Lieksan kaupungin pohjoisosassa sijaitseva Rasvasuo - Kitkasuon soidensuojelualue kuuluu Pohjois-Karjalan aapasuovyöhykkeeseen. Alue on säilynyt erämaisena ja pääosin hakkuilta koskemattomana. Rasvasuo - Kitkasuon seutu on melko tasaista ilman merkittäviä korkeusvaihteluita: maaston korkeus on keskimäärin 135 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueen länsireunassa virtaava Jongunjoki on toiminut uittoväylänä. Matkaa soidensuojelualueelle Lieksan taajamasta on noin 45 km ja Änäkäisen virkistysmetsästä noin 10 km.

Soidensuojelualueen koillisosan läpi kulkee metsäautotie. Alueen länsiosassa sijaitsee puolestaan Lieksan kaupungin ylläpitämä Karhunpolku-retkeilyreitti (www.vaellus.info). Varsinaisia retkeilyrakenteita, kuten huollettuja tulentekopaikkoja, ei suojelualueella ole. Liikkuminen alueella tapahtuu jokamiehenoikeudella.

Rasvasuo-Kitkasuon suojelualueen mäntykangasta. Kuva: Maarit Similä

Soidensuojelualueen luonto

Soidensuojelualue on perustettu vuonna 1988. Suojelualue kattaa 1164 hehtaaria ja se sisältyy 1874 hehtaarin suuruiseen Natura 2000-alueeseen.

Metsät ovat enimmäkseen vanhoja ja luonnontilaisia metsäpalojen jälkeen syntyneitä männiköitä. Vanhoja palolta säästyneitä aihkimäntyjä on paikoin runsaasti. Ylä-Pälvelammen tienoilla on rehevämpää sekametsää, jossa on runsaasti vanhaa koivua ja haapaa. Jokivarren haavat on amerikanmajava (ent. kanadanmajava) ottanut käyttöönsä. Uittoreitin perkauksien jättämillä maavalleilla kasvaa harmaaleppää. Maapuuta ja lahoavaa pystypuuta on runsaasti erityisesti alueen sekametsissä.

Suojelualueella on lukuisia kauniita lampia, joista suurimmat ovat Kakkinen, Rasvalampi ja Ylä-Pälvelampi. Suot ovat varsin pienialaisia. Suotyypeistä luonteenomaisia ovat karut, rahkaiset ja lyhytkortiset rämetyypit. Alueen pohjoisosassa sijaitsevalta Rasvasuolta löytyy alueen laajimmat nevat. Soilla on paikoin myös keidassoiden piirteitä.

Suojelualueen maaston pienipiirteisyydestä ja metsien runsaudesta johtuen linnuston tiheys on hiukan suurempi kuin keskimäärin Pohjois-Karjalan soisilla luonnonsuojelualueilla. Suojelualueen runsaslajisimpia lintuja ovatkin tyypilliset metsälinnut peippo, harmaasieppo, pajulintu ja metsäkirvinen. Soiden lintulajeista tavataan keltavästäräkkiä, iso- ja pikkukuovia, suokukkoa, taivaanvuohta sekä valko- ja metsävikloa. Myös kurki tavataan pesivänä Rasvasuolla. Alueella asustavat kaikki metsäkanalintumme riekkoa lukuun ottamatta.

Rusokantokääpä isolla kaatuneella kuusella. Kuva: Maarit Similä