Kalastusalueesta metsästysmaaksi

Ajanlaskumme alussa Öjen oli vain noin 2 km pitkä saari, jota ympäröivät pienet luodot ja karikot. Ihmiset kävivät alueella vain metsästämässä hylkeitä. Noin vuonna 1000 saari kasvoi mantereeseen kiinni. Vasta noin 1400-luvun alussa alkoi vakituisesti asuvaa väestöä oleskella Öjenin lähistöllä.

Kalastus oli Öjeniä ympäröivissä kylissä tärkeä elinkeino hylkeenpyynnin lisäksi. Lahna, hauki, ahven ja silakka olivat tavallisimpia saaliita. Kuivatulla tai suolatulla kalalla maksettiin verot kirkolle ja myöhemmin myös valtiolle.

Öjen on aina ollut viljelymaaksi sopimatonta kivisen maaperänsä vuoksi. Öjenin suoalueilta ja rantaniityiltä on kerätty ruohoa, kaislaa ja saraa ja sekä erityisiltä lehdesniityiltä myös puiden lehtiä talvirehuksi eläimille. Koska alueen etäisyys ympäröiviin kyliin ei ollut pitkä, olivat kuljetusmatkat lyhyet ja useimmiten rehu vietiin veneellä kotipihalle. Metsää käytettiin myös polttopuun ja rakennuspuun hankkimiseen. Lisäksi metsästettiin kotitarpeiksi jänistä, kettua, metsälintuja ja oravaa.

Karjan metsälaidunnus oli ennen yleistä

Takamailla sijanneet karjamajat olivat 1800-luvun loppupuolelta aina toiseen maailmaan sotaan saakka yleisiä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Karjamajat olivat pieniä vajoja, jotka sijaitsivat metsässä, lähellä karjan kesälaitumia. Myös Öjenissä on ollut karjamajoja, joissa Yttersundomin kyläläiset ovat pitäneet lehmiään.

Iltaisin, kun piiat olivat tehneet päivän työnsä kotitilallaan, jatkoivat he matkaansa karjamajoille. Majalle tullessaan, he kutsuivat karjan kokoon ja lypsivät lehmät. Maito säilytettiin yön yli kellarissa, jonne oli kerätty keväällä jäälohkareita. Jäälohkareet olivat pakattu sahajauhoihin, jotta ne säilyisivät jäisinä koko kesän. Piiat nukkuivat karjamajoissa, ja aikaisin aamulla he kantoivat painavat maitokannut tilalle. Maito saatettiin myös viedä kaupunkiin myytäväksi.

Kompassiruusut

Öjenin korkeimmassa pisteessä, Kompassbergetin avokalliolla, on kaksi kompassiruusua. Ne ovat kivistä rakennettuja muodostelmia, jotka neljällä tai kahdeksalla varrellaan näyttävät ilmansuunnat. Kompassiruusut ovat Pohjanmaan Museon tutkimuksien mukaan nuoremmalta rautakaudelta (v. 500 - 1000). Rakentajina ovat olleet ehkä kalastajat, jotka odottelivat purjehdussään paranemista tai kyläläiset, jotka odottelivat kotiin tulevia kalastajia tai hylkeensaalistajia.

Kompassiruusu. Kuva: Tuija Warén

Uusjaon hidas käsittely säilytti vanhan metsän Öjenissä

Öjenin alueen uusjako, joka aloitettiin 1950-luvun lopussa, eteni hitaasti. Metsänomistajat eivät tänä aikana hakanneet alueelta metsää, odottaessaan metsäpalstojen vaihtoja. Samanaikaisesti Vaasan kaupunki hankki kaikki myyntiin tulleet palstat itselleen ja omisti lopulta lähes koko Öjenin metsän.

Keväällä 1993 aikoi Vaasan kaupungin metsäosasto tehdä alueella noin 10 hehtaarin avohakkuun. Kartoitusten yhteydessä todettiin, että alue on hyvin monimuotoinen ja että siellä esiintyy monia vanhojen metsien tunnuslajeja. Hakkuut lopetettiin ja Öjenin metsä liitettiin tämän jälkeen vanhojen metsien suojeluohjelmaan.

Kuusimetsää.Photo:Tuija Warén