Kairijoki

Joki ruska-ajan sekametsämaisemassa, taustalla horisontissa näkyy tuntureita.

Erämainen Kairijoki saa alkunsa Kokkoaavalta Kokkotunturin juurelta, joka toimii vedenjakajana Saariselän tunturialueen ja Kemihaaran erämaa-alueen eteläpuolella. Sieltä joki laskee pujotellen tuntureiden ja vaarojen ohi kohti kaakkoa, yhtyen lopulta Kemijokeen kuusi kilometriä Ruuvaojalta alavirtaan. 

Kemijoesta nousee Kairijokeen harjus, taimen ja siika, ja niiden houkuttamina kulkevat kesäisin myös kalastajat joelle. Kairijoki on myös melojien suosiossa oleva vesireitti, jonka varrella on niin laavuja kuin tulentekopaikkoja.

Kairijoen historia - kulkureitti läpi heinäniittyjen

Heinikkoinen jokiranta, jossa kasvaa lehtipuita, katajaa ja yksittäisiä kuusen ja männyn taimia.

Itä-Lapissa joet ovat olleet ruoan tuojia ja keskeisiä kulkureittejä. Ne ovat lyhentäneet merkittävästi matkoja kylien välillä ja vaikuttaneet myös siihen, mihin asutusta on muodostunut. Kairijoki on toiminut kulkureittinä Luiron suuntaan. 

Jokivarsiniityiltä on niitetty heinää poroille ja myös muulle karjalle. Suomessa oli tavallista kerätä heinä luonnonniityiltä aina 1800-1900-luvun taitteeseen asti. Eläimet laidunsivat usein metsälaitumilla. Lapissa peltoviljely oli ilmasto-olosuhteiden takia heikommin kannattavaa, minkä myötä luonnonniittyjen heinänniittoperinne säilyi pidempään aina 1950-luvulle asti.

Jokivarsiniittyjen merkitys karjan ruokinnassa oli suuri, ja niitä pyrittiin myös laajentamaan pajukkoa ja tulvametsiä raivaamalla. Jokivarsiniityiltä heinää oli helppoa kuljettaa pidempienkin välimatkojen päästä. Kaukoniittyjä saattoi olla käytössä useita. Heinänkorjuun aikaan niillä tehtiin töitä päiväkausia.

Sota jätti jälkensä Itä-Lappiin

Kairijoella on osa sotahistoriallista Seitajärven reittiä, joka kulkee Kuskoivasta Ahmatunturin, Sotatunturin ja Kairijoen kautta Savukoskelle. Vuoden 1944 heinäkuussa neuvostopartisaanit tekivät iskun Seitajärvelle, surmaten 15 kyläläistä ja kaksi sotilasta. Neuvostopartisaaneja takaa ajanut Erillinen osasto Savukoski (ErOsSau) kulki Seitajärven reittiä pitkin.

Vanha hirsitalo, jonka ympärillä kasvaa mäntyjä.

Itä-Lapissa tehtiin suuria hakkuita sotakorvausten maksamiseksi. Tukit uitettiin jokia pitkin. Myös Kairijoki on entinen uittojoki. Se on kunnostettu 1990-luvun alussa. Kairijoen varressa on myös vanha muualta tuotu savottakämppä, jossa toimii luontomatkailuyritys.

Savukosken alueen sotahistoriasta voit lukea lisää Savukosken matkailusivuilta (korvatunturi.fi).

Kalastajien joki vuosikymmenestä toiseen

Kairijoen pääuomasta yli puolet on nopeasti virtaavia koskia tai nivoja, jotka ovat erityisesti perhokalastajien suosiossa. Alueen kalalajistossa tavataan mm. harjusta, taimenta, siikaa, haukea ja puronieriää. 

Ylä-Kairin ja Saunakosken välistä joen pääuomaa hoidetaan pyyntikokoisen taimenen istutuksilla. Muutoin Kairijoki on luonnontilainen kalastuskohde, jonka sivupuroissa esiintyy luontaisesti lisääntyviä taimen- ja puronieriäkantoja.

Jokirannat ovat helppokulkuisia ja niillä voikin nähdä kulkevan kalastajien lisäksi niin maastopyöräilijöitä kuin poroja. 

Kuivia metsäkankaita, kosteita niittyjä ja soita

Kairijoen luonnossa viihtyvät monet yleiset lintulajit, kuten järripeippo, urpiainen ja metsäkirvinen. Jokivarressa voi kuulla pajulinnun ja leppälinnun surumielistä laulua, tai laulurastaan monipolvisen kujertelevan melodian. 

Jokivarren kasvillisuuteen vaikuttavat maapohjan kosteus ja ravinteikkuus. Loivapiirteisillä tulvavaikutteisilla rannoilla tyypillisiä lajeja ovat esimerkiksi hopeanharmaa pohjanpaju, luhtamatara ja mesiangervo sekä monenlaiset heinät ja sarat, kuten kookkaita mättäitä muodostava nurmilauha, luhtakastikka, pohjarölli ja viiltosara. 

Metsäisemmiltä kivennäismailta voi kerätä mustikkaa, juolukkaa ja puolukkaa. Soilla voi tuntea suopursun vahvan tuoksun ja ihailla valkeana mattona aaltoilevia tupasvillan kukintoja. 

Kairijokivarren kauneimpiin kukkiin kuuluvat Lapin maakuntakukka kullero, näyttävä, jopa metrin mittaiseksi kasvava kaarlenvaltikka sekä somansininen kellosinilatva, joka on erityisesti hyötynyt tulvaniittyjen entisaikaisesta niittämisestä. Rannalla kulkija voi löytää myös kookaskukkaisen valkean vilukon, jonka ruotsinkielinen nimi slåtterblomma viittaa juuri heinäntekoon.

Valkokukkainen kasvi jokirannassa heinikon seassa.

Jokivarressa kasvaa usein pohjanpajua ja metsäkatajaa. Myös vaivaiskoivu ja hieskoivu viihtyvät alueella, niiden lehdet värjäävät jokivarret ruska-aikaan kullan pehmeisiin sävyihin. 

Kaksi ihmistä meloo jokea, jokirannan lehtipuissa näkyvät syksyn värit.

Kairijoen alueella on pitkä historia metsäteollisuudessa, joka ulottuu myös nykypäivään asti. Kairijoen ympäristö on Metsähallituksen metsätalousaluetta.

Voit lukea Kairijoen aktiviteeteista täältä.