Lapinrauniot
Pienessä Vahtisaaressa, Syrjäsaaressa, Hoikansaaressa ja Linjasaaressa on kussakin varhaismetallikautinen (1900 eaa. - 300) hautaröykkiö. Röykkiöihin hautaaminen oli tuolloin yleistä Skandinaviassa. Suomessa tapa omaksuttiin ensin rannikolla, josta se sitten levisi sisämaahan. Hautaröykkiöistä käytetään sisämaassa nimitystä lapinraunio, ja rannikolla niitä kutsutaan hiidenkiukaiksi.
![Lapinraunio Kermajärvellä. Kuva: Katri Suhonen. Karussa mäntymetsässä on osin jäkälän peittämä kiviröykkiö. Muodostelma on matala ja pitkänomainen.](data:image/svg+xml,%3Csvg xmlns='http://www.w3.org/2000/svg' viewBox='0 0 16 9'%3E%3C/svg%3E)
Lapinraunioiden pyöreät muodot erottuvat nykyään epäselvästi maastossa. Lapinraunio on matala (alle 50 cm) ja soikea kivikasa, jonka päällyksenä on usein sammalverhoilu. Röykkiö on ladottu pyöreistä kivistä, ja se on halkaisijaltaan 3 - 10 metriä. Röykkiö peittää vainajan, joka haudattiin maan päälle joko poltettuna tai polttamattomana. Vainajaa on kunnioitettu sijoittamalla hauta rantakalliolle, josta on hyvä näkyvyys järvelle.