Jonkerinsalon alueeseen liittyy Kuhmon metsienkäytön ja uittojen historiaa. Siellä on vielä paikoin nähtävissä merkkejä uitosta, mm. Suolalammesta lähtevään koskeen rakennettu tammi eli uittopato, jonka avulla nostettiin veden pinta sopivalle korkeudelle puun uittoa varten. Luonto on pikkuhiljaa hävittämässä ihmisen jälkiä.

Jonkerinsalo. Kuva: Ari Meriruoko

 

Jonkerinsalon suosituin nähtävyys on lähes kilometrin mittainen murroslaakso, Hiidenportti. Usein Jonkerinsalon Hiidenportti sekoitetaan samannimisen Hiidenportin kansallispuiston rotkolaaksoon. Molemmat murroslaaksot ovat muodostuneet samalla tavalla maankuoren poimuttuessa. Myöhemmin jääkaudet muovasivat ja silottelivat niiden pinnanmuotoja. Jonkerinsalon Hiidenportti on pienempi kuin kansallispuistossa, mutta näyttävyydessään tuskin jää siitä jälkeen.

Ennen kristinuskon leviämistä suomalaiset palvoivat metsän jumalia. Palvontapaikkaa nimitettiin hiideksi, pyhäksi lehdoksi, jonne kokoonnuttiin nauttimaan juhla-aterioita ja uhraamaan suurille luonnon jumalille. Hiisi sijaitsi useimmiten kivikkoisella mäellä tai kallioisella rinteellä. Hiisi-sanan merkitys muuttui 1600-luvulla, kun kristinuskon mukaan kaikki muut uskonnot olivat pakanallisia ja peräisin paholaisesta. Tällöin hiisikin sai merkityksen pahana paikkana tai paholaisena.