Pisan jyrkkien rinteiden metsät

Luonnonsuojelualuetta hallitsee Pisan vaara Syvärin järven eteläpäässä. Mahtava Pisa on osa Pisa - Kypäräisen vaaramuodostumaa.

Etualalla järvi, jonka pinta väreilee. Taustalla vastarannalla syksyistä metsää.

Pisanmäen metsät ovat valtaosin luonnontilaisia. Luonnonsuojelualueella turvataankin vanhojen metsien säilyminen. Vaarametsissä kulkiessaan huomaa, kuinka metsän olosuhteet ja kasvillisuus vaihtelevat jo lyhyellä matkalla. Rinnemetsät tarjoavatkin monenlaisia elinympäristöjä johtuen alueen korkeudesta, rinteiden jyrkkyydestä ja eri ilmansuuntiin aukeavista rinteistä.

Lumisissa kuusissa on käpyjä. Reunalla näkymä kauemmas.

Pisan rinteitä ja lakea peittävät toisaalta rehevähköt, paikoin lehtomaisetkin sekametsät ja toisaalta mäntyvaltaiset kuivahkot kankaat ja kalliomänniköt. Sekametsien puustolle ovat tyypillisiä korkealle kohoavat männyt sekä järeät koivut ja haavat, joiden alla kasvaa tiheässä kuusia. Pisanmäen alueella on myös runsaasti monien lajien elämisen ehtona olevaa kuollutta pysty- ja maapuustoa. Alueella esiintyvät käävät viihtyvät erityisesti lahojen koivujen ja haapojen kyljissä.

Pieni kirkkaankeltainen sieni kasvaa lahopuun luona.Kuivahkojen kangasmetsien puusto on mäntyvaltaista, mutta seassa kasvaa paikka paikoin koivujakin. Ohuen maakerroksen peittämillä kallioalueilla, erityisesti mäen eteläosassa, sinnittelee sitkeitä käkkyrämäntyjä. Näillä alueilla jäkälä- ja sammalkerros on erittäin herkkä kulumiselle. Suojelualueella on myös käsiteltyjä metsiä; etenkin Ison Pisanlammen länsipuolella.

Vanhojen metsien lintulajistosta alueella pesivät muun muassa hömötiainen, kuusitiainen, puukiipijä, palokärki ja helmipöllö. Männiköissä yleisiä lintuja ovat metsäkirvinen ja sirittäjä.

Kestävää kvartsiittia

Rinteessä kiviä ja mäntyjä. Pisa on jylhä vaara, jonka korkein huippu kohoaa 270,6 metrin korkeuteen meren pinnasta. Pisa syntyi lähes 2000 miljoonaa vuotta sitten, kun Laatokalta Lappiin ulottunut vuorijono poimuttui mannerlaattojen liikkumisen seurauksena. Jääkaudet ja eroosio ovat kuluttaneet vuorijonon pois jättäen jäljelle vaaroja, kuten Pisan, Kolin ja Vuokatin. Pisan kallioperä on kovaa kvartsiittia, joka kestää ympäristöään paremmin rapautumista ja kulutusta.

Kvartsiitti on Itä- ja Pohjois-Suomen korkeiden vaara-alueiden tyypillinen kivilaji. Puhtaimmillaan kvartsiitti on vaaleaa, joskus lasimaista, kovaa kiveä. Pisan kvartsiitti on pääasiassa puhdasta kvartsia. Erittäin puhdasta kvartsia eli vuorikristallia on hakattu Pirunkellarin seinämistä korukiviksi.

Muita verkkopalveluja