Peikkometsä ja tulvakoivikko

Pääosa Pirunkirkon suojelumetsästä on vanhaa sammalpohjaista kuusikkoa, jonka kosteassa pienilmastossa viihtyvät myös rungoilla kasvavat naavat ja lupot. Metsän painanteissa on pieniä lehtoja, joissa alkukesällä kukkivat metsäkurjenpovi ja oravanmarja. Rehevimmissä paikoissa tapaa myös mesiangervoa. Etelämpänä vallan tavallinen käenkaali, eli ketunleipä on Ylä-Kainuussa harvinainen. Sitä ja ahomansikkaa kasvaa Pirunkirkon polun varressa kuusten varjossa. Alueella on paljon lahopuusta riippuvaista lajistoa, kuten kääpiä ja koloissa pesiviä lintuja.

Jokilaakson metsät ovat koivuvaltaisia tulvametsiä. Kevään tulvavesi estää sammalen kasvun, joten aluskasvillisuus koostuu saroista, heinistä ja kauempana joesta myös reheväkasvuisista ruohoista, kuten mesiangervosta ja karhunputkesta. Myös saniaisia tavataan useita lajeja.

Pieniä korpia

Pirunkirkon maisema on pienipiirteistä, joten myös suot ovat pienialaisia ja puustoisia korpia, joissa näkyy maaperän ravinteisuus. Korpien kasvillisuudelle on tyypillistä heinien ja ruohojen runsaus. Lajisto on samantapaista kuin lehdoissa, mutta sammalia, saroja ja heiniä on enemmän. Kosteimmissa paikoissa on keväällä keltaisena kukkivaa rentukkaa ja korpiorvokkia.

Rotkon reunoja

Kallio- ja vyörykiviseinäisen rotkolaakson seinämillä on monenlaisia kasvupaikkoja. Varjoisella kalliolla olosuhteet ovat kosteat ja viileät, kun taas aurinkoon antava törmä on lämmin ja välillä paahteinen. Siellä kallionraoissa kasvaa jäkäliä ja kuivuutta hyvin kestäviä heiniä, kuten jäkkiä sekä erityisiä kallioiden pioneerikasveja. Suuria harvinaisuuksia ei lajeissa ole, mutta Kainuussa niin keltamaksaruoho kuin jäsenruohokin kasvavat vain hyvin paikoitellen.

Vilkas virta

Louhenjoessa on monipuolinen vesikasvillisuus. Valkoiset, leinikkiä muistuttavat kukat veden pinnalla kuuluvat purosätkimelle ja kelluvat tähtimäiset ruusukkeet rauhallisemmissa rantapoukamissa iso- ja pikkuvesitähdelle. Joessa esiintyy myös palpakoita ja vitoja. Joen länsipuolelta valuu lähteisiä suovesiä muutamista kohdista kallioiden yli jokeen. Valumapaikoilla kasvillisuus on muuta kalliota rehevämpää. Länsipuolelta virtaa jokeen myös pieni puro, joka kuivina kesinä jää lähes vettä vaille.

Salomaiden kulkijoita

Pirunkirkon suojelumetsä on melko pieni alue, joten suurten eläinten esiintyminen on satunnaista, koska niillä on laajat elinpiirit. Kaikki suurpetomme liikkuvat kyllä Paljakan alueella. Liito-orava pesii Pirunkirkon alueella ainakin joinakin vuosina. Saukkokin vaeltaa jokivarressa jättäen talvella uimaräpylän leventämiä jalanjälkiä ja liukumauria hankeen.

Linnunlaulua ja koputusta

Linnusto on alueen kokoon nähden monipuolinen ja koostuu vanhoissa metsissä ja virtaavan veden äärellä viihtyvistä lajeista. Kolopesijöitä, kuten erilaisia tiaisia on runsaasti, samoin lahopuusta hyötyviä tikkoja. Melko harvinainen pohjantikka takoo toukkia etsiessään kuolleiden kuusten kaarnaan suppilomaisia kolojaan, jotka lopulta irrottavat kaarnan rungosta. Joella tavataan jo kevättalvella koskikaroja ja kevätaamuna voi kuulla rantasipin haikean äänen jokilaaksosta.