Kompassia käytetään silloin, kun halutaan kulkea suoraviivaisesti samaan suuntaan.
- Kompassi asetetaan kartalle niin, että sen pitkä sivu on lähtöpisteestä tavoitepisteeseen ja kompassin pohjalevyn suuntanuoli osoittaa kulkusuunnan.
- Kompassin neularasiaa käännetään niin, että sen pohjassa olevat viivat ovat kartan koordinaattiviivojen suuntaiset ja kompassin pohjoishaarukka osoittaa karttapohjoiseen eli kartan yläreunaan.
- Kompassi nostetaan kartalta ja sitä pidetään kädessä vaakasuorassa. Käännytään niin, että pohjoisneula osuu haarukkaan. Kompassin suuntanuoli osoittaa nyt suunnan, johon on kuljettava.
- Suunnalla kuljettaessa etenemistä seurataan myös kartalta ja ympäröivästä maastosta.
Suuntiminen
Suuntimisella tarkoitetaan oman sijainnin paikantamista kiintopisteisiin otettujen suuntien avulla. Tähän tarkoitukseen soveltuu erityisen hyvin peilikompassi, mutta myös levykompassilla saadaan riittävän hyvä tulos. Suuntimista voidaan käyttää silloin, kun ollaan epävarmoja omasta sijainnista ja lisäksi nähdään kauempana vähintään kaksi kiintopistettä esim. radiomasto, tunturin huippu tai rakennus, joiden sijainnin pystyy paikallistamaan kartalla.
- Tähdätään kompassin kulkusuuntanuoli kohteeseen. Kompassia liikuttamatta kierretään neularasiaa siten, että pohjoisneula on pohjoishaarukassa. Kompassi tulee pitää vaaka-asennossa niin, että neula pääsee vapaasti liikkumaan.
- Asetetaan kompassi kartalle siten, että kompassin pitkän sivun reuna kulkee kartalla olevan kiintopisteen kautta. Käännetään koko kompassia siten, että kartan pohjoisviivat ovat samansuuntaiset kuin neularasian pohjaviivat. Neularasian pohjoishaarukan pitää osoittaa pohjoiseen myös kartalla.
- Vedetään viiva kompassin pitkää reunaa pitkin kiintopisteeseen. Jos on käytettävissä vain yksi kiintopiste, arvioidaan etäisyys siihen ja mitataan vastaava matka kartalla viivaa pitkin. Näin saadaan oma summittainen sijanti selville. Tarkempi tulos saadaan, jos voidaan ottaa suunta kahteen tai useampaan eri suunnassa sijaitsevaan kiintopisteiseen. Oma sijainti on viivojen leikkauspisteessä.
Luonnonmerkit apuna suunnan määrityksessä
Retkelle tulee aina varustautua kartalla ja kompassilla. Jos jostakin syystä kompassia ei kuitenkaan voi käyttää, on hyvä osata hyödyntää luonnonmerkkejä apuna ilmansuuntien määrityksessä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi luonnonmerkki ei riitä vahvistamaan suuntaa, vaan merkkejä tarvitaan useampia.
Viisarikellon ja auringon avulla voi päätellä eteläsuunnan. Kello käännetään tuntiviisari aurinkoon päin. Tuntiviisarin ja kello kahdentoista puolessa välissä on etelä.
