Eläimet

Erämaisen ja vaihtelevan elinympäristön vuoksi alueen eläimistö on varsin monipuolinen. Suurpedoista karhu on lähialueiden vakituinen asukas. Myös ilveksestä on tehty havaintoja viime vuosina. Suurin sorkkaeläimemme hirvi asustelee talvikaudet Auttijoen rannoilla, missä runsaat lehtipuuvesakot tarjoavat tärkeän lisän talviseen ruokavalioon.

Harvinainen näätäeläin saukko on Auttijoenvarren salaperäinen asustelija. Talvella sen yöllisistä retkistä kertovat sulapaikkojen läheisyyteen ilmestyvät mutkittelevat jälkiurat ja liukumäet.

Talvisin alueella laiduntavat porot saattavat pudota lumisilta ja liukkailta kallionkielekkeiltä, mikä tietää useimmiten varmaa kuolemaa. Vanha muistelus kertoo Ispinävaaran kalliojyrkänteiden petollisuudesta: "Kyllä siitä moni poro on suistunut ko ovat kevhäälä menhet kaluamhan sulanheita paikkoja" (Filpus Harju-Antti s. 1908, Pitäjän kokoelmien nimitoimisto, SKS).

Runsaan linnuston mielenkiintoinen erikoisuus on koskikara, joka pesii kesäisin Auttikönkään rotkon kallioseinämällä ja viettää talvensa sulapaikkojen äärellä vedestä ravintonsa noutaen. Myös monet muut lintulajit rakentavat pesänsä Auttikönkään kalliopahdoille. Näistä tyypillisimpiä ovat västäräkki ja harmaasieppo.

Harvinaisuutena on tavattu virtavästäräkki, jonka tiedetään ainakin kerran pesineen Auttikönkäällä. Kesäpäivisin nähdään usein maakotkaparin silhuetit metsän yläpuolella ja illan saapuessa voi kulkijan korva tavoittaa lähimetsissä huhuilevan huuhkajan äänen.

Auttijoessa on tavanomaisten haukien ja ahventen lisäksi myös arvokalaa kuten siikaa, harjusta ja purotaimenta. Nähdäänpä toisinaan koukkuleukainen järvitaimenkin hyppäämässä könkään kuohuissa sen yrittäessä epätoivoisesti voittaa ylipääsemätöntä estettä.

Kasvit

Kasvillisuutensa perusteella alue kuuluu peräpohjalaiseen havumetsävyöhykkeeseen. Moreenialustaisilla vaarojen rinteillä on naavaisia kuusikoita, kun taas Auttijokilaakson hiekkaisilla harjuilla tyypillisin puulaji on mänty. Jokirantaa ja lukuisia puronvarsia reunustavat pääasiassa tuuheat lehtipuut.

Tiheässä kesäisessä sekametsässä on opastetaulu, jossa kerrotaan paikan kasvillisuudesta. Teksti on suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Metsän aluskasvillisuudessa kasvaa paljon metsäimarretta.

Tiheä, vihreä metsäimarrekasvusto kuvattuna ylhäältäpäin. Seassa on myös mustikanvarpuja.

Maastonmuodoista johtuen alueelle on tunnusomaista kalliokasvillisuus, jota edustavat mm. pahtarikko, haurasloikko, karvakiviyrtti ja kallioimarre.

Kasvilajisto ilmentää suhteellisen karua maaperää. Harvinaisia lajeja ovat mm. kellosinilatva, lapinleinikki, mustaherukka ja kellotalvikki. Kalkinsuosijoita on vähän. Niitä edustaa miltei yksinomaan harvinainen punakonnanmarja.

Geologia

Rajut maanjäristykset, jotka ravistelivat näitä seutuja useita miljoonia vuosia sitten, saivat aikaan murroslinjan, jota pitkin Auttijoki nykyisin virtaa. Samaa suurta yhtenäistä kallioperän halkeamaa ovat Auttijärven laakso ja Korouoma. Tämä Kuusamo-Kolari-maanjäristyslinjalle kuuluva murros sijaitsee mitä ilmeisimmin kahden suuren kalliolohkon rajakohdalla, jossa nykyisinkin on lohkojen välistä liikehdintää.

Nuo miljoonien vuosien takaisten maanjäristysten jäljet näkyvät alueella erityisen selvästi. Moreenia löytyy lähinnä vaarojen rinteiltä. Auttijoen rantamien harjumuodostumissa esiintyy myös lajittuneempia aineksia kuten hiekkaa ja hietaa. Nämä harjut ovat syntyneet mannerjäätiköltä virranneiden sulamisvesien tuloksena.

Mannerjäätikön vetäydyttyä (n. 9000 eaa) olivat Auttin seudut Itämeren toisen vaiheen, Yoldiameren (n. 8000 eaa) peitossa. Erityisesti Könkäänvaaran rinteillä on Yoldiameren rantatasanteita 180-210 metrin korkeudella. Itämeren kolmannen vaiheen, Ancylusjärven (n. 6500 eaa) korkeimmat rannat ovat tällä alueella n. 155 metrin korkeudella.

Joki virtaa rauhallisesti jyrkkien ja korkeiden kallioiden välisessä uomassa. Kallioiden raoissa kasvaa lehtipuita, joissa on keltaiset ruskavärit. Etualan pihlajassa on punaisia marjoja.