Retkiruokaa luonnosta löytäen

Luonto tarjoaa täydennystä retkiruokaan

Luonnonantimia voi käyttää retkiruoan lisänä, ja pelkällä luonnonmuonalla voi hädän tullen selvitä pitkiäkin aikoja. Tarkkakatseinen ja ennakkoluuloton retkeilijä saa luonnonantimista mukavaa vaihtelua kuivamuonaan.
 
Luonnonantimien kerääminen on hauskaa ja palkitsevaa puuhaa, keräilystä voi tulla retkeilyn päätarkoitus. Onnekas tai taitava kulkija löytää retkireittinsä varrelta marjat jälkiruokaan, sienet kastikkeeseen tai yrtit ruoan mausteeksi. Sulan maan aikaan luonnossa on eniten hyödynnettävää. Otathan huomioon sen, että luonnonsuojelualueilla mm. kasvien poimiminen on kielletty.
 
Kerää vain kasveja, sieniä ja marjoja, jotka varmasti tunnistat. Suomessa on noin 100 myrkyllistä luonnonvaraista kasvia, kymmenkunta marjaa ja 50 sientä. Monilla syötäväksi kelpaavilla lajeilla on samannäköisiä myrkyllisiä näköislajeja. Hyvä kasvio ja sienikirja kannattaa sujauttaa mukaan retkireppuun.
 

Marjoja kädellä. Kuva: Saara Airaksinen
 

Villivihannekset 

Villivihannekset, villiyrtit, luonnonyrtit... Luonnossa kasvavilla syötäviksi kelpaavilla kasveilla on monta nimeä. Ne ovat luonnonvaraisesti kasvavia kasveja ja puun osia, ja niitä voi syödä. Marjoja ja sieniä ei lasketa villivihanneksiksi, mutta yhtä lailla niitä voidaan kerätä syötäväksi, kunhan tuntee keräämänsä kasvit. 
 
Villivihanneksia kannattaa syödä, koska ne ovat:
 
  • edullisia
  • helposti saatavilla
  • ravintoarvoiltaan hyviä
  • hyvänmakuisia
  • tuovat vaihtelua. 
Villivihannesten kerääminen, eli hortoilu, tuo myös uuden näkökulman luonnossa liikkumiseen. Usein villivihannekset ovat tuttuja pihoissa, niityillä, tienvarsilla ja metsissä kasvavia luonnonkasveja ja "rikkaruohoja", kuten nokkonen, voikukka, vuohenputki, piharatamo, siankärsämö sekä pihlajan ja kuusen silmut.  
 
Villivihannesten avulla voidaan retkiruoasta tehdä monipuolisempaa ja terveellisempää. Luonnosta kerättävillä ruoka-aineilla voidaan rikastuttaa retkiruoan makua ja saada siihen tuoreutta ja lisää ravintoaineita. Kannattaa miettiä ja ottaa selvää ennen vaellusta, millaisia villivihanneksia alueella saattaa löytyä ja miten niitä voi hyödyntää retkellä. 
 
Villivihanneksia saa kerätä jokamiehenoikeuden turvin muutamin rajoituksin: luonnonsuojelualueilla niiden kerääminen on kiellettyä, ja puun osien, kuten silmujen ja pakurikäävän, keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. 
 
Näin keräät villivihanneksia turvallisesti:
 
  • Kerää ja syö vain kasveja, jotka varmasti tunnet.
  • Älä kerää kasveja vilkkaasti liikennöityjen teiden tai tehtaiden läheltä, koska niissä on korkeammat raskasmetallipitoisuudet. 
  • Hanki tietoa käyttämistäsi villivihanneksista. Jotkin ovat myös lääkeyrttejä, jolloin niiden käyttömääriä, -tapoja ja -aikoja voi joutua rajoittamaan. 
  • Villivihanneksia ei saa kerätä luonnonsuojelualueilla, toisin kuin marjoja ja sieniä.
  • Puiden osia, kuten silmuja ja pakurikääpää, ei saa kerätä jokamiehenoikeuden nojalla, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa. 
  • Villivihannesten pääsesonki on aikaisin keväällä, mutta niitä voi kerätä ympäri vuoden. Eri vuodenaikoina kerätään eri villivihanneksia eri tarkoituksiin. 
Villivihannesten keruuaikataulu:
 
  • Lehdet kerätään aikaisin keväällä juuri niiden avauduttua. Silloin ne ovat kaikkein maukkaimpia ja ravintosisällöltään rikkaimpia.
  • Kukat kerätään vasta niiden avauduttua myöhemmin keväällä tai kesällä.
  • Siemenet kerätään niiden kypsyttyä elo-syyskuussa.
  • Juuret kerätään joko aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä.
Eviran tekemä listaus Suomen yleisimmistä luonnonvaraisista ruokakasveista ja niiden käyttötarkoituksesta löytyy osoitteesta julkaisut.metsa.fi.
 

Kalastaminen 

Kalaruokia on helppo valmistaa nuotiolla ja retkikeittimillä. Kuva: Wei WangKalastaminen on hyvä tapa hankkia tuoretta ruokaa vaelluksella. Kalaruokia on helppo valmistaa nuotiolla ja retkikeittimillä, sillä kala kypsyy nopeasti. 
 
Kalaretkelle lähtiessä ei kannata täysin luottaa kalaonneen, vaan varata mukaan myös muita proteiinipitoiseksi pääruoka-aineeksi sopivia ruoka-aineita, joilla voi aterioilla korvata huonoa kalasaalista. 
 
Kalastaminen on luvanvaraista toimintaa onkimista ja pilkkimistä lukuunottamatta.  Kalastajan iästä, kalastustavasta ja -paikasta riippuu, millaisia lupia ja maksuja tarvitaan. Tarkasta tarvittavat luvat ja maksut esimerkiksi eräluvat. fi tai kalastusluvat.net -palveluista. Kalastuslupia voi ostaa internetistä, R-kioskilta tai paikalliselta lupamyyjältä. 
 
Kala on helposti pilaantuva elintarvike, joten sen käsittelyssä pitää olla tarkka. 
  • Syö kala aina tuoreena. Eräolosuhteissa kala ei säily ilman kunnollisia kylmäsäilytystiloja.
  • Käsittele kala heti pyydystämisen jälkeen. Kalan veri, sisälmykset ja sen suomuissa oleva lima alkavat pilata lihaa heti.
  • Pese kädet aina ennen ja jälkeen raa´an kalan käsittelyä.
  • Pese ruoanvalmistusvälineet, kuten leikkuulauta ja veitset. Vältät mikrobien siirtymisen muihin ruokiin.
Kala säilyy parhaiten, kun se perataan mahdollisimman pian pyydystämisen jälkeen.
 
Säilyvyyden kannalta on parasta noudattaa seuraavaa järjestystä kalan käsittelyssä:
 
  • Tapa kala napakalla iskulla. Varaa veneeseen tai pyyntipaikalle tätä varten retkikirves (käytä tylppää päätä) tai puukalikka.
  • Verestä kala pistämällä puukko kalan sivulta kurkkuun.
  • Perkaa kala.
  • Leikkaa kalan evät. Suomusta kala puukolla tai suomustusraudalla pyrstöstä päätä kohti.
    • Avaa vatsa kidusten alta kohti peräaukkoa. Kaavi sisälmykset pois.
    • Leikkaa kidukset pois, ne pilaantuvat helposti. 
  • Huuhtele kala puhtaalla vedellä.
  • Säilytä kala puhtaassa astiassa tai ripusta roikkumaan.
  • Valmista kala mahdollisimman pian.
     

Sienestäminen 

Elintarvikkeena käytetään suursienen itiöemää, joka nousee maanpinnan yläpuolelle. Suomessa kasvaa tuhansia suursieniä, joista noin parisataa lajia on hyviä ruokasieniä. Satokausi vaihtelee vuosittain, yleensä se kestää toukokuulta lokakuulle. 
 
Sieniä saa poimia jokamiehenoikeuksien nojalla, luonnonsuojelualueilla saa poimia vain ruokasieniä. Niissä luonnonpuistoissa, joissa liikkuminen on rajoitettu vain tietyille poluille, sienestäminen on kiellettyä. Tutustu retkikohteesi sienestämistä koskeviin rajoituksiin ennen retkeä.
 
Herkkutatteja. Kuva: Tiina Laitinen

Sienestäjän varustus

Jos haluat retkellä sienestää, kannattaa mukaan varata seuraavat varusteet helpottamaan sienestämistä:
 
Korvaa sienikori laittamalla muovi- tai kangaspussiin kattila ja kerää sienet sinne. Pelkässä kassissa sienet murskaantuvat helposti. 
 
Sieniveitsen harjapäällä voit puhdistaa sienet roskista ja veitsipäällä katkaista sienen juuren pois sekä halkaista sienen tarkistaaksesi, onko siinä matoja. 
 
Sienioppaasta voit tarkistaa, mikä sieni on kyseessä ja onko se syömäkelpoinen.
 

Sienten kerääminen

Kerää aina tuoreita ja hyväkuntoisia sieniä, jotka varmasti tunnet. Jos epäilet, älä poimi. 
 
Poimi sienet kokonaisina. Irrota ne maasta kiertämällä. Leikkaa multainen tyvi pois ja harjaa roskat pois. Leikkaa isoimmat sienet kahtia ja tarkista, onko niissä matoja. Nuoret sienet ovat laadukkaimpia, ja niissä on vain vähän toukkia. Isokokoista sientä ei kannata kokonaan hylätä, jos osa siitä on käyttökelvotonta. Leikkaa vain huono osa pois. 
 
Kerää ryöpättävät ja käyttövalmiit sienet erikseen. Voit esimerkiksi laittaa koriin rasioita, joihin keräät eri sienet. 
 
Valmista sienet mahdollisimman pian keräämisen jälkeen. Säilytä sienet viileässä. 
 
Älä kerää sieniä tienvarsilta, asutustaajamista, tehtaiden läheltä tai muista mahdollisesti saastuneista paikoista. Sienet keräävät itseensä helposti ympäristömyrkkyjä.

Sienten tunnistaminen

Opettele ensin tunnistamaan yleisimmät ruokasienet. Tuntemalla 2–3 yleisintä sientä voit löytää jo paljon syötävää. Opettele tunnistamaan myös yleisimmät myrkkysienet, jotta osaat välttää niitä. Poimi vain sellaisia sieniä, jotka tunnet varmasti. Kun tunnistat sieniä, haista – älä maista! 
 

Myrkylliset sienet

Suomen luonnossa kasvaa noin sata myrkyllistä sientä ja 10 tappavan myrkyllistä sientä. Kerää siis vain sieniä, jotka varmasti tunnistat syötäviksi! Yleisimpiä ja myrkyllisimpiin kuuluvia sienilajeja ovat mm. valkokärpässieni, suippumyrkkyseitikki, pulkkosieni, myrkkynääpikkä ja punakärpässieni. Poimi sienet aina kokonaisina, sillä sienen tyven muoto auttaa tunnistamaan myrkylliset sienet. Esimerkiksi kärpässienien tuntomerkki on maan alla piilossa oleva sipulimaisesti pullistunut tyvi. Myrkyllisille sienille ei ole kuitenkaan yhtenäisiä tuntomerkkejä. 

Sienten käyttö ruoanvalmistuksessa

Sienet ovat monikäyttöisiä ruoanlaitossa, myös retkellä. Luonnossa syödään joko tuoreita sieniä tai etukäteen kuivattuja sieniä. Tuoreita sieniä voi eräolosuhteissa paistaa voissa pannulla ja tarjota ruokien lisäkkeenä tai niitä voi lisätä paistettuina erilaisiin ruokiin, kuten kastikkeisiin, keittoihin tai patoihin. 
 
Kuivattuja sieniä voi käyttää vastaavasti ja lisätä ne jo kotona koottaviin ruoka-annoksiin. Sienet tuovat ruokiin paljon makua, sillä ne sisältävät aromaattisia aineita. Huomaa, että 50 g kuivattuja sieniä vastaa 1 litraa tuoreita sieniä. 
 
Eräolosuhteissa helpoimmin valmistettavia ovat sienet, joita ei tarvitse ryöpätä ennen valmistusta. Useat sienet, kuten tatit ja vahverot, sopivat sellaisenaan. 
 
Karvaat ja raakoina lievästi myrkylliset sienet, kuten useimmat rouskut, pitää keittää runsaassa vedessä välillä huolellisesti huuhtoen. 
 
Korvasienet ovat käsittelemättöminä myrkyllisiä sisältämänsä gyromitriinimyrkyn takia, ja ne pitää keittää kaksi kertaa runsaassa vedessä ennen syömistä.

Lue lisää

  • Retkiruokaopas (pdf, 4,7 Mt)
  • Retkiruokaohjeet (pdf, 2,9 Mt)
  • Kalastus
  • Sienestys
  • Marjastus
  • Arktiset Aromit (www.arktisetaromit.fi) - Tietoa luonnonmarjoista, -sienistä, -yrteistä ja syötävistä erikoisluonnontuotteista.
  • Kirjallisuutta:
    • Aaltonen T. ja Arkko M. 1999: Yrtit ja villivihannekset. Suomen Matkailuliitto r.
    • y. 208 s.Aaltonen T. ja Arkko M. 1998: Eränkävijän ruokakirja. Ajatus kustannus Oy. 218 s.
    • Härkönen M., Järvinen I. ja Nyman A. 1997: Kauppasienet. Oy Edita Ab. 96 s.
    • Kytövuori P. ja Hopsu-Neuvonen A. 1996: Kanankaalista karpaloon - luonnonruokaa keväästä syksyyn. Marttaliitto ry. 64 s.
    • Mäkinen Y. ym. 1996: Kauppayrtit. Oy Edita Ab. 64 s.
    • Relve H. 1995: Suomen luonnonmarjat. Atena kustannus Oy. 138 s.
    • Siivonen M.: Erämiehen keitto-opas. 110 s.
    • Slipher B. 2005: Sienet ja marjat. Syötävien luonnonkasvien taskuopas. Karisto Oy. 120 s.
    • Wiseman J. 1997: Retkeilijän selviytymisopas. WSOY. 288 s.

Jokamiehenoikeudet ja villiruoka

Jokamiehenoikeis luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä

Tietoa jokamiehenoikeudesta luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräilyssä (julkaisut.metsa.fi)