"… Me istuksimme Ärjän kallioilla,
Ja myrskyn meuru ympärillä soi,
me oltiin niemell' autiolla,
se mielihimme oudon tunnon toi;
vain myrsky mylvi, tuiski Ärjän tuuli
ja siellä impi lemmenvalat kuuli."

(Eino Leino 1892)

Ärjänsaari sijaitsee Oulujärven suurten selkien keskellä; Ärjän länsipuolella avautuva Ärjänselkä on Suomen suurin sisävesiulappa. Sana "ärjä" tarkoittaa tuulista paikkaa tai jyrkkää rantatörmää, ja nämä kuvaukset todella sopivat Ärjänsaareen.

Hautakaarre. Kuva: Ilkka Immonen.

Ärjänsaaren geomorfologia

Ärjänsaari on Rokuan harjujaksoon kuuluva geomorfologisesti erittäin arvokas harjusaari. Saari kuuluu yhteen Suomen pisimmistä harjujaksoista, joka kulkee Hailuodosta Sotkamon kautta Ilomantsiin. Harjut ovat syntyneet sulavan jäätikön sisällä kulkeneen jäätikköjoen kuljettamasta maa-aineksesta.

Oulujärven alue vapautui massiivisesta jääkuorestaan noin 9 100–9 400 vuotta sitten, jolloin seudulla lainehti Ancylusjärvi. Ärjänsaaren rantavallit ja -törmät kehittyivät alueen kohotessa vedenpinnan yläpuolelle.

Oulujärvi kuroutui Ancylusjärvestä noin 8 400 vuotta sitten. Tuolloin Ärjänsaari oli vielä osa mannerta itäisen Koutaniemen–Sivolanniemen–Kumpuniemen harjun jatkeena. Maayhteys Kumpuniemeen katkesi vasta 1 300–1 400 vuotta sitten, ja Ärjänsaaresta muodostui saari.

Tuuli- ja rantamuodostumat

Ärjänsaaressa on nähtävissä monenlaisia tuuli- ja rantamuodostumia. Saarta reunustavat useiden kilometrien mittaiset ja 15–23 metriä korkeat, osittain paljaat eroosiotörmät, joiden edustalla on hiekkarantoja ja 200–300 metriä leveät vedenalaiset terassit. Saaren länsiosista Karkeapään rannoilta löytyy soraisia ja kivikkoisia rantavalleja ja rantapalteita.

Lentohiekkaa Ärjässä. Kuva: Ilkkka Immonen

Säippä ja Kirkkosäikkä ovat särkkämäisiä niemenkärkiä, ja niiden rannoille on muodostunut alkiodyynejä, deflaatioalueita ja kasvillisuuden sitomia hiekkamättäitä. Ärjänsaaressa on myös järvenranta- ja paraabelidyynejä. Dyynivyöhykkeiden ja varsinaisen harjumuodostuman väliset kapeat painanteet ovat soistuneet. Ärjänsaaren Lentohiekan alueelle on kasautunut sekundäärinen lentohiekkapatja. Saaren eteläosassa on lisäksi muutamia matalia harjusuppia.

Hiekkarannan muotoja Ärjässä. Kuva: Anni Koskela

Luonnonsuojelu Ärjänsaaressa

Ärjänsaari on valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankittu alue, joka sisältyy rantojensuojeluohjelmaan ja Natura 2000 -verkostoon osana Oulujärven saarten ja ranta-alueiden muodostamaa kokonaisuutta (FI 1200 104). Ärjänsaaren kokonaispinta-alasta suurin osa on metsämaata, jonka puusto on pääasiassa varttunutta männikköä. Saarella esiintyy yhteensä 12,1 hehtaaria luontodirektiivin mukaisia Natura 2000 -luontotyyppejä. Valtaosa (8,9 ha) näistä luontotyypeistä on boreaalisia luonnonmetsiä.

Hiekkapohja. Kuva: Saara Airaksinen

Mäntykankaiden saari

Suurin osa saarta on helppokulkuisten ja avarien kangasmetsien peitossa. Yleispiirteiltään Ärjänsaaren metsät ovat tasaikäistä varttunutta hiekkakankaan mäntymetsää, jonka yleisimmät kasvillisuustyypit ovat puolukka-mustikkatyyppi ja variksenmarja-puolukkatyyppi. Metsiä on käsitelty moneen otteeseen. Viimeisimmät hakkuut saarella tehtiin vuonna 2016, jolloin tehtiin harvennus- ja pienaukkohakkuita noin 65 ha:n alalla. Ärjänsaaren yleisin puulaji on mänty, kuusta esiintyy hyvin vähän. Harmaaleppää, rauduskoivua ja haapaa esiintyy etenkin rehevimmillä alueilla, erityisesti vanhan kahvilarakennuksen ympäristön lehtoalueella. Muutamia pieniä suoalueitakin löytyy saaren itä- ja eteläosista.

Ärjänsaaren metsää. Kuva: Ilkka Immonen

Kahvilan lehtoalue

Saaren sisäosan karujen harjumetsien vastapainoksi vanhan kahvilarakennuksen ympäristössä esiintyy multavaa pohjavesivaikutteista lehtipuulehtoa, jossa viihtyvät muun muassa mustakonnanmarja, näsiä, kevätlinnunherne, sormisara ja metsävirna. Säipän ja Kirkkosäikän hiekkadyynit voivat olla potentiaalisia elinympäristöjä paahdehyönteisille, mutta lajistoa ei ole vielä selvitetty. Kääpälajistoa on kartoitettu alustavasti kahvilan ympäristön lehtoalueella sekä polkujen varsista. Saarelta havaittuja vanhan metsän indikaattorilajeja ovat punahäivekääpä sekä saaren vanhoissa männyissä yleisesti esiintyvä männynkääpä. Lehtoalueella esiintyy lehtipuun ja erityisesti koivun kääpälajistoa (lattakääpä, kuhmukääpä, arinakääpä, tuhkakääpä, koivunhelttakääpä, pakurikääpä, taulakääpä, pökkelökääpä, pörrökääpä, pinovyökääpä), mikä kertoo siitä, että lehtoalueelle on alkanut muodostua koivulahopuun jatkumoa.

Virna. Kuva: Anni Koskela

Ärjänsaaren eläimistö

Nisäkkäistä saarella on esiintynyt muun muassa hirvi, metsäkauris, kettu ja metsäjänis. Kirkkosäikällä, saaren itäkärjessä, on lintujen pesimäalue, jossa ihmisten ja lemmikkieläinten liikkuminen on kielletty vesilintujen pesintäaikana. Alueella on pesinyt kymmenittäin kala- ja lapintiiroja sekä kala- ja naurulokkeja. Viime vuosina alueella ei ole ollut pesivää lintuyhdyskuntaa. Myöskään Ärjänsaaren avoimilla hiekkatörmillä pesineistä törmäpääsky-yhdyskunnista ei ole varmaa tietoa 2000-luvun puolelta.