Korouoma on noin 30 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen laakso Posion ja Ranuan kuntien rajalla. Se on osa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä, joka kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa seuraten Auttiin ja Auttikönkäälle ja Korouoman kautta Kuusamoon.

Jyrkänteiltä alas kohisten laskevat pienet purot jäätyvät talvisin jääputouksiksi, jotka säilyvät sulamatta myöhäiseen kevääseen. Lue lisää Korouoman nähtävyyksistä.

Ruskeavirta on jääputous Korouomalla. Kuva: Ilkka Karttunen

Rotkolaakson pohjalla virtaa luoteeseen kapea ja mutkainen Korojoki, jonka rannoilla on paikoin reheviä tulvaniittyjä ja lehtomaisia metsiä. Kanjonin pohjoisosissa kasvillisuus on selvästi rehevämpää ilmentäen maaperän kalkkipitoisuutta. Lapiosalmen seudulle ovat tyypillisiä kuivahkojen ja kuivien kankaiden mäntymetsät. Korouoman kanjonin ympäristössä maasto on vaihtelevaa vanhojen metsien peittämää vaaramaisemaa. Vaarojen välisissä notkoissa on Perä-Pohjolalle luonteenomaisia aapasoita sekä kuusikkoisia rinnesoita.

Linnut

Korouoman linnusto on pääasiassa metsälajistoa. Alueen lajimääräksi on saatu 62, mutta tästä luvusta puuttuu esim. vesilintulajeja sekä paikallisesti esiintyvää harvalukuista lajistoa.

Harvinaisin petolintu, joka pesii alueella, on huuhkaja. Myös piekanan pesinnästä on havaintoja. Erikoisuus Korouomassa on räystäspääskyn kalliopesintä. Alueella on mahdollisuus nähdä maakotka.

Huuhkajan poikanen. Kuva: Tapani Vartiainen

Nisäkkäät

Korouoman kanjonissa on hyvät ravintoalueet hirvelle, jonka talvehtimisalueitakin on seudulla. Alueella tavataan kolme silmälläpidettäväksi luokiteltua nisäkäslajia. Ilveksestä on havaintoja ja saukon tiedetään elävän Korojoen ympäristössä. Alueella tavataan säännöllisesti karhu.

Kalat

Korouoman alueen luontaiseen kalastoon kuuluvat taimen, purotaimen, harjus, siika, hauki, ahven, made, särki ja kiiski. Virkistyskalastusvesiin on istutettu pyyntikokoista kirjolohta, taimenta ja harmaanieriää eli kanadannieriää sekä harjuksen ja siian pienpoikasia.

Selkärangattomat

Alueelta on kartoituksessa löydetty kaksi uhanalaista kovakuoriaislajia ja yhdeksän silmälläpidettävää kovakuoriaislajia, esimerkiksi idänlahopoukko ja sysipimikkä. Korouoman alueelta on havaittu seitsemän päiväperhoslajia, esimerkiksi suokeltaperhonen ja pursuhopeatäplä. Kartoituksessa havaittu lajimäärä on kuitenkin alhainen ja löydetystä lajistosta puuttuu monia hyvin tavallisia lajeja, joita on aikaisempina vuosina havaittu runsaasti Etelä- ja Keski-Lapissa.

Putkilokasvit

Rotkolaaksossa on selvästi ympäristöstä poikkeava ilmasto, jolla on myös vaikutuksensa kasvillisuuteen. Valoisilla ja lämpillä koillisrinteillä sekä puronotkoissa on reheviä lehtoja, joissa on eteläistä lajistoa esim. kivikkoalvejuuri ja lehtomatara. Etelän ja lounaan puoleisten pahtojen ilmasto on viileämpi. Lumi viipyy varjoisilla kallioilla ja painanteissa pitkälle kevääseen. Kallioilla kasvaa pohjoista lajistoa: kalliokynsimö, pahtarikko ja tunturikiviyrtti. Harvinaista itäistä lajistoa edustaa myyränporras ja levinneisyydeltään pohjoiseen painottuva itäinen lehtolaji punakonnanmarja.

Punakonnanmarja. Kuva: Tapani Vartiainen

Sienet

Kääväkäslajistoa on Korouoman-Jäniskairan alueella selvitetty mm. vanhojen metsien inventoinnin yhteydessä. Alueelta on löydetty yhteensä 21 uhanalaiseksi luokiteltua kääväkäslajia. Korouoman alueelta on löydetty 78 kääpälajia.

Valtaosa Korouoman metsistä on kuivia mäntykankaita. Laajamuotoinen, isojen ja vanhojen mäntyjen ja kelojen poiminta on kuitenkin verottanut kääpälajistoa. Erityisesti kalkkikäävän yksi ainoa löytö vuonna 2001 tehdyssä selvityksessä tuntui vähältä mäntymetsien laajuuteen verrattuna. Myös liekokääpää, erakkokääpää, kituhaprakääpää, harsukääpää ja hentohaprakääpää on alueella paljon odotettua vähemmän.

Yleisiä sen sijaan ovat pienehköissä mäntymaapuissa, latvuksien jätteissä ja hajoavassa mäntykarikkeessa menestyvät lajit, kuten katko- ja kelokääpä, riekonkääpä, sirppikääpä ja karikekääpä.

Korouoman geologia

Ikivanha kallion ruhje

Piippukallio. Kuva: Erkki TuovinenKorouoma on noin 30 kilometriä pitkä luode-kaakkosuuntainen ruhjelaakso Posion ja Ranuan kuntien rajalla. Se on osa satoja miljoonia vuosia vanhaa kallioperän ruhjevyöhykettä, joka kulkee Rovaniemeltä Kemijokilaaksoa seuraten Auttiin ja Auttikönkäälle ja Korouoman kautta Kuusamoon. Siellä ruhjevyöhyke hajoaa useiksi ruhjelaaksoiksi, jotka näkyvät maastossa pitkänomaisina jokilaaksoina ja järvinä, kuten Livojärvi. Luoteessa samat ruhjeet jatkuvat Kolariin asti.

Korouoman keskiosassa ruhjelaakso muodostaa ympäröivän maaston alapuolelle kuluneen kanjonin, joka on syvimmillään 100 - 130 m. Sen seinämät ovat jyrkkiä ja paikoin pystysuoria, useita kymmeniä metrejä korkeita kalliojyrkänteitä, jotka kohoavat laakson molemmilla reunoilla. Kanjonin pohja on tasainen ja sen leveys on noin 200 - 500 metriä. Se on paikoin soistunut, ja sen keskellä virtaa luoteeseen kapea ja mutkainen Korojoki.

Korouoman alueella kallioperä on pääosin karkeahkoa, punaista graniittia, jolle on tyypillistä selvä rakoilu. Rotkon seinämillä on lohkareikkoa ja suuria lohkeilleita paasia. Graniitissa on paljon gneissimäisiä graniittiutuneita kohtia. Alueen kaakkoispäässä on edellisiä paremmin säilyneitä sedimenttikiviä, kuten kiilleliusketta ja kvartsiittia.