Ystävyyden luonnonsuojelualueen tunnus.Lentuan luonnonsuojelualue kuuluu viidestä erillisestä suojelualueesta koostuvaan Ystävyyden puistoon. Ystävyyden puisto taas on Suomen puoleinen osa suomalais-venäläistä Ystävyyden luonnonsuojelualuetta. Ystävyyden luonnonsuojelualueen tunnuksessa on kaksi metsäpeuraa, jotka kuvastavat kahden maan välistä yhteistyötä ja ystävyyttä luonnonsuojelun hyväksi. Yksi Ystävyyden luonnonsuojelualueen perustavoitteista on metsäpeuran ja sen elinympäristöjen suojelu. Siksi metsäpeura on itseoikeutettu eläin tunnukseen.

Lue lisää metsäpeurasta ja metsäpeuran rotupuhtauden turvaamisesta Maa- ja metsätalousministeriön  sivuilta (www.mmm.fi). Vuosina 2013-2014 toteutettiin Karelia ENPI CBC -ohjelman rahoittama metsäpeurahanke, jossa metsäpeura sai oman sivustonsa www.suomenpeura.fi.

Metsäpeurakannan vahvistumista ja levittäytymistä uusille alueille tuetaan Metsähallituksen koordinoimalla MetsäpeuraLIFE-hankkeella vuosien 2016 - 2023 aikana. Kannanhoitohankkeen keskeisimpänä tavoitteena on palauttaa laji sen alkuperäisille esiintymisalueille eteläiselle Suomenselälle. Lue lisää MetsäpeuraLIFE-hankkeesta.

Lentuan luonto - vettä, saaria, rantoja

Lentuan luonnonsuojelualueeseen kuuluu Kainuun oloissa suurehkon Lentua-järven saaria ja ranta-alueita. Alueen ytimen muodostaa avoin järvenselkä, jota reunustavat sokkeloiset lahdet ja niemet monenlaisine rantoineen. Saaria on runsaasti, ja järven ympärillä avautuvat monet vaarat ja rinnealueet. Maisemalle ovat ominaisia myös harjujaksot, puhtaat hiekkarannat ja karun kauniit kalliorannat.

Lentuan maisemalle ovat ominaisia myös puhtaat hiekkarannat. Kuva: Eero Korva

Lentuan keskeiset osat ovat rauhallisia ja salomaisia. Suojelualueella rannat ovat luonnontilaisia, mutta suuri osa yksityisten maanomistajien hallinnassa olevista ranta-alueista on loma-asutuskäytössä.

Saaret ovat karuja. Suurimmat saaret, mm. Salonsaari ja Vitikkosaari, ovat kivikkoisia. Multisaari ja Kotasaari ovat osa laajempaa harjumuodostelmaa. Saarissa on retkeilijöille tarkoitettuja huollettuja levähdyspaikkoja. Lentua on erittäin suosittua virkistysaluetta. 
 

Laaja Lentua

Lentua on Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi. Sen pinnan korkeus merenpinnasta on 168 m ja vuotuinen vedenkorkeuden vaihtelu on noin 1 m. Järven keskisyvyys on 7,6 m, mutta syvin kohta on Timoniemen edustalla oleva 52 m syvä hauta, Kainuun järvien syvin kohta.

Lentuan vesiä voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena. Järveen laskevat vesistöt ovat humuspitoisia, mutta laajassa altaassa humus laskeutuu ja veden väri on Oulujoen muita vesistöjä kirkkaampi. Veden laatu on hyvä, vaikka maa- ja metsätalouden hajakuormitus sekä kalanviljely rehevöittävät Lentuaa lievästi.

Lentuankoski

Lentuan vedet laskevat Lammasjärveen komean Lentuankosken kautta. Lentuankoski on Kuhmon suurin koski. Aikaisemmin se on ollut tärkeä kulkureitti ja uittoväylä, nykyisin se on Kuhmon tunnetuimpia luonnonnähtävyyksiä. 

Koski ei varsinaisesti kuulu Lentuan luonnonsuojelualueeseen, mutta sen rannat on suojeltu rantojensuojeluohjelmassa ja itse koski ja sen vedet on suojeltu koskiensuojelulailla. Osuuspankkiryhmän perustama yksityinen luonnonsuojelualue kosken länsirannalla täydentää suojelualuekokonaisuutta.

Lentuankoski jakaantuu Isoksi ja Pieneksi Lentuankoskeksi, joiden välillä on lyhyt suvanto. Iso Lentuankoski kuohuaa vuolaana noin 300 metriä. Putousta on 3,3 metriä. Pieni Lentuankoski virtaa rauhallisemmin, mutta hieman pidempänä, noin 400 metriä kohti Lammasjärveä. Koskien kokonaisputous on 5,3 metriä, ja varsinkin ylemmän kosken laskeminen on suhteellisen vaativaa.

Lentuankoski. Kuva: Kia Olin

Lentuan rannat - kivikoista kallioille ja hietikoille

Yleisimpiä ovat kivikkoiset moreenirannat, jotka ovat paikoitellen louhikkoisia. Myös kalliorantoja ja silokallioita tapaa yleisesti. Kallioiden niukka kasvillisuus on ohuen humuskerroksen takia herkästi kuluvaa. Harjujen hieno hiekka lähtee helposti tuulen ja veden mukaan, ja niin se on kasaantunut hiekkarannoiksi. Suopohjaisia rantoja Lentualla on vähän, koska soitakin on vähän. Jääkauden jälkeinen maankohoaminen näkyy järvialtaan kallistumisena hiljalleen kohti itää. Länsiosassa maata on jäänyt kuiville ja itäpään rannat ovat vettyneet.

Lentualla tapaa yleisesti kalliorantoja. © Risto Sauso

Havumetsien huminaa

Lentuan seudun metsät kuuluvat keski-boreaaliseen havumetsävyöhykkeeseen. Yleisimmät metsätyypit ovat variksenmarja-puolukka- ja mustikka-puolukkatyypit. Kuivempia kanerva- ja jäkälätyypin metsiä on pienillä alueilla kallioilla ja harjujen rinteillä. Lehtoja ja lehtomaisia kankaita alueella on hyvin vähän. Niiden kasvillisuustyypit liittyvät joenvarsikasvillisuuteen tai ovat ihmisen mukanaan tuomia. Lentuan alueella erottuu omaksi metsätyypiksi eräänlainen "kulttuurimetsä", joita ovat metsittyvät kedot, pellot, haat ja laitumet.

Lentuan ympäristön metsiin vaikutti ensin kaskeaminen ja tervanpoltto, myöhemmin voimakkaat hakkuut ja metsänuudistus. Metsät ovat kaikkialla hoidettuja, kuivahkon kasvupaikan männiköitä. Vanhoja puita esiintyy yksittäin rannoilla ja kallioilla. Viime vuosikymmeninä metsänhoito on ollut vähäistä, ja luonnontilan palautuminen on edistynyt, mm. nuorehkoja lehtipuiden ja mäntyjen muodostamia metsiä on useimmilla saarilla.

Soita vain vähän

Lentuan alueella on vain vähän soita, ja niistäkin suurin osa on ojitettu. Laajat suoalueet on otettu viljelykäyttöön. Suot ovat olleet karuja ja happamia rahkasoita. Suotyyppeinä ovat vallinneet isovarpu-, variksenmarja-rahka- ja korpirämeet sekä ruoho- ja heinäkorvet. Rimpinevoja, lettoja ja luhtia alueella on ollut vähän. Pieniä luonnontilaisia soita on alueen saarissa.

Kalaisa Lentua

Lentua on kalastollisesti arvokas. Järven kalakantoja on viime vuosikymmeninä hoidettu aktiivisesti. Lentualla on myös ammattikalastusta.Tärkein talouskala on muikku. Sen vuotuinen saalis on 10 - 50 tonnia. Järven luonnontilaisuutta kuvastavat taimen-, harjus- ja siikakannat. Muita Lentuan vesistöjen kalalajeja ovat mm. hauki, made, ahven, särki ja mutu.

Lukuisat linnut

Saarissa on lähinnä talousmetsien ja rantojen lintuja, kuten metsäkirvisiä, rantasipejä, västäräkkejä, hömötiaisia, leppälintuja sekä teeriä, metsoja, pyitä ja riekkoja. Vesilinnuista tyypillisiä ovat telkkä, tukkakoskelo ja isokoskelo sekä kuikka. Myös joutsenia tapaa usein. Selkävedet ovat kymmenien Lentuan lähimailla pesivien kaakkureiden ruokapaikka. Lentuan pesimälinnustoon kuuluvat myös kalatiira, kala- ja naurulokki sekä harvinaistuva selkälokki. Sääksi käy järvellä saalistelemassa. Lentuankoskessa näkee talvisin koskikaroja sukeltelemassa hyiseen veteen.

Lentuan pesimälinnustoon kuuluvat myös kalatiira, kala- ja naurulokki sekä harvinaistuva selkälokki. © Risto Sauso

Muita Lentuan asukkeja

Metsäpeuran eli suomenpeuran voi nähdä Lentualla niin kesällä kuin talvellakin, sillä seutu on niille tärkeä asuinalue ja kulkureitti. Peurojen perässä saattaa liikkua susia, ahmoja ja ilveksiäkin. Lisäksi alueella liikkuu mm. hirviä ja kettuja sekä jäniksiä, oravia ja näätiä.

Metsäpeuran voi nähdä Lentualla niin kesällä kuin talvellakin. Kuva: Eero Korva

Kasvillisuuden kainoa kauneutta

Kasvillisuudeltaan Lentua kuuluu lähinnä niukkaravinteiseen korte-ruokojärvityyppiin. Karun reittiveden rannoilla kasvaa tyypillisenä idänpiukkasara. Myös jouhi- ja pullosara ovat yleisiä, samoin rantaleinikki, hauska pieni rantaviivan laji, jota ei moni tule huomanneeksi. Puhtaiden ja kirkkaiden vesien lajeista Lentualla esiintyy lahnaruoho ja nuottaruoho, joka kukkii matalissa vesissä heinäkuussa, sekä järvisätkin, joka kelluu veden pinnalla ja kukkii sievästi sydänkesällä. Järvessä kasvaa myös melko harvinaista raania ja rannoilla siniyökönlehteä.

Aivan vesirajan tuntumasta voi löytää esimerkiksi sinikukkaisen rantamintun, luhtavuohennokan ja tummanpunaisen kurjenjalan. Matalassa rantavedessä pistää esiin rantaluikan versoja.

Varsinkin saarista ja niemistä voi löytää siniheinää, lillukkaa, kieloa, maariankämmekkää ja metsäruusua. Seudulla kasvaa myös vanamo, vaivero ja Kainuun maakuntakukka kanerva, mutta alueen erikoisuus on ehdottomasti kellokanerva.