Kovissa oloissa vaaran lakiosassa kuollut kuusi. Kuva: Risto Sauso.Siikavaaran korkea lakiselänne erottuu kaukaa. Vanhan metsän seinämä nousee ympäröivien peltojen ja nuorten metsien yli kesällä tumman vihreänä, talvella huikean sinisenä muurina. Lunta on talvella paljon, ja korkeilla alueilla runsaampi kosteus tiivistyy puihin tykkylumeksi.

Rinteitä ja puroja

Korkeuserot, kallioperän kivilajien ravinteisuus ja kalkkivaikutteisuus tekevät alueen kasvillisuudesta hyvin monipuolisen. Siikavaarassa kohtaavat pohjoiset ja eteläiset lajit juuri johtuen suurista korkeuseroista. Alarinteiden puronotkoissa vallitsevat lehdot sekä lehtomaiset kankaat ja korvet. Pääosa rinteistä on kuusikkoa, jota elävöittävät suuret raidat ja pihlajat. Puronvarsissa on komeita haavikoita ja paikoin vanhat laidunmaat näkyvät koivikoina.

Lähteikköjä ja lettosoita

Suuri korkeusvaihtelu näkyy myös lähteisyytenä, joka tuo kasvilajistoon oman harvinaisen lisänsä. Erikoisimpia Siikavaaran luontotyypeistä ovatkin lähteiköt ja lähdevaikutteiset lettosuot. Lähteiköt ovat alueita, joissa pohjavesi tihkuu ja poreilee vaaran rinteessä pintaan muodostaen elinpaikan erikoisille sammalille ja lähdekasveille. Vaarajakson lettosuot ovat hyvin vaihtelevia ja edustavia. Niiden ja vaativien kasvilajien runsauden tähden Siikavaara on Kainuun ja koko Suomen luonnonsuojelualueiden aatelia.

Ylärinteiden sammaleiset kuusikot

Ylempänä kasvillisuus käy vaatimattomammaksi. Lakialueen metsät ovat kosteita sammaleisia kuusikoita. Paikoin lakialueilla on pienialaisesti lähes puhtaita koivikoita, joiden puut muistuttavat omenapuita, kuten tunturien koivut. Lakikuusikon aluskasvillisuutta hallitsevat vaarapykäsammal, metsälauha ja mustikka. Tällaista kasvillisuustyyppiä ei esiinny alavimmilla mailla. Sammalkerros on lakimetsissä usein hyvin paksu. Rämeisillä lakisoilla männyn korvaa kuusi.

Vilukko kukkii lettosoiden laitamilla keskikesällä runsaana tähtien pilvenä. Kuva: Risto Sauso.Lajisto

Metsäkasvillisuudessa eteläisiä lajeja edustavat mm. käenkaali, kielo ja lillukka. Eteläisiä puronvarsien lehtolajeja ovat kotkansiipi ja koiranheisi. Pohjoisempia lajeja edustaa suhteellisen runsaana esiintyvä variksenmarja. Mustikkaa esiintyy eteläisiä metsiä runsaammin myös kuivilla kankailla. Suokasveista suopursu ja juolukka nousevat etenkin pohjoisrinteellä myös metsämaalle, mikä on selvä pohjoisuuden ilmentymä. Myös ravinteisuutta vaativissa kasveissa on pohjoisia lajeja, kuten pohjansinivaltti, joka on Kainuussa uhanalainen. Lettosoiden kasveista pohjoisia ovat mm. karhunruoho, joka on pieni liljakasvi, mähkä, erikoinen soiden itiökasvi, hetehorsma, pohjanhorsma ja siron kaunis vilukko, tuttu Gallen-Kallelan Lemminkäisen Äiti -taulusta.

Sienestäjän aarreaitta

Siikavaara on sienimaata vailla vertaa. Monenlaiset kasvupaikat tuovat sienilajistoonkin rikkautta. Näillä leveysasteilla harvassa paikassa voi löytää niin paljon kantarellia ja suppilovahveroa kuin Siikavaarasta. Kuusikoiden lajisto on vallitsevaa. Sienikoriin saa lampaankääpää, vaaleaorakasta, kehnäsientä, haapa- ja muita rouskuja sekä punikkitatteja. Joinakin vuosina männiköistä voi kerätä isoja herkkutattisaaliita. Ruokasienten lisäksi kasvaa paljon muita, erikoisiakin sienilajeja. Kääpälajisto painottuu kuusimetsien lajeihin.

Taigan eläimiä

Linnusto on vanhojen metsien ja soiden lajistoa. Petolinnuista tavataan huuhkajaa, lapinpöllöä ja hiiripöllöä. Vaikka suot ovat melko pienialaisia, viihtyvät kurki ja metsähanhi alueella. Kolopesijöitä on paljon, pohjantikka ja palokärki pitävät hyönteisiä kurissa. Pikkusieppo, itäinen suurharvinaisuus sinipyrstö ja idän- ja lapinuunilinnut edustavat harvinaisia laulajia. Alueella esiintyviä uhanalaisia nisäkkäitä ovat saukko, karhu ja satunnaisesti susi.

Kometon kalliojyrkänne

Kometto on mahtava rakkakalliokko, jossa on jyrkkä kallioseinämä. Vaaran laelta avautuvat komeat näkymät itään päin Tenämälle ja Suolijärvelle. Ilves on itseoikeutettu Kometon louhikon hiljainen valtias.

Kometon kalliojyrkänteet. Kuva: Risto Sauso.