Elimyssalo on syrjäinen ja erämainen alue rajaseudun vedenjakajalla. Vaikka Elimyssalo onkin Kainuun laajin luonnonsuojelualue, kokonsa puolesta sitä ei voi erämaaksi nimittää, sillä lentäähän metsähanhi alueen yli viidessä minuutissa. Siellä voi kuitenkin aistia metsäerämaan tunnelman.

Metsää, suota, metsää, suota…

Elimyssalon metsät ovat vanhoja. Aikoinaan on tehty harsintahakkuita, joissa on poimittu yksittäisiä puita, ja kirveenkoskemattomia alueita on vain paikoin. Metsät ovat kuitenkin kehittyneet luonnonkierron mukaisesti viimeiset 50 vuotta ja ovat nykyisin erirakenteisia.

Tyypillisesti Elimyssalon metsät ovat kuusettuvaa, noin 150-vuotiasta männikköä. Rinteillä voi olla kuusivaltaisia paikkoja, joissa on usein myös haapoja ja koivuja. Suuria vanhoja mäntyjä, aihkeja, sekä keloja esiintyy harvakseltaan, eniten soiden reunamilla. Suometsiä ja korpia on runsaasti.

Elimyssalon vanhaa metsää. Kuva: Ari Meriruoko

Alue on pinnanmuodoiltaan melko tasainen, ja soilla on maisemassa merkittävä osuus. Suuri osa pinta-alasta koostuu laajoista ja monipuolisista suokokonaisuuksista. Roninsuo, Elimyssuo ja Hanhipuronkorpi ovat laajoine nevoineen, vesistöineen, eriasteisine soistumineen ja vaihettumisvyöhykkeineen arvokkaita luonnonsuojelukohteita. Elimyssalolla on useita suolampia. Huomattavimmat järvet ovat Elimysjärvi ja Saari-Kiekki.

Suomaisema Elimyksellä. Kuva: Risto Sauso

Levävaaran ympäristön soita on ennallistettu EU:n LIFE Luonto-rahaston tukemassa projektissa (www.metsa.fi). Saari-Kiekiltä Levävaaraan vievän polun varrella näkyy selvästi, miten ojia on tukittu ja ojituksen jälkeen kasvanut kitulias puusto kaadettu suon luonnontilan palauttamiseksi.
 

Erämaan eläjiä

Elimyssalo on kuuluisa runsaasta eläimistöstään. Hiljainen kulkija saattaa alkukesällä nähdä metsäpeuravaatimen ja sen vasan ruokailemassa suolla, mikä on unohtumaton elämys. Metsähanhet ja kurjet pesivät soilla ja joutsenpari Elimysjärvellä. Saunaniemen laavulta voi havaita uivan majavan tai piisamin, ja Härkövaaran suurten haapojen juurelta voi löytää liito-oravan papanoita.

Majava. Kuva: Eero Korva

Elimyssalolla viihtyy päästäisten ja myyrien sekä eteläisiä että pohjoisia lajeja. Yleisiä ovat myös jänis, orava, kettu, saukko ja näätä. Kaikki Suomen suurpedot, karhu, ahma, susi ja ilves ovat löytäneet paikkansa Elimyssalolta. Lue lisää suurpedoista www.suurpedot.fi -sivuilta.

Lintulajisto koostuu vanhojen metsien, soiden ja vesien linnuista. Petolintujen osuus on merkittävä. Vanha puusto, kelonkolot ja pökkelöt antavat hyvät edellytykset koloissa pesiville, hyönteisiä syöville linnuille, tikoille ja tiaisille. Yleisimpiä lintuja ovat peippo, järripeippo, pajulintu ja vihervarpunen. Vanhojen metsien lajeja ovat mm. metso, varpuspöllö, lapinpöllö ja palokärki. Huuhkajan huhuilunkin saattaa onnistua kuulemaan. Myös pyy ja riekko viihtyvät alueella. Pohjoinen kuukkeli saattaa ilmestyä kulkijan seuraksi nuotiopaikalle. Joskus saattaa onnistua kohtaamaan myös haarahaukan ja sinipyrstön. Haarapääsky ei ole jättänyt Levävaaraa, vaikka talo autioitui jo 1960-luvulla.
 

MetsäpeuraYstävyyden luonnonsuojelualueen tunnus

Suomalais-venäläisen Ystävyyden luonnonsuojelualueen tunnuksessa on kaksi metsäpeuraa, jotka kuvastavat kahden maan välistä ystävyyttä ja yhteistyötä luonnonsuojelun hyväksi. Yksi Ystävyyden luonnonsuojelualueen perustavoitteista on metsäpeuran ja sen elinympäristöjen suojelu, joten metsäpeura on itseoikeutettu eläin tunnukseen.

Metsäpeura. Kuva: Ari Meriruoko

Metsäpeura metsästettiin Suomessa sukupuuttoon 1900-luvun alussa. 1950-luvun lopussa tehtiin ensimmäiset havainnot sen paluusta nimenomaan Elimyssalolla. Nykyään metsäpeura vaeltelee lähes koko Kuhmossa ja vähän sen rajojen ulkopuolellakin. 1970-luvulla metsäpeuroja siirrettiin Kuhmosta Suomenselälle, missä on nykyisin melko vahva peurakanta. Kuhmossa metsäpeurakanta oli vahvimmillaan vuosituhannen vaihteessa, noin 1700 yksilöä, mutta viime vuosina kanta on supistunut.

Metsäpeuran ja poron erottaminen on vaikeaa. Metsäpeura on kooltaan keskimäärin suurempi kuin poro, sillä on pitemmät jalat ja sen sarvet ovat pystymmät. Kuhmo ei ole poronhoitoaluetta, joten jos Elimyssalolla kohtaat poron näköisen eläimen, se todennäköisesti on metsäpeura.

Metsäpeuran rotupuhtauden turvaamiseksi on Kuhmon ja Suomussalmen kuntien rajalle rakennettu noin 90 km ns. peura-aitaa. Muitakin töitä metsäpeuran rotupuhtauden ja metsäpeurakannan eteen on tehty mm. eri hankkeissa.

Ennallistamista Elimyssalolla