Perustamishistoria

Kotiseutuneuvos Kalle Juntusen mukaan alueen suojelu sai alkunsa 1930-luvulla, kun paikallinen metsänhoitaja Julius Viro, aktiivinen suojeluskuntamies, halusi rauhoittaa Jääkärisaaren jääkäripirtin ympäristön. Hän ilmeisesti ajatteli, ettei piilopirttinä tunnettu rakennus voinut sijaita keskellä hoidettua talousmetsää. Alueen hakkuut päättyivät 1930-luvun alkupuolella. Alueesta tehtiin vuonna 1948 työnjohtaja K.J. Mikkosen päätöksellä rauhoitettu aarnialue.

Metsähallitus perusti sittemmin 25.2.1955 alueelle kaksi aarnialuetta. Hyrynsalmen puoleisen alueen nimenä oli Matosuo, jonka pinta-ala oli 383 hehtaaria. Suomussalmen puolella oli Saarijärven aarnialue, jonka pinta-ala oli 705 hehtaaria. Saarijärven aarnialue kuuluu vanhojen metsien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000-verkostoon, eikä siitä ole vielä perustettu lakisääteistä luonnonsuojelualuetta.

Hallan Ukon Jääkäripirtti

Saarijärven aarnialueella sijaitsee valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokas rakennusperintökohde, Hallan Jääkäripirtti ja siihen liittyvät savusauna sekä saunakota. Pirtti ja sauna on suojeltu asetuksella ja saunakota on varjeltu Metsähallituksen ja Museoviraston sopimuksella.

Hallan pirtillä on Jääkäriliikkeestä ja sen Hallan pirtin osuudesta kertova näyttely. Kuva: Päivi Tervonen

Hallan Ukko J. A. Heikkinen rakennutti jääkäreille piilopirtin Hyrynsalmelle Saarijärven saareen, jota myöhemmin alettiin kutsua Jääkärisaareksi. Pirtin rakentaminen aloitettiin kevättalvella 1914, ja se valmistui sopivaan aikaan jääkäriliikkeen käyttöön. Hallan Ukko, Juho Heikkinen (1863-1938), oli tunnettu maanviljelijä ja kansanedustaja, joka omisti maat. Hallan pirtti oli yksi niistä etappi- ja piilopaikoista, joita Suomen itsenäistämistä suunnittelevat jääkärit käyttivät pyrkiessään venäläisiltä viranomaisilta salaa sotilaskoulutukseen Ruotsin kautta Saksaan.

Hallan pirtti on kelohirsirakenteinen, maalaamaton rakennus, joka sisältää tuvan ja alun perin maalattiaisen sivuhuoneen, johon on myöhemmin tehty lautalattia. Kelopuut otettiin saaresta. Kirvesmiehenä toimi Lauri Turpeinen ja muurarina Kalle Kemppainen. Uunin kivet ovat peräisin Löytöjoen koskesta. Tuvan katossa on luodinreikiä muistona jääkäri K.M. Walleniuksen ampumista laukauksista, joilla 30.12.1916 juhlittiin matkaan lähtöä. Savusauna on valmistunut vuonna 1926, ja on säilyttänyt perinteisen asunsa. Saunakota sijaitsee savusaunan vieressä rannassa.

Jääkäripirttiä on kunnostettu vuonna 2008. Kunnostuksen yhteydessä pirtille tehtiin Jääkäriliikkeestä ja sen Hallan pirtin osuudesta kertova näyttely.

Kaskimaita ja tervakankaita

Aarnialueen eteläosan metsiä on hyödynnetty tervanpolttoon. Alueita on aikoinaan myös kaskettu laajalti. Monin paikoin pitkin kankaita on edelleen nähtävissä lahoavia korkeita hiiltyneitä kantoja ja lovettuja puita.

Kaskeaminen tuotti sopivaa tervaspuuta. Vanhalle kaskiaholle syntynyt 30-vuotias pihkaa rykivä männikkö soveltui hyvin tervametsäksi. Tervanpoltosta näillä kulmilla kertoo myös aarnialueen eteläpuolella sijaitseva Hyrynsalmen vanhin tiedossa oleva tervamerkkipetäjä, jonka kylkeen on kaiverrettu muun muassa vuosiluku 1820.

Tärpättitehdas

Hallan ukko, J.A.Heikkinen, taustalla Hallan talo. Kuva: Kainuun MuseoTervanpolton viimeisiä vaiheita Saarijärvellä oli Hallan Ukon Löytöjoen rannassa pitämä terva- ja tärpättitehdas, joka sijaitsee hieman aarnialueen ulkopuolella. Ukon elinkeinotoiminta oli monipuolista ja innovatiivista, sillä hänen toimestaan syntyi myös Suomen eteläisin poropaliskunta, Halla, viime vuosisadan vaihteessa. Tervaa ja tärpättiä Ukko ryhtyi teollisesti valmistamaan 1800-luvun lopulla insinööri Löfhjelmin patentoiman menetelmän mukaisesti. Tärpättitehtailla oli kuitenkin taipumuksena palaa. Tällaisen onnettomuuden jälkeen terva- ja tärpättitehdas siirrettiin Löytöjoen rantaan 1900-luvun alussa, missä se oli toiminnassa aina toiseen maailmansotaan saakka. Kotiseutuneuvos Kalle Juntusen mukaan venäläiset pommittivat tehdasta talvisodan alkupäivinä luulleen toiminnassa olleita, valaistuja uuneja taloiksi.

Puun uittoa

Kaskeamisen ja tervanpolton tyrehdyttyä Saarijärven aarnialueella hakattiin vielä metsää. Merkkinä tukinteosta ja siihen liittyvistä toimista on Saarijärven eteläpäästä alkavan Saarijoen varrelta löytynyt jälkiä uittopatorakennelmista. Uittoyhtiö oli ostanut jossain vaiheessa ennen 1930-lukua puita Metsähallituksen omistamasta metsästä. Näitä uittoyhtiön leimalla leimattuja puita on kuuleman mukaan vielä pystyssä Matosuon eteläpuolisella alueella.

Rahtitie

Saarijärven aarnialueelta on löytynyt seitsemän arkeologista kohdetta, joista kaksi on ajoittamattomia kuoppajäännöksiä. Toinen näistä on pyyntikuoppa. Historiallisen ajan kohteet sisältävät kolme tervahautaa, uittopadon jäänteet sekä vanhan kulkureitin, Hallan rahtitien. Alueella on liikuttu viimeisten vuosisatojen kuluessa paljon ja Hallan rahtitien pohja erottuu aarnialueella paikoitellen selvästi. Kotiseutuneuvos Juntusen mukaan rahtitie jatkui Löytöjoen ja soiden yli Hallan taloon aarnialueen eteläpuolelle. Juntusen mukaan tie oli osa Uhtualta Kajaaniin vieneestä keskeisimmästä rahtitiestä. Hallan talo sijaitsi Vienasta ja Kiannalta kulkevan talvitien varrella. Hallan rahtitie saattaa olla osa ns. Vienan reittiä, joka johti Vienan Karjalan kyliin.