Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
GPS-paikannin on kätevä apuväline retkeilijälle, vaikka se ei korvaakaan karttaa ja kompassia suunnistamisessa. Retkeilyssä voi GPS-paikanninta käyttää eri tavoin. Vähiten paikantimeen tukeudutaan, kun suunnistetaan kartan ja kompassin kanssa ja vain ongelmatilanteessa otetaan GPS-paikannin avuksi sijainnin selvittämiseksi. Tällöin pitää etukäteen varmistaa, että paikannin näyttää samoja koordinaatteja kuin paperikartta. GPS-paikanninta on mahdollista käyttää suunnistamisessa, kun siihen tallennetaan reittipisteitä, joiden kautta on tarkoitus kulkea. Näitä pisteitä voivat esimerkiksi olla autiotuvat, tulentekopaikat tai muut mielenkiintoiset maastokohteet. Myös oman auton sijainti voidaan tallentaa marja- tai sieniretkelle lähdettäessä, jolloin eksymisen vaara on pienempi. Eniten helpotusta suunnistamiseen saadaan GPS-paikantimella, johon on syötetty maastokartat. Vaikka paikantimeen onkin syötetty kartta, ei kannata lähteä maastoon vain GPS-paikantimeen luottaen ilman kompassia ja kunnollista maastokarttaa alueesta. Laitteeseen voi esimerkiksi tulla tekninen vika tai paristot voivat loppua juuri tärkeällä hetkellä. Myös erityisesti vanhoissa GPS-paikantimissa signaalin vastaanotto voi olla heikkoa esimerkiksi tiheässä kuusikossa, sumussa tai rankkasateessa.
GPS:n avulla voi seurata matkan etenemistä ja nähdä suoraan mm. kuljetun matkan ja siihen käytetyn ajan, keski- ja maksiminopeudet, etäisyydet eri kohteisiin, korkeuden merenpinnasta, auringon nousu- ja laskuajat, kuljetun jäljen, korkeusprofiilit ym.
GPS-paikannin mahdollistaa liikkumisen mm. silloin, kun näkyvyys on niin huono, ettei pelkän kartan ja kompassin avulla voi suunnistaa. GPS:n avulla on myös mahdollista suunnistaa tarkasti silloin, kun maastossa on vähän kiintopisteitä tai niitä ei ole ollenkaan tai maasto on niin pienipiirteistä, että sen seuraaminen kartalta on mahdotonta. GPS-paikannin antaa toisaalta lisäturvaa, vaikka suunnistettaisiinkin kartan ja kompassin avulla. Oman sijainnin voi aina tarpeen tullen tarkistaa ja hätätilanteessa voi ohjata avun tarkasti oikeaan paikkaan.
GPS-paikantimen mittarinäkymä tarjoaa monia hyödyllisiä tietoja kulkijalle. Mittarinäkymän voi mukauttaa omiin tarpeisiin valitsemalla itseään kiinnostavat tiedot näytölle. Tavallisimpia kulkijaa kiinnostavia tietoja ovat osa- ja kokonaismatka, korkeus merenpinnasta, kellonaika sekä auringon nousu- ja laskuaika. Myös keskinopeus voi olla hyödyllinen, mutta siitä on syytä huomioida, että laitteet tarjoavat sekä pelkästään liikkeellä oloon perustuvan että liikkeellä ja paikallaan oloon perustuvan keskinopeuden. Jälkimmäisestä voi luotettavammin arvioida jäljellä olevaan matkaan kuluvan ajan esimerkiksi vaelluksilla, mutta silloin laite pitää sammuttaa pitkien taukojen ajaksi. Myös navigointitoiminto osaa näyttää arvioitua saapumisaikaa valitulle kohteelle.
Hauskoja lisätietoja kulkijalle ovat mm. korkeusprofiili, josta näkee, miten matkan edetessä on noustu ja laskeuduttu, sekä maksiminopeus, josta voi tarkistaa vaikkapa, kuinka kovan vauhdin sai mäenlaskussa.
Retkellä tallennetut reittipisteet tarjoavat matkan jälkeen täsmällistä tietoa esimerkiksi retkikertomusta varten. Reittipisteen tietoihin sisältyy symbolin, nimen ja sijaintiedon lisäksi korkeus merenpinnasta ja kellonaika. Laitteesta riippuen voi lisäksi olla mahdollista tallettaa reittipisteeseen vielä muistiinpanoja, mutta kirjoittamisen hankaluus voi latistaa intoa käyttää tätä toimintoa.
Yksi hyödyllisimmästä GPS-laitteen tallentamista tiedoista on jälkiloki. Laitteesta riippumatta jälkilokin tietojen tarkastelu on rajoitetumpaa itse laitteessa kuin tietokoneelle ladattuna. Itse laitteesta nähtäviä tallennetun jäljen tietoja ovat mm. kuljettu matka sekä tallennetun jäljen näyttäminen karttapohjalla. Tietokoneelle ladattuna tallennetun jäljen ja laitteen automaattisesti luoman jälkilokin tarjoamien tietojen välillä on eroja. Tallennettu jälki sisältää tavallisesti vähemmän tietoa kuin automaattisesti laitteen luoma jälkiloki. Käyttäjän tallentaman jäljen sisältämien pisteiden määrä on yleensä pienempi ja esimerkiksi kellonaikatiedot saattavat puuttua kokonaan, mikä on harmillista jatkohyödyntämisen kannalta. Pitkillä retkillä tallentaminen on kuitenkin ainoa keino saada jälkiloki koko matkalta talteen, sillä laitteen automaattisesti luoma jälkiloki sisältää vain loppumatkan käytössä olevan muistin tullessa täyteen (alkupään jälki pyyhkiytyy pois). Laitteen asetuksilla voi säädellä jälkilokin automaattista tallentumista laitteen muistiin. Esitetyt tiedot jälkilokin tallennuksesta voivat poiketa eri laitetyypeissä tai toiminto voi puuttua kokonaan.
Kellonajat tallentavan jälkilokin avulla voi tarkistaa esimerkiksi, mihin aikaan lähdettiin liikkeelle minäkin päivänä ja mihin aikaan oltiin leirissä. Myös kuljetut päivämatkat voi tarkistaa jälkilokista ja joissakin laitteissa se on luotettavampi tieto kuin matkamittarin ilmoittama tieto. Erona on kuitenkin se, että jälkiloki näyttää ns. karttakilometrejä ja matkamittarin lukema sisältää kulkemisessa tapahtuvan mutkittelun eli ns. maastolisän.
Eräs mielenkiintoinen sovellus jälkilokin hyödyntämisessä on valokuvien paikkatietojen määrittäminen, joka perustuu jälkilokin ja valokuvien aikatietojen vertaamiseen. Luonnollisesti tämä onnistuu vain, kun kameran kello on riittävän tarkasti oikeassa ajassa. Internetistä löytyy ilmaisohjelmia, jotka osaavat lukea GPS-paikantimen tekemän tiedoston sisäänsä ja lisäävät sijaintitiedot valokuvien metatietoihin. Tietysti on mahdollista tehdä sama käsipelilläkin, mutta oletettavasti se on paljon työläämpää, ellei kyse ole vain yksittäisistä kuvista, joille haluaa määrittää sijaintitiedot.
Voit tallentaa haluamiesi paikkojen sijainnit GPS-paikantimen muistiin reittipisteinä. Reittipiste pitää sisällään vähintään sille annetun nimen ja paikan koordinaatit. Voit esimerkiksi tallentaa sijaintisi reittipisteenä GPS-paikantimen muistiin, jolloin voit hakeutua GPS-paikantimen avulla samaan paikkaan takaisin.
Usein on tarve tallentaa reittipisteitä GPS-paikantimen muistiin etukäteen, jolloin voit hakeutua laitteen avulla halutun kohteen luokse. Esimerkiksi autiotupien koordinaatit voi olla ilmoitettu kartassa tai internetissä. Internetin sähköisten karttapalvelujen retkikartan.fin tai karttapaikan (maanmittauslaitos.fi) avulla voit helposti määrittää eri paikkojen koordinaatteja. Voit myös määrittää kohteen koordinaatit paperikartalta mittaamalla, mikä on usein käytännössä ainoa keino, kun olet jo maastossa.
Reittipisteet pitää syöttää laitteeseen oikeassa koordinaattijärjestelmässä. Jos pisteen koordinaatit on ilmoitettu eri koordinaattijärjestelmällä kuin GPS:n ja sen taustakartan, on helpointa muuttaa GPS-paikantimen koordinaattijärjestelmä reittipisteen tallentamisen ajaksi. GPS-paikannin muuttaa kaikki tallennetut reittipisteet automaattisesti aina valitun koordinaattijärjestelmän mukaisiksi.
Etukäteen tallennettujen reittipisteiden avulla on helpompi hakeutua haluttuun määränpäähän. Reittipisteitä selaamalla näet myös sen hetkiset etäisyydet ko. kohteisiin. GPS-paikantimen navigointinuoli osoittaa kulkiessasi suunnan ja etäisyyden linnuntietä valittuun kohteeseen. Huomioi kuitenkin, että GPS-paikantimen navigointinuoli ei osaa väistää mahdollisia maastoesteitä. Jos välissä on esimerkiksi vesistö tai kalliojyrkänne, neuvoo navigointinuoli ylittämään vesistön tai johdattaa sinut jyrkänteelle. Navigointinuolen ohjeisiin ei siten voi luottaa sokeasti, vaan järkevä reitti pitää miettiä kartan avulla. Jos suunnistat pelkän kartan ja kompassin avulla, voit merkitä GPS-koordinaattien avulla ilmoitetun paikan karttaan. Paikan määrittäminen tapahtuu samalla tavalla kuin oman sijainnin määrittäminen (ks. alempana tällä sivulla).
Reittipisteiden avulla voi etukäteen määrittää reitin, jota pitkin haluaa navigoida. Reitti tallennetaan GPS-paikantimen muistiin antamallasi nimellä. Reitti määritetään valitsemalla siihen reittipisteitä halutussa järjestyksessä. Määritettyä reittiä voi navigoida kumpaankin suuntaan. Itse navigointi tapahtuu samalla tavalla kuin yksittäisen reittipisteen kanssa, jolloin navigointinuoli näyttää suunnan ja etäisyyden seuraavaan reittipisteeseen. Kun saavutat reittipisteen, GPS-paikannin valitsee automaattisesti seuraavaksi määritetyn reittipisteen ja navigointi jatkuu reittipisteeltä toiselle. Kahden reittipisteen väliä kuvaa termi leg.
Nykyään on saatavilla hyvin monenlaisia paikannustoiminnolla varustettuja laitteita. Yleisimpiä lienevät erilaiset navigaattorit ja matkapuhelimien sisäänrakennetut navigointitoiminnot. Eri laitteet ovat monesti tarkoitettu vain tietyntyyppistä käyttöä varten, mutta myös monikäyttöisiä laitteita on saatavilla. Mikäli aiot käyttää paikanninta retkeilyssä muuten kuin satunnaisesti, kannattaa hankkia juuri retkeilyyn ja maastossa liikkumiseen tarkoitettu laite.
Maastokäyttöön tarkoitettujen GPS-paikantimien hinnat vaihtelevat nykyisin alle sadasta eurosta muutamiin satoihin euroihin. Lisäksi pitää usein ostaa vielä kartta-aineisto, jolloin kokonaishinta nousee väistämättä satoihin euroihin. Laitteen valinnassa kannattaa miettiä omia tarpeita. Edullinen laite voi olla omaan käyttöön paljon parempi kuin kallein kaupasta löytyvä malli, josta löytyy kaikki viimeisimmät hienoudet. Yksinkertaisempi laite on monesti myös helpompi käyttää.
Maastokäyttöön tarkoitetut laitteet ovat vedeltä ja kosteudelta suojattuja, ja ne kestävät jossain määrin myös iskuja ja muita mekaanisia rasituksia. Muotoilu ja materiaalit on usein valittu niin, että laite pysyy hyvin kädessä ja sitä voi käyttää yhdellä kädellä. Joitakin laitteita voi käyttää myös käsineet kädessä, mikä on suuri etu kylmissä olosuhteissa. Erilaisilla lisävarusteilla laitteen saa ripustettua esimerkiksi vyölle tai kaulaan, mutta käytännössä siitä on usein vain haittaa.
Laitteen toimivuuden kannalta tärkeä ominaisuus on herkkä, monikanavainen vastaanotin. Uudet laitteet ovat kaikki monikanavaisia ja vastaanottimien herkkyys on parantunut merkittävästi. Herkällä vastaanottimella varustettu laite ei hukkaa signaalia tiheässäkään metsässä ja toimii myös huopakattoisten rakennusten sisällä.
Maastokäyttöön tarkoitetut laitteet ovat yleensä paristokäyttöisiä, sillä maastossa ei monesti ole mahdollisuutta akkujen lataukseen. Paristojen kestossa on suuria eroja eri laitteiden välillä. Kun laitetta pidetään päällä koko päivän ajan, täytyy paristot vaihtaa tavallisesti kerran päivässä. Joitakin malleja voi käyttää kuitenkin kahdesta kolmeen päivään samoilla paristoilla. Varaparistot kannattaa aina ottaa mukaan, vaikka pitäisit GPS-paikanninta päällä vain sijainnin tarkastamisen ajan.
Karttapohjalla varustetulla laitteella suunnistaminen on paljon kätevämpää kuin pelkän navigointinuolen avulla. Vaikka laitteeseen ei olisikaan ladattu kartta-aineistoa, näkee näytöltä reittipisteiden keskinäisen sijainnin ja jäljen omasta liikkumisesta auttaen oman sijainnin ja kulkusuunnan hahmottamista. Muistikorttipaikka mahdollistaa suuremman kartta-aineiston käytön laitteessa, jolloin välttyy jatkuvalta karttojen latailulta.
GPS-paikannin ilmoittaa sijaintinsa (X) pohjois- ja (Y) itäkoordinaateilla. Koordinaatistoja on olemassa useita ja haluttu koordinaatisto/mittayksikkö valitaan laitteen asetuksista. GPS-paikantimen koordinaatisto pitää olla sama kuin karttaan merkitty koordinaatisto, jotta sijainti määrittyy oikein.
Suomalaisissa kartoissa on perinteisesti käytetty suorakulmaista KKJ-yhtenäiskoordinaatistoa, mutta uusissa maastokartoissa on siirrytty käyttämään uutta ETRS-TM35FIN-koordinaatistoa, jonka koordinaateista puhutaan myös EUREF-FIN koordinaatteina. Gps-paikantimen asetuksissa KKJ-koordinaatistoa vastaa nimitys Finnish Grid, kun taas EUREF-FIN-koordinaatiston nimitys asetuksissa on UTM Grid.
GPS-satelliittien käyttämä koodinaattijärjestelmä on WGS84 ja sitä käytetään usein geokätköjen koodinaatteja ilmoitettaessa. WGS84-koordinaatit ilmoitetaan tavallisesti muodossa HDDD MM.MM (asteina, minuutteina ja minuutin desimaaleina, desimaalien määrä voi vaihdella). Myös muotoa HDDD.DDDD näkee käytettävän. Uusissa maastokartoissa WGS84-koordinaatit on esitetty sinisellä ruudukolla.
Suomalaisissa maastokartoissa KKJ-yhtenäiskoordinaatisto tai uudemmissa kartoissa ETRS-TM35FIN-koordinaatisto on merkitty punaisella ruudukolla. Ruudukon jokainen pysty- ja vaakaviiva on merkitty kolme- tai nelinumeroisella koordinaattitiedolla, joka ilmaisee nollapisteen etäisyyttä kilometreinä. GPS-paikannin ilmoittaa sijainnin kuitenkin seitsemällä numerolla, jolloin kolme viimeistä numeroa ovat metrejä, esimerkiksi sijaintitieto KKJ-yhtenäiskoordinaatistossa:
ja saman pisteen sijaintitieto ETRS-TM35FIN-koordinaatistossa:
Huomaa, että KKJ-yhtenäiskoordinaatiston ja ETRS-TM35FIN-koordinaatiston pohjoiskoordinaatti poikkeaa vain muutaman kilometrin, mutta itäkoordinaatti poikkeaa noin 3000 km.
KKJ -esimerkkitapauksessa oman sijainnin määritys kartalla tapahtuu mittaamalla
ETRS-TM35FIN -esimerkkitapauksessa oman sijainnin määritys kartalla tapahtuu mittaamalla
Käytännössä usein riittää, että arvioi metrilukemat kartalla silmämääräisesti, jolloin sijainnin määritys ei vie paljoa aikaa ja voi keskittyä enemmän kulkemiseen. Esimerkiksi 637 metriä on noin 2/3 viivojen välisestä etäisyydestä ja 987 metriä on jo melkein seuraavan viivan kohdalla.
Jos ilmoitat sijainnin koodinaateilla jollekin toiselle, ilmoita myös käyttämäsi koordinaatisto.
Jos pidät GPS:ää tavallisesti pois päältä, kestää jonkin aikaa, ennen kuin laite on saanut yhteyden satelliitteihin ja ilmoittaa todellisen sijaintinsa. Odota, kunnes laitteen näyttämä sijainti ei muutu kuin muutaman metrin verran. Sen jälkeen voit käyttää sijaintitietoa. Epätarkkuus on laitteesta ja satelliittiyhteyksistä riippuen tavallisesti 2–15 metriä. Korkeus merenpinnasta -tiedossa voi olla enemmänkin virhettä.
Vanhimmissa malleissa sijainnin määritys nopeutuu, jos laitteelle kerrotaan sen sijainti karkeasti. Tilanne tulee eteen vain, jos laite on ollut edellisen kerran päällä esimerkiksi toisella puolella Suomea tai sen muisti on tyhjentynyt paristojen tyhjennyttyä.
Oman sijainnin määrittäminen GPS-paikantimeen tallennetun karttapohjan avulla on hyvin helppoa ja nopeaa, sillä musta osoitinnuoli näyttää koko ajan sijaintisi ja kulkusuuntasi karttapohjalla (osoitin voi olla erilainen eri valmistajien laitteissa). Vaikka käytössä olisi epätarkempikin kartta-aineisto, voi sen korkeuskäyrämerkintöjä verrata paperikartan merkintöihin ja päätellä siten oma sijaintinsa. Tämä on erityisen kätevä tapa, kun suunnistat paperikartan kanssa ja haluat tarkistaa sijaintisi nopeasti. Myös etukäteen tallennettujen reittipisteiden sijainnit näkee suoraan karttapohjalla.
Myös suunnistaminen karttapohjalla varustetun GPS-paikantimen kanssa on kätevää, sillä karttapohjan päällä näkyy navigointiviiva omasta sijainnistasi valittuun navigointikohteeseen. Valittu navigointikohde voi olla etukäteen tallennettu reittipiste tai karttapohjalta valitsemasi kohde. Navigointiviivan lisäksi näet oman liikkumisesi piirtämän jäljen karttapohjalla, jolloin voit verrata oman jälkesi kulkusuuntaa navigointiviivan osoittamaan suuntaan ja tarvittaessa korjata kulkusuuntaasi. Riippuen kartta-aineiston tarkkuudesta, näet karttapohjalla myös mahdolliset maastoesteet, jotka sinun täytyy kiertää.
Ongelmatilanteita karttapohjan avulla suunnistettaessa voi aiheuttaa karttapohjan kääntyminen kulkusuunnan mukaan. Maastossa kävely on monesti niin hidasta, että GPS tulkitsee kulkusuunnan muuttuneen ja karttapohja kääntyilee holtittomasti. Oman sijainnin ja kulkusuunnan hahmottaminen on tällöin hyvin vaikeaa ja kokenutkin suunnistaja menee hämilleen. Tämä ongelma voidaan välttää valitsemalla laitteen asetuksista, että karttapohjoinen on laitteen näytöllä aina ylöspäin. Jos olet kuitenkin tottunut suunnistamaan niin, että kartta on käännetty kulkusuuntasi mukaan, on parempi vaihtoehto kääntää laite kädessä sellaiseen asentoon, jossa näytölle piirtyvä jälki on itseesi päin, kuin antaa karttapohjan kääntyillä automaattisesti.
Kartta-aineistojen tarkkuus on kehittynyt ja nykyisin on saatavilla yksityiskohdiltaan paperikarttojen veroisia kartta-aineistoja. Kaikissa myynnissä olevissa karttapohjissa näin ei kuitenkaan ole, vanhemmista tuotteista puhumattakaan. Kartta-aineiston puutteiden huomioiminen on erityisen tärkeää, kun suunnistetaan huonolla näkyvyydellä ja onnettomuuden vaara on todellinen. Hyvissä olosuhteissa virhearviointien seuraukset vaikuttavat usein lähinnä retken mukavuuteen, mutta pitkä ylimääräinen lisäys päivämatkaan voi uuvuttaa kulkijan.
GPS-paikantimen karttapohja mahdollistaa suunnistamisen myös ilman, että navigointitoimintoa tarvitsee käyttää. Suunnistaminen karttapohjalle piirtyvää jälkeä hyödyntämällä vie monesti riittävän tarkasti haluttuun suuntaan. Navigointitoimintoa tarvitsee käyttää vain kun pitää osua haluttuun paikkaan metrien tarkkuudella. Toisin sanoen, kohde on silloin hyvin pieni tai muuten vaikeasti havaittavissa esimerkiksi huonon näkyvyyden tai peitteisen maaston vuoksi.
Välimatkojen mittaaminen GPS:n karttapohjalta on hyvin helppoa. Siirrät vain valintanuolta karttapohjalla halutun kohteen luokse ja etäisyys kyseessä olevaan kohteeseen näkyy näytöllä. Tämä on kätevä ominaisuus, vaikka suunnistaisi paperikartan avulla, mutta haluaa selvittää jonkin etäisyyden tarkasti ja nopeasti. Voit esimerkiksi katsoa mikä on horisontissa näkyvä tunturi ja sen etäisyys, vaikka paperikarttasi ei yltäisikään sinne asti.
GPS-paikantimen kartta-aineistosta on hyötyä myös silloin, kun käytössä oleva paperikartta on hyvin suurimittakaavainen. Esimerkiksi avotunturissa on kätevämpää käyttää 1:100 000 paperikarttaa, josta näkee ympärillä olevan maaston laajemmalta alueelta ja reitin valinta käy siten helpommin. Pienipiirteisissä maaston kohdissa, kuten kuruissa, suurimittakaavainen kartta ei ole tarpeeksi yksityiskohtainen tai yksityiskohdista on vaikea saada selvää. Tällöin GPS-karttapohjan tarjoamaa parempaa tarkkuutta voi hyödyntää suurentamalla näytöllä näkyvää karttapohjaa halutusta kohdasta.
