Salpalinjan jyhkeä panssariestekivien rivistö halkoo Änäkäisellä Suomen ja Venäjän rajalle johtavaa Kivivaarantietä, joka tunnettiin jatkosodan "Rukajärven tienä". Änäkäisellä voi tutustua sekä talvi- että jatkosodan aikaisiin linnoitteisiin ja tapahtumiin.

Alueella on taisteluhautaa, yhdyshautaa, konekivääripesäkkeitä, panssariesteitä, rinneleikkauksia, panssarintorjuntatykkien asemia, suuri luolatukikohta ja läheinen jatkosodan aikainen koulutuskeskus "Jukolan motti". Vornasenvaaran luolatukikohta on turvallisuussyistä tällä hetkellä suljettuna. Änäkäisen linnoitteet rinnastetaan muinaismuistolain alaisiin kohteisiin ja niihin kajoaminen on kiellettyä. Kunnioitathan viime sotiemme puolustuslinjojen muistoa.

Väkeä tutustumassa taisteluhaudan rekonstruktioon. Kuva: Tarja TeppoÄnäkäisellä käytyjen talvisodan taistelujen muistoksi alueelle on pystytetty muistomerkki. Änäkäisen talvisodan asemien päälle on rakennettu vahva Salpalinjan etuasema kallioluolineen. Pysäköintialueen tuntumaan on lisäksi rekonstruoitu vuonna 2005 Salpalinjan mallitukikohta, jossa voi tutustua Salpa-aseman katettuun ja verhoiltuun taisteluhautaan pesäkkeineen. Rekonstruktion suunnittelussa on ollut mukana Lieksan sotahistorian perinneyhdistys ja rakentamisesta ovat vastanneet Pohjois-Karjalan rajavartioston rajajääkärikomppanian linnoitusleiriläiset.

Änäkäisen pysäköintialueella on opastustaulu, jossa valotetaan Änäkäisen sotahistoriaa.

Änäkäisen talvisodan viivytysasema

Aseman linnoittaminen

Änäkäisen viivytysasema kenttälinnoitettiin YH:n (ylimääräiset harjoitukset) aikana 10.10. - 30.11.1939. Linnoitustyöt suoritti pääosin paikallinen erillispataljoona 13 (ErP 13, pataljoonan vahvuus n. 1000 miestä). Varsinaiset taisteluasemat rakennettiin Kivivaarantien suunnalla Änäkäisen vesistön länsirannalle ja tien eteläpuolella Vornasenvaaraan. Asemaan saatiin syvyyttä rakentamalla etuasema vajaa 300 metriä pääaseman eteen ja vastaanottoasema Laklajoen länsipuolelle.Salpalinja jatkuu Kivivaarantien molemmin puolin. Kuva: Katri Suhonen

Asemaan ehdittiin ennen sotaa rakentaa taisteluhaudat ja pesäkkeet, tärkeille alueille yhdyshautoja, katetut konekivääripesäkkeet tien suunnalla sekä piikkilankaesteitä aseman eteen. Panssariesteiksi siirrettiin pää- ja etuaseman eteen irtokivilohkareita ja aseman eturinteeseen kaivettiin puilla verhottuja rinneleikkauksia (pystyeste). Suojakorsujen rakentaminen jäi sodan alkaessa kesken, joten osittain maahan kaivetut teltat olivat ainoa lepopaikka viivytystaistelujen aikana.

Taistelut viivytysasemassa

Talvisota kesti 105 päivää 30.11.1939 - 13.3.1940. Neuvostojoukot aloittivat hyökkäyksen Kivivaarassa 30.11.1939 heti klo 7 jälkeen yrittäen aluksi kaapata Kivivaaran rajavartioaseman. Tämä ei onnistunut suomalaisten varotoimenpiteiden takia. Vahvennettu rajavartioaseman miehistö aloitti viivytyksen kohti erillispataljoona 13. pääosien miehittämää Änäkäisen viivytysasemaa, johon saavuttiin iltaan mennessä. Suomalaiset onnistuivat saamaan alkukahinoissa haltuunsa kaatuneen venäläispolitrukin ilmakuvakartan. Kartasta paljastui heti sodan alussa Neuvostoliiton Suomen katkaisusuunnitelma.

Iltapäivällä 1.12.1939 suoritettiin ennakkosuunnitelmien mukaisesti vastahyökkäys neuvostojoukkoja vastaan. Hyökkäyksen suoritti erillispataljoona 13, johon liittyi alueelle saapunut erillispataljoona 12 (ErP 12). Iltaan mennessä vastahyökkäys tyrehtyi Hattuselkosen tienristeyksen tasalle neuvostojoukkojen voimakkaaseen torjuntatuleen. ErP 12 miehitti tämän jälkeen Änäkäisen viivytysaseman ja ErP 13 vetäytyi hyökkäyksen jälkeen aseman läpi Nurmijärvelle vihollisen seuratessa kannoilla. Sekavassa tilanteessa menetettiin Laklajoen vastaanottoasema lähes ilman taistelua. Viivytystaistelu Änäkäisellä alkoi varsinaisesti 2.12.

Hyökkäävien neuvostojoukkojen tykistö oli valmiina 3.12. aamulla, jolloin se aloitti tulivalmistelun hyökkäyksiä tukien ja ampuen häirintätulta koko ajan suomalaisten asemiin. Tämä tulitus jatkui koko viivytystaistelujen ajan 8.12. saakka. Hyökkäykset tulivalmisteluineen jatkuivat päivittäin, mutta ne pystyttiin kohtuullisen hyvissä asemissa torjumaan. Pahinta oli jatkuva tykistön häirintätuli, joka varsinkin kallioisessa maastossa aiheutti jatkuvasti tappioita ja esti suomalaisten sotaan tottumattomien puolustajien vähäisenkin levon.

Änäkäisen viivytysasemassa suoritettiin suomalaisten joukkojen vaihto 3.12. Viivytystaistelua jatkoi aseman rakentanut ErP 13 ja ErP 12 siirtyi pikalinnoittamaan Puuruun puolustusasemaa noin 4 km:n päähän. Viivytystä Änäkäisellä tukivat tämän jälkeen molempien pataljoonien kranaatinheitinosastot.

Etuasema menetettiin neuvostojoukkojen hyökkäyksessä 7.12. Samana päivänä suomalaisten puolestaan onnistui tuhota Kaksinkantajan alueella vahva neuvostojoukkojen partio, jonka johtajalta saatiin tarkat tiedot hyökkäävistä neuvostojoukoista. Pielisjärven (nykyisen Lieksan) alueella hyökkäsi vahvennettu jalkaväkirykmentti (JR) 529 suojaten Kuhmon suuntaan hyökkäävän 54. Divisioonan eteläisen sivustan. JR 529:n kokonaisvahvuus oli yli 6000 miestä, varsinaisten taistelujoukkojen osuus oli noin 4500 miestä. Rykmentti oli vahvennettu noin 40 tykillä ja 20 panssarivaunulla. Hyökkääjän tavoitteena oli ollut vallata Lieksa jo 6.12. ja Nurmes 10.12, jonka jälkeen hyökkäystä olisi jatkettu kohti Kajaania.

Tilanne Änäkäisen viivytysasemassa muodostui joulukuun ensimmäisellä viikolla tukalaksi miehistön väsymisen ja Kuhmon tilanteen takia. Kuhmossa Sivakan tienristeysalue oli menetetty hyökkääville neuvostojoukoille jo joulukuun alkupäivinä, jolloin näillä oli tieyhteys Nurmijärvelle Änäkäisen taistelijoiden selän taakse. Tässä tilanteessa annettiin 8.12. ErP 13:lle irtautumislupa Änäkäiseltä. Puuruun puolustusasema oli saatu tällöin välttävästi pikalinnoitetuksi ja 9.12. aamuyöllä oli viimeisetkin ErP 13:n joukot vedetty Puuruun puolustusaseman läpi Nurmijärven alueelle.

Viivytystaistelu Änäkäisellä oli antanut ajan ja mahdollisuuden Puuruun puolustusaseman rakentamiseen. Siihen oli neuvostojoukkojen hyökkäys pysäytettävä.

Lue lisää