Punkaharjun luonto

Kuva: Jussi-Pekka Manner
Punkaharju on maailman vanhimpia luonnonsuojelualueita. Kansallismaisemanakin tunnettu matkailukohde edustaa harjuluontoa kauneimmillaan.

Näin huolehdimme luonnosta

Alueen arvot säilyvät maisemanhoidolla

Puustoa käsitellään harjutien varsilla metsurityönä. Näköalojen avautuessa myös valoisien rinteiden lajit hyötyvät hoitotöistä.

Puut tutuksi tutkimuspuistossa

LUKEn tutkimuspuistossa ylläpidetään runsaasti eri puulajeja. Puulajireitti johdattaa kulkijan arboretumiin, jossa kasvaa sulassa sovussa eri mantereilta peräisin olevia puulajeja.

Harjuluonto

Punkaharju kuuluu kasvimaantieteellisesti Itä-Suomen lehtoalueeseen ja sen luonnon tärkeimmät erityispiirteet ovat seurausta jääkaudesta. Harjun erikoiset muodot syntyivät noin 10 000 vuotta sitten mannerjäätikön vetäytyessä jääkauden lopulla kohti Perämerta.

Talvitunnelmia Punkaharjulla. Kuva: Auvo Sapattinen

Ensimmäiset kasvit levisivät alueelle maan paljastuttua sulamisvesien alta. Vielä nykyisinkin lajistosta löytyy merkkejä näistä varhaisista leviäjistä. Idänkeulankärki kukkii runsaana harjutien varrella touko-kesäkuussa. Tunturikurjenherne on nykyisin tyypillinen pohjoisen ja harjuympäristöjen kasvi. Pääosin kasvillisuus on tavallista kuivan kankaan lajistoa. Täällä viihtyvät mm. kissankäpälä, kanerva ja puolukka.

Idänkeulankärki. Kuva: Mari Laukkanen

Punkaharjun kansallismaisemaa. Kuva: Jari KostetJyrkät pinnanmuodot luovat vaihtelevia elinympäristöjä: etelä-länsi-suuntaiset rinteet hehkuvat kuumina kesäpäivien paahteessa, kun taas pohjois-itä-suuntaiset rinteet säilyttävät viileän ja kostean pienilmastonsa. Etelärinteillä viihtyykin vaativa harjukasvillisuus, joka sietää korkeita lämpötiloja. Maaperä pidättää heikosti vettä, joten kasvien on siedettävä myös kuivuutta. Kuivempien mäntymetsien ohella alueella esiintyy myös pieniä, reheviä lehtolaikkuja rannoilla ja suppien pohjilla. Näissä kasvaa vaateliasta kasvilajistoa, esimerkiksi lehto-orvokkia, kaiheorvokkia, lehtohorsmaa ja kotkansiipeä.

Kokonharjun aarnialue

Harjutien aluetta on hoidettu maisemalliset näkökohdat huomioiden, joten aivan luonnontilaista harjumaisemaa se ei edusta. Hyvänä vertailukohteena tutkimusmetsille ja harjualueen maisemanhoitoalueelle on Kokonharju, jonka metsät ovat saaneet rauhassa kehittyä kohti luonnontilaa. Jykevien mäntyjen alikasvokseksi on kehittynyt kuusikkoa ja ajan kuluessa metsä umpeutuu.

Kokonharjun aarnialue tuo vaihtelua harjumaisemaan. Kuva: Anne Pyykönen.

Linnut ja eläimet

Alueella on mahdollisuus tutustua kuivien mäntykankaiden tyyppilajistoon. Täällä voi kohdata mm. metsäkirvisen, harmaasiepon, leppälinnun ja käen. Kesäiltojen hämärässä voi kuulla kehrääjän salaperäisen hyrinän. Myös palokärki ja käpytikka pesivät alueella. Rantavesissä viihtyvät kuikat, härkälinnut ja silkkiuikut. Läheisen Laukansaaren tutkimusmetsän sembramänniköissä voi onnekas kulkija kohdata pähkinähakkipoikueen. Kaarnalahden ja Valkialammen rannoilta löytyy majavan syöntijälkiä ja saattaapa hiljaisessa illassa nähdä itse talttahampaankin. Myös piisami ja kettu on tavattu harjualueella.

Puut tutuksi tutkimuspuistossa

Metsäntutkimuksella on pitkät perinteet harjualueella ja sen tuntumassa. Oman lisän Punkaharjun alueen luontoon tuo puulajipuisto, jossa voi tutustua noin sataan puulajiin. Puulajipuisto sijaitsee luonnonsuojelualueen läheisyydessä Laukansaaressa. Suomea vastaavilta ilmastovyöhykkeiltä on kokeilumielessä siirretty alueelle erilaisia puulajeja, joiden menestymistä Suomen oloissa on sitten voitu seurata. Joukossa on myös erikoisia kasvumuotoja, kuten käärmekuusia. Tutkimuksilla on saatu tietoa metsäluonnosta yleensä ja apua käytännön metsänkasvatussovellutusten kehittämiseen. Tutkimuksesta vastaa Luonnonvarakeskus (www.Luke.fi).

Suomen Metsänhoitoyhdistyksen Savonlinnassa 1907 pidetyn 30-vuotiskokouksen osanottajia retkeilyllä Punkaharjulla. Kuva on otettu Montellin lehtikuusikon no. 1/1877 laidassa. Kuva: Lusto/Kokoelma/E. M. Andersen.

Metsähallituksen julkaisuja Punkaharjusta (julkaisut.metsa.fi)

Muita julkaisuja

  • Paaskoski, J. (toim.) 2005: Luonnon vihreä ajatusviiva. Punkaharjun kansallismaisema. Suomalaisen kirjallisuuden seura. Espoo. 277 s.