Kuva: Teijo Heinänen

Aulangon rehevä luonto

Aulangon alue kuuluu eteläiseen havumetsä-vyöhykkeeseen, jossa karut ja viljavat metsätyypit vaihtelevat. Aulangon luonto on kuitenkin poikkeuksellisen rehevää ja luonnonsuojelualueelta löytyvät lähes kaikki Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät jalopuulajit. Alueen monipuoliseen linnustoon kuuluvat muun muassa puukiipijä, pikkutikka, pähkinähakki, lehtopöllö, hippiäinen ja useita tiaislajeja.

Myös luonnonsuojelualueen ympäristön luonto on rehevää. Siellä kasvavat muun muassa harvinaiset ja rauhoitetut kynäjalava sekä hämeenkylmänkukka. Lähialueilla esiintyy myös liito-oravia.

Pikkutikka. Kuva: Johanna Hellman

Viime vuosisadan puuistutukset kukoistavat

Ruusulaakson paviljonki. Kuva: Teijo Heinänen

Tuijametsikkö. Kuva: Teijo HeinänenMaaperän rehevyyden lisäksi Aulangon luonnonsuojelualueen kasvilajistoa rikastuttavat viime vuosisadan alkupuolella tehdyt istutukset. Aulangolla on puita ja pensaita yhteensä yli 140 eri lajia. Alueen erikoisuuksia ovat muun muassa ulkomaisten puulajien metsiköt ja visakoivikot. Myös Ruusulaaksoon luontaisesti syntynyt pihlajametsikkö on harvinainen, koska Suomessa pihlaja muodostaa harvoin puhtaita metsiköitä. Istutetuista puista parhaiten säilyneitä ovat erityisesti pihdat, lehtikuusi, douglaskuusi, lehmus, vaahtera, saarni ja vuorijalava. Harvinaisena tulokaslajina luonnonsuojelualueella kasvaa alppikello, joka on aikoinaan saapunut Aulangolle Keski-Euroopasta tuotujen puuntaimien mukana.

Aulangonjärvi ja Aulangonvuori

Aulanko. Kuva: Jari Kostet

Aulangonjärvi on luonnonsuojelualueen merkittävin vesistö. Se kuroutui itsenäiseksi järveksi vuosien 1819 ja 1924 välillä, kun Vanajaveden pintaa laskettiin yhteensä kolme metriä. Järven rannasta kohoaa jylhä Aulangonvuori, jonka korkeus merenpinnasta on noin 150 m ja Aulangonjärvestä noin 70 m. Aulangonvuorelta aukeaa näköala myös kansallismaisemaamme Vanajaveden laaksoon.

Vanajaveden laakson kansallismaisema

Kuva: SM Hiukkamäki

Vanajaveden laakso on yksi Suomen 27:stä kansallismaisemaksi nimetystä maisema-kokonaisuudesta. Kansallismaisemiksi on valittu alueita, jotka ovat edustavimpia esimerkkejä maamme luonnon- ja kulttuuripiirteitä.

Lusikkaniemi. Kuva: Elina Nystedt

Aulanko on keskeinen osa Vanajaveden kansallismaisemaa sekä valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta. Aulangonvuoren näkötornista on ihailtu Aulangonjärven itärannan vehreyttä jo yli vuosisadan ajan. Näkötornilta avautuva erämainen ja metsäinen maisema on aina ihastuttanut ja inspiroinut taiteilijoita. On uskottu, että Sibelius olisi Finlandiaa säveltäessään ajatellut juuri näitä synnyinseutunsa maisemia. Vanajaveden maisemissa ovat Sibeliuksen lisäksi viihtyneet muutkin suuret kulttuuripersoonat kuten Akseli Gallen-Kallela ja Eino Leino.

Luonnon ja kulttuurin liitto maisemassa 

Kansallismaisema-alueen ydin on Vanajavesi lahtineen, kalliosaarineen ja niemineen. Tärkeä osa kansallismaisemaa on sen rikas kulttuuriperintö. Esihistorialliselta ajalta asti jatkunut asutus ja maanviljelys ovat tuoneet maisemaan oman lisänsä: historiallinen maankäyttö monimuotoisin pelto- ja niittykuvioineen sekä perinteisine asumuksineen näkyy yhä maisemassa.

Vanajaveden laakso on täynnä historiaa. Menneistä vuosisadoista kertovat kartanomiljööt puistoineen ja puutarhoineen, Hattulan keskiaikainen Pyhän Ristin kirkko sekä tietenkin Hämeen linna. Pyhän Ristin kirkko muurattiin samaan aikaan 1300-luvulla Hämeen linnan tiilimuurien kanssa. Alkujaan harmaakivinen linna rakennettiin Hämeen ja muun valtakunnan suojaksi 1200-luvun lopulla. Pyhän Ristin kirkko oli puolestaan katolisella ajalla maamme merkittävimpiä pyhiinvaelluskirkkoja.

Postikorttimaisema

Valokuvaaja Taneli Eskolan väitöskirja Teräslintu ja lumpeenkukka (1997) tarkastelee ja tulkitsee Aulangosta otettujen valokuvien muutosta ajan saatossa. Tutkimus hahmottelee suomalaisen maisemaidentiteetin rakentumista sekä matkailukulttuurin muutosta. Tutkimuksessa matkailu ja valokuvaus kietoutuvat toisiinsa.

1900-luvun alkupuolella Aulanko oli tärkeä osa suomikuvaa. Aulanko esiintyi yleisesti postikorteissa, Suomea esittelevissä kuvateoksissa sekä jopa elokuvissa. Tavallisesti kuvattiin lähinnä kauniita maisemia, mutta dramaattisempiakin lähestymistapoja nähtiin: sotavuosina Lotta Svärd -järjestö julkaisi postikortin, jossa nuori lotta kiikaroi taivaanrantaa ilmatorjuntatehtävissä Aulangon tornin huipulla. Kuvassa on vahva tunnelma. Tuttu, kaunis maisema ja sen rauhan valpas vartija olivat kansallisia symboleita.

Myrskyn merkkejä

Hytyrypykkä koivun rungolla. Kuva: Teijo HeinänenVuoden 2001 marraskuussa luonnonsuojelualueella riehui Janikaksi nimetty myrsky, joka kaatoi useita puita ja jopa kokonaisen metsikön. Myrskyn runtelemien alueiden annetaan metsittyä luontaisesti. Myrskyn jättämiä jälkiä voi parhaiten nähdä Molkkarinmäen alueella. Puita kaatui myös Aulangonvuorelta sekä Aulangonjärven rannalta Aulangonniemestä.

 

Lisätietoja Aulangon luonnonsuojelualueesta

Metsähallituksen julkaisuja Aulangolta

(julkaisut.metsa.fi)