Retkeilykohteet
Hae kohde, reitti tai sijaintiHaku alkaa automaattisesti, kun vähintään kaksi merkkiä on syötetty. Siirry hakutuloksiin alas tai ylösnuolinäppäimillä.
Suunnistaessa kannattaa reitti jakaa useisiin osuuksiin, jossa jokaisella osuudella on selvä kiintopiste maastossa. Kompassisuunnalla kuljettaessa otetaan suunta osuuden kiintopisteeseen koko kulkureitin loppupisteen sijaan. Tällaisia kiintopisteitä voivat olla esimerkiksi kallion huippu, polun tai ojan haara tai laavu. Kiintopisteestä otetaan uusi suunta seuraavaan kiintopisteeseen.
Hyvä kartanlukija voi edetä kiintopisteestä toiseen pelkästään karttaa lukien, jos maastossa ja kartalla on riittävästi selkeästi erottuvia maastonpiirteitä. Kokemattomamman kannattaa välillä tarkastaa kompassista, kuljetaanko edelleen oikeaan suuntaan.
Usein suorin tie lähtö- ja päätepisteen välillä ei ole nopein reitti. Reitin suunnittelulla, joka tehdään ennen matkaan lähtemistä, voidaan säästää sekä aikaa että energiaa. Reittiä valittaessa otetaan huomioon maaston muodot, kulkukelpoisuus ja valmiit kulku-urat.
Hankalakulkuisia soita ja tiheikköjä sekä suuria mäkiä kiertämällä kertyy enemmän matkaa, mutta kulkeminen voi olla huomattavasti nopeampaa. Toisaalta mäen huipulle kannattaa nousta, jos haluaa ihailla sieltä avautuvia näköaloja. Aloitteleva luonnossa liikkuja tukee reitin valintansa johdatteleviin reitteihin esimerkiksi polkuihin, teihin, ojiin, sähkölinjoihin ja muihin varmoihin maamerkkeihin. Kokenut rinkankantaja tietää myös, ettei kannata valita liian pitkää tieosuutta, sillä jalat saattavat kipeytyä kovalla alustalla käveltäessä.
Reitin valintaan voivat vaikuttaa myös muun tyyppiset johdattelevat reitit. Mikäli kiintopiste tai kohde sijaitsee lähellä selkeää maastonkohtaa kuten vesistöä, polkua tai tietä, voi käyttää heikompaa johdetta päästäkseen haluttuun pisteeseen, koska kohde tai kiintopiste on selkeä ja toimii pysäyttäjänä. Heikompia johdattelevia reittejä voivat olla selänteet, laaksot tai suon reunat.
Suunnistamisen helppouden lisäksi omat mieltymykset vaikuttavat reitin valintaan. Tunturialueella liikuttaessa voi valita ylätunturin paljakan ja aukeat tunturimaisemat. Alhaalla laaksoissa taas on suojassa tuulilta ja maisemat vaihtelevat tunturikoivikoista soihin. Reitin valintaan voi myös liittyä juomaveden saanti, tulentekomahdollisuudet, mielenkiintoiset nähtävyydet tai vaikka hyvä marjapaikka.
Kompassisuunnassa kulkeminen ei tarkoita jatkuvaa kompassin katsomista. Kompassin osoittamasta suunnasta valitaan kaukana etumaastossa oleva kiintopiste, johon pyritään. Kiintopiste tulisi olla selkeästi havaittavissa. Kun päästään kiintopisteeseen, katsotaan kompassin avulla jälleen uusi kiintopiste jne. Tarkastetaan kompassista suunta tasaisin välein. Esteet (kivet, puut ym.) ohitetaan vuoronperään oikealta ja vasemmalta tai kiintopiste katsotaan esteen takaa. Suunnalla kuljettaessa etenemistä seurataan myös kartalta ja ympäröivästä maastosta.
Kuljettaessa kompassisuunnalla on aina olemassa riski, ettei pysytäkään suunnassa. Suunta voi viedä liikaa vasemmalle tai oikealle. Tämä on hyvä ottaa huomioon reitinvalinnassa. Jos kompassisuunnalla pyritään esim. polunhaaraan, ei ehkä osutakaan siihen. Jotta näin ei kävisi, voidaan ottaa tarkoituksella suunta polunhaarasta vasemmalle. Kun tullaan polulle tiedetään, että pitää mennä polkua oikealle, jotta päästään polunhaaraan eli polku toimii johteena. Retkeillessä voi tunturin selänne tai järven ranta toimia pysäyttäjänä, joka johtaa haluttuun paikkaan.
Valitaan etukäteen reitin varrelta varmoja tarkastuspisteitä, joiden avulla pystytään helposti tarkastamaan, kuinka pitkälle ollaan tultu. Tällaisia pisteitä voivat olla risteävä tie, polku, puro tai vaikka tunturinhuippu. Nämä pisteet myös helpottavat paikallistamista, jos jostakin syystä harhaudutaan reitiltä.
Retkeilyssä käytetään usein kelloa apuna kuljetun matkan arvioimisessa. Seuraamalla kulkunopeutta eli kilometriin kuluvaa aikaa eri tyyppisissä maastoissa pystytään kulkemiseen kuluneen ajan perusteella arvioimaan matkan pituus.
Lyhyillä matkoilla voidaan matkan pituuden arvioinnissa käyttää apuna omaa askelparia tai askelmittaria. Oman askelparin saa selville mittaamalla, kuinka monta askelparia 100 metrin matkaan menee. Askelparia käytettäessä kannattaa huomioida, että erilaisissa maastoissa ja erilaisilla kulkunopeuksilla askeleen pituus vaihtelee.
