Ystävyyden puisto

Ystävyyden puiston sijainti SuomessaItä-Suomi, Kainuu
Kuhmo (www.kuhmo.fi), Suomussalmi (www.suomussalmi.fi)
Perustettu 1990
Alueita hoitaa Metsähallitus

 

Ystävyyden puistossa voi kohdata aidon, alkuperäisen rajaseudun erämaan lukuisine puhtaine järvineen, kumpuilevine harjuineen, vanhoine metsineen ja monipuolisine soineen. Juuri nämä olivat tärkeitä syitä Ystävyyden puiston perustamiselle vuonna 1990: tarkoituksena oli suojella Kainuun metsä- ja suoerämaita ja järvi- ja harjuluontoa sekä metsäpeuran (Rangifer tarandus fennicus) elinympäristöjä. Merkittävä tekijä Ystävyyden puiston perustamiselle oli myös luonnontutkimuksen kehittäminen.

Jotta metsäpeuran elinympäristö tulisi mahdollisimman laajasti suojelluksi, Ystävyyden puistoon yhdistettiin viisi erillistä luonnonsuojelualuetta: Kuhmon eteläosassa aivan itärajan pinnassa sijaitseva Ulvinsalon luonnonpuisto, Kuhmossa sijaitsevat Elimyssalon, Iso-Palosen – Maariansärkkien ja Lentuan luonnonsuojelualueet sekä osin Suomussalmen puolelle levittäytyvä Juortanansalon – Lapinsuon soidensuojelualue. Niiden alueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 29 000 hehtaaria.

Ystävyyden luonnonsuojelualueen luontokohteet

Ystävyyden luonnonsuojelualue

Samaan aikaan Ystävyyden puiston perustamisen kanssa perustettiin myös suomalais-venäläinen Ystävyyden luonnonsuojelualue. Siihen kuuluvat Ystävyyden puisto ja Venäjän Karjalassa sijaitseva 47 500 hehtaarin laajuinen Kostamuksen luonnonpuisto (Zapovednik Kostomukshkij).

Ystävyyden luonnonsuojelualueen perustaminen sai alkunsa, kun Neuvostoliiton alueelta tuli metsäpeuroja Kuhmon Elimyssalolle. Elimyssalon rauhallinen, hakkaamaton erämaa soveltui laidun- ja vasomisalueeksi. Vähitellen metsäpeurakanta vakiintui ja Suomi sai takaisin vuosikymmeniksi kadonneen suurnisäkkään. Metsäpeuran leviäminen valtion rajan ylitse Suomeen herätti ajatuksen yhteisestä suomalais-venäläisestä luonnonsuojelututkimuksesta ja seurannasta.

Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimus Ystävyyden luonnonsuojelualueesta allekirjoitettiin lokakuussa 1989. Sopimuksen allekirjoittivat Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja, NKP:n keskuskomitean pääsihteeri Mihail Gorbatshov ja Suomen tasavallan presidentti Mauno Koivisto. Sopimus astui voimaan kesällä 1990, kun Ystävyyden puiston laki ja asetus vahvistettiin.

Ystävyyden luonnonsuojelualue on ensimmäinen Suomen ja Venäjän rajan yli toimiva puistopari, jossa yhteistyössä hoidetaan ja tutkitaan rajaseudun arvokasta luontoa ja tarjotaan samalla tietoa, elämyksiä ja retkeilymahdollisuuksia. Kahden maan yhteinen luonnonsuojelualue lisää ihmisten yhteisymmärrystä ja edistää yhteistä luonnonsuojelua.

Retkelle, marjaan, erälle, oppimaan

Suomen puolella Ystävyyden puiston alueet soveltuvat Ulvinsalon luonnonpuistoa lukuun ottamatta retkeilyyn, luonto-opastukseen ja luontomatkailuun. Alueilla on luonnonharrastajille tarjolla opastettuja reittejä ja huollettuja palveluita, mutta myös villiä itsenäisen kulkijan erämaata.  

Venäjän puolella Kostamuksen luonnonpuiston alueella liikkuminen on rajoitettua, mutta luonnonpuistoon pääsee tutustumaan luontopoluille tehtävillä opastetuilla retkillä.  

Tutustu Ystävyyden luonnonsuojelualueeseen:

Elimyssalo – korpea komeimmillaan

Elimyssalo on Kainuun suurin luonnonsuojelualue. Sen kokonaispinta-ala on 9 200 ha. Se on kainuulaista korpea tyypillisimmillään: suuria ja vaihtelevia soita, naavaisia korpikuusikoita ja kuusettuvia männiköitä, reheviä puronvarsia sekä pieniä järviä ja lampia. 

Elimyssalo tunnetaan alueena, jonne Suomeen palanneet metsäpeurat ensimmäiseksi asettuivat. Siellä liikkuvat myös kaikki Suomen suurpedot, karhu, susi, ilves ja ahma. Linnustossa näkyvät vanhan metsän lajit, onhan 90 % metsistä yli 120-vuotiaita.

Elimyssalo. Kuva: Metsähallitus/Ari Meriruoko

Elimyssalon kaksi vanhaa erämaatorppaa, Levävaara ja Latvavaara, antavat kulkijalle kuvan entisaikaisesta asumisesta syrjäseutujen vaaramaisemissa. Nykyihminen näkyy Elimyksellä eräharrastajana, marjastajana, retkeilijänä tai luontokuvaajana.

Sinisten ajatusten Lentua

Lentua on erämaisen rauhallinen järvi. Se on Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi. Suojelualueesta (6 740 ha) 75 % on vettä, loput saaria ja ranta-alueita. Lentua on metsäpeuran tärkeä elinalue, jossa peuroja voi nähdä sekä kesällä että talvella. Kalastollisesti arvokas Lentua tarjoaa ruoka- ja pesimäpaikkoja sekä metsälinnuille että vesilinnuille.

Lentua. Kuva: Metsähallitus/Ari Meriruoko

Lentuasta laskeva Kuhmon suurin koski, Lentuankoski, on suosittu nähtävyys ja kalastuskohde. Itse suuri Lentuanjärvi houkuttelee kävijöitä ja rannan asukkaita veneilemään ja melomaan sekä talvella hiihtämään hohtaville hangille.

Iso-Palonen–Maariansärkät – kumpuilevia harjuja ja kimmeltäviä vesiä

Iso-Palosen–Maariansärkkien alueeseen (4 031 ha) kuuluu Kalliojoen reitin latvajärviä ja niitä yhdistäviä kannaksia ja harjumuodostumia. Harjut ovat olleet tärkeitä metsäpeurojen vaellusreittejä ja kesälaidunalueita.

Iso-Palonen - Maariansärkät. Kuva: Metsähallitus/Ari Meriruoko

Harjuilla kulkee myös maisemiltaan kaunis retkeilyreitti. Vesistöt puolestaan tarjoavat upeat melontamahdollisuudet. Iso-Paloselta pääsee meloen Lentualle ja edelleen kohti Oulujärveä.

Juortanansalon–Lapinsuon suomaisemat

Juortanansalon–Lapinsuon alueesta (5 336 ha) yli puolet on suota. Soiden metsäsaarekkeissa löytyy vanhoja kuusikoita. Purojen varsilla on paikoin rehevyyttä ja jopa lehtoja. Vanhoista harsintahakkuista huolimatta metsät ovat luonnontilaisen kaltaisia.

Juortanansalo-Lapinsuo. Kuva: Risto Sauso

Juortanansalon–Lapinsuon alue on omatoimisen, erätaitoisen retkeilijän erämaa, jossa palveluja on vähän.

Ulvinsalon luonnonpuisto – pääsy vain luvalla!

Ulvinsalon luonnonpuiston (3 934 ha) maisemassa vuorottelevat jyrkkärinteiset vaarat ja pienet suot. Metsät ovat erittäin vanhoja, luonnontilaisia aarniometsiä. Vesistöt ovat pieniä suolampia ja latvapuroja.  

Ulvinsalon luonnonpuisto. Kuva: Metsähallitus/Ari Meriruoko

Jo vuonna 1956 perustettu luonnonpuisto on rauhoitettu luonnonsuojelua ja tutkimusta varten. Kaikkeen liikkumiseen tarvitaan Metsähallituksen lupa. 

Kostamuksen luonnonpuisto – ikimetsien erämaa

Kostamuksen valtiollinen luonnonpuisto Zapovednik Kostomukshkij perustettiin 14.12.1983 boreaalisten metsien ja metsäpeuran suojelemiseksi. Alue on karua ylänkömaisemaa, jossa kalliot, suot ja vesistöt vuorottelevat silmänkantamattomiin ulottuvien ikimetsien kanssa. Metsien keski-ikä on noin 170 vuotta, mutta puiston alueella on yksittäisiä, jopa yli 340-vuotiaita puita. Merkittävimmät vesialueet ovat Kivijärvi eli Kiitehenjärvi ja siitä lähtevä Kivijoki.

Kostamuksen luonnonpuisto. Kuva: Metsähallitus/Ari Meriruoko

Puisto on varattu pääasiassa luonnonsuojelua ja tieteellistä tutkimusta varten, mutta myös ympäristökasvatusta ja luontomatkailua kehitetään jatkuvasti.

Kostamuksen luonnonpuisto on Venäjän luonnonsuojelulain mukaisesti "tiukasti suojeltu alue", jossa metsästys ja kalastus sekä sienien ja marjojen poimiminen on kielletty. Puiston alueella voi liikkua vain merkityillä reiteillä ja mukana on oltava puiston opas. Puistossa liikkumiseen tarvitaan myös erillinen lupa, jonka voi saada puiston toimistolta.

  • Lisätietoja Kostamuksen luonnonpuiston reiteistä ja puiston säännöistä on saatavilla sivuilta www.kostzap.com (venäjänkieliset sivut).

Ystävyyden luonnonsuojelualueen asiakaspalvelu

Tämän sivun osoite on www.luontoon.fi/ystavyydenpuisto

Asiakaspalvelu

Kuhmon luontokeskus Petola
Puh. 0206 39 6380, 040 825 6060
petola(at)metsa.fi

Kostamuksen luonnonpuisto (www.kostzap.com, venäjänkieliset sivut)

Retkikartta.fi: Ystävyyden puisto