Sinisen polun maastonmuodoissa on erotettavissa selviä jääkauden aikaisia, sulamisvesien aiheuttamia jäätikköjokimuodostumia. Maisemaa hallitsevat valoisat harjumänniköt ja harjujen välissä kimaltelevat lammet ja järvet. Kevättalvella lumien sulaessa harjuilla erottuvat selkeästi auringon lämmittämät ja varjoisammat puolet.

Mäntyinen harju jonka toinen puoli on sulanut. Toisella puolella on vielä lunta.

Sinisen polun virkistysmetsän vesistöt ovat kirkasvetisiä ja kasvillisuudeltaan niukkoja. Aikaisemmin Sininen polku tunnettiin virkistyskalastusalueena ja Särkkäjärveen istutettiin pyyntikokoista kirjolohta. Istutukset on lopetettu jo kauan sitten ja kalastoa on kehitetty luontaisen kalan varaan.

Metsäinen järven ranta. Rannalla on iso kasa suuria kiviä, eli kivirakka.

Virkistysmetsän läpi kulkee pitkä ja kapea luode-kaakko-suuntainen harjanne, Liminsärkkä, jonka rinteet ovat pääosin jyrkkiä ja harjut ovat säilyneet teräväpiirteisinä. Parhaimmillaan Liminsärkkä kohoaa noin 30 m ympäristöään korkeammalle. Alueen maasto on kuitenkin vaihtelevaa ja korkeuserot huomattavia. Korkein kohta on Särkkäjärven eteläpuolella sijaitsevan vaaran laella (n. 233 m mpy), matalimmat paikat puolestaan löytyvät Vääränlammen ja Talaspuron ympäristöstä (n. 183 m mpy).

Jyrkkäpiirteinen ja kapea mäntymetsää kasvava harju, jonka keskellä polku. Kauempana on kaksi retkeilijää polulla.

Metsät eivät ole kirveenkoskemattomia, mutta suurempia hakkuita ei ole tehty. Metsäpalojen jälkiä on runsaasti. Erityisen paljon keloja ja palokoroja näkyy vesistöketjun puolivälissä, Kapustalammen ympäristössä. Alueen länsireunalla kuiva harjumännikkö antaa tietä kuusikkoiselle sekametsälle. Väliin mahtuu myös muutamia reheviä notkoja, joiden ympärillä kohoavat valtavat haavat.

Vanha palanut kanto metsässä.

Virkistysmetsän alueesta noin neljäsosa on soita. Niistä suurin osa on rämettä, mutta alueella on myös pieniä nevoja ja korpia. Suoalueet ovat enimmäkseen ojittamattomia.

Ruskan sävyttämää suota, jonka taustalla kohoaa mäntyä kasvava harju.

Alueen eläimistöön kuuluu tyypillisiä harjuseutujen ja pienien vesistöjen lajeja. Papanakasat ja suuret tikanpajat kertovat mm. hirvien ja käpytikkojen runsaudesta. Jäkäläkankaat houkuttelevat alueelle myös metsäpeuroja.

Suksen vieressä hangella metsäpeuran jälkiä.