Höytiäisen pinta laski dramaattisesti 1859

Viljelys- ja niittymaan tarve innoitti laskemaan Höytiäisen pintaa 1850-luvulla. Kanavan kaivaminen Höytiäisen eteläpäästä Pyhäselkään (noin 7 km matka) aloitettiin vuonna 1854. Pari viikkoa ennen suunniteltua järvenlaskua pato sortui ja järvi laski hallitsemattomasti useita metrejä. Maisemat muuttuivat täysin. Järven pinta laski vedenpurkauksella ja sen jälkeisillä perkauksilla yhteensä 9,5 metriä. Maata paljastui Suomen oloissa ennätykselliset 157 km² ja saarten määrä kasvoi nelinkertaiseksi. Vesijättömaat olivat pitkään niittymaina laajentuvalle karjakannalle. Nykyisin Höytiäisen veden pintaa säännöstellään Puntakosken voimalaitoksella.

Höytiäisen järvenlasku oli aikoinaan suuri uutinen ja tapaus, jolla oli merkittävät seuraukset paikallisten asukkaiden elinympäristöön. Tutustu järvenlaskun tarkempaan kuvaukseen (hoytiainen.jns.fi) sekä silminnäkijän kertomukseen Höytiäisen äkillisestä purkautumisesta (hoytiainen.jns.fi).

Kalasaunat

Hyvien kalavesien äärelle rakennetut pienet kivikiukaalla lämmitettävät mökit eli kalasaunat (hoytiainen.jns.fi) ovat vanha perinne Höytiäisellä. Vielä jäljellä olevat Höytiäisen kalasaunat ovat kaikille avoimia vaatimattomia suojia, jotka toimivat autiotupaperiaatteella.

Jouhtenisessakin on ollut kalasauna jo ennen järvenlaskua, mutta nyt saunasta on jäljellä vain muisto. Jouhtenisesta on löydetty myös 1700-luvun alkupuolelta peräisin olevien ison vihan aikaisten piilopirttien jättämät painaumat.

Erakkomunkki ja Saaren Sanna

Vanhojen kertomusten mukaan Jouhtenisessa asui 1500 - 1600 -lukujen vaihteessa vuosikymmeniä erakkomunkki (hoytiainen.jns.fi). Erakon oikea nimi oli perimätiedon mukaan Pekka Simanen, mutta hänet tunnettiin Siirnitsana. Taru elää yhä paikan nimistössä, sillä saaren korkein harju (144 mpy) on nimetty Sirnitsaksi. Harjanteen pohjoispuolella on myös pieni pyöreä Sirnitsalampi, joka on syntynyt syvän supan pohjalle.

Saaren toinen tunnettu asukas oli Saaren Sanna (hoytiainen.jns.fi). Sanna Puhakka (s. 1872) muutti miehineen Jouhtenisen Hautalahteen 1910-luvulla. Perheeseen syntyi seitsemän lasta ennen kuin Sannan mies kuoli. Leskeksi jäätyään Sanna elätti lapsikatraansa kalastuksella ja asuinpaikka jäi autioksi vasta 1950-luvulla. Saaren Sanna on hyvä esimerkki vaatimattomissa oloissa selviytyneestä ihmisestä, joka osasi hyödyntää luonnon antimia arjessaan.