Maisemat koostuvat Raesärkillä harjujen, järvien, lampien, purojen sekä avosoiden jatkuvasta vuorottelusta. Alueella on soita enemmän kuin metsää. Kapea harjujakso muodostaa alueen etelä- ja keskiosan ytimen. Ympäristöään 40 - 45 m korkeammalle nousevalta selänteeltä on paikoin avarat näkymät. Myös harjun kumpuilevia muotoja on ilo katsella. Lisäksi keväisin korvia hemmotellaan erilaisilla luonnonäänillä. Käki kukkuu antaumuksella, erilaiset rantalinnut ilmoittelevat itsestään ja veden äärellä myös sudenkorennot suristelevat ilmassa. Puunrungon päryyttelystä voi yrittää arvailla, onko kyseessä käpytikka tai palokärki.

Kirkasvetinen harjulampi. Kuva: Katri Suhonen

Alueen eteläosan virkistysmetsää on harvennettu maisemaa huomioiden ja luoden harjun paisterinteen kasvillisuudelle otollisempia olosuhteita. Pohjoisosassa on puolestaan luonnonsuojelullisesti merkittäviä vanhoja metsiä.

Kuivia mäntykankaita ja vanhoja sekametsiä

Raesärkän harjun suojelumetsät ovat iältään vaihtelevia karuja männiköitä. Kuivat kankaat muodostavat valtaosan Raesärkkien metsistä. Erityisesti harjuselänteen lounais- ja etelärinteet ovat jyrkkiä paisterinteitä, jotka ovat poronjäkälälaikkujen kirjomia. Harjujen kasvillisuus kuluu herkästi, joten alueella on suositeltavaa liikkua ainoastaan poluilla. Rinteillä on myös nähtävissä veden valtaamia suppia eli erikokoisia painaumia, jotka ovat muodostuneet jääkauden seurauksena. Harjut ovat myös osa tärkeää pohjavesivarantoa.

Rummakonkankaan vanhaa metsää. Kuva: Katri Suhonen

Rummakonkankaan edustavalla luonnonmetsällä on ikää osin yli 100 vuotta. Se onkin verrattain vanhaa lähiseudun metsiin nähden. Lahopuuta on runsaasti ja Rummakonkankaalta on löytynyt valtakunnallisesti uhanalaisia kääpiä, jotka vaativat selviytyäkseen kuolevaa ja kuollutta puuta. Vaarantuneista kääpälajeista Raesärkillä runsainten esiintyy järeillä männyillä viihtyviä sirppikääpiä ja lahokuusia tarvitsevia pursukääpiä. Onpa jyhkeän haavan juurella havaittavissa merkkejä liito-oravastakin. Rummakonkangas on myös linnustollisesti hyvin merkittävää seutua. Siellä pesii useita tyypillisiä vanhan metsän ja kololintulajeja, kuten pikkusieppo ja pohjantikka.

Monimuotoiset vedet ja luonnontilaiset suot

Aluetta halkova maakunnallisesti arvokas pienvesiketju on samansuuntainen harjujakson kanssa. Pikku lammet ja purot ovat luonnontilaisia, mikä erottaa Raesärkät ympäröivistä alueista.

Rummakonkankaan vanhojen metsien alueella puolestaan kasvaa reheviä kuusi- ja mäntysekametsiä, koska alueella on useita lähteitä ja muita kohtia, joista pohjavesi pääsee tihkumaan maan pinnalle.

Näkymä reitin varrella sijaitsevalle aapasuolle. Kuva: Katri Suhonen

Harjujaksoa reunustavat lammet ja järvet ovat niin kirkasvetisiä, että monesti pohja on näkyvissä rannalta käsin. Veden väri kuitenkin vaihtelee paikasta riippuen paljonkin. Lampi voi olla melko mielikuvituksellinen näky, kun sen vesi on lähes meren uumenien väristä. Toisaalla taas joki kuljettaa sysimustaa vettä suon halki.

Suot harjun molemmin puolin ovat karuja aapasoita. Ne ovat pääosin lyhytkorsinevoja tai nevarämeitä. Tulvavedet tekevät rannoista luhtamaisia niin, että maisema on kuin matalana hulmuava viljapelto. Keväisin soilla kirkuvat lokit ja muita alueella pesiviä suolintulajeja ovat kapustarinta, kurki, liro, metsähanhi ja valkoviklo.