Jouhteninen on noin 2,7 km pitkä ja 800 m leveä saari, joka sijaitsee Höytiäisen selällä Joensuun pohjois-puolella. Saari on nimetty sivuprofiilinsa mukaan, joka muistuttaa lounaissuunnasta katsottuna kaulansa vedenpinnalle ojentanutta joutsenta. Saarella on erikoinen pengermäinen rakenne. Ylinnä on Jouhtenisen ja samalla koko Höytiäisen maamerkki Sirnitsanharju, joka kohoaa noin 60 metriä järvenpinnasta. Muinaisrantaviiva kiertää näkyvästi saarta 20 metriä nykyisen vedenpinnan yläpuolella. Alinna on rantavyöhyke, joka on Höytiäisen 1800-luvun loppupuolella tapahtuneen järvenlaskun paljastamaa karuhkoa järvenpohjamaata, niin sanottua vesijättömaata. Saaressa on nähtävillä ikään kuin "vanhaa" ja "uutta" maata. Myöhemmin maisema muuttui myös trombin vaikutuksesta.  

Etualalla ns. vesijättömaa ja rinteessä trombin kaatamia puita. Kuva: Marko Haapalehto

Jouhtenisen Natura 2000 -alue kuuluu harjujensuojeluohjelmaan sekä pääosaltaan myös rantojensuojeluohjelmaan. Harjusaaren monipuolinen kasvillisuus muodostuu niin kuivista mäntykankaista kuin kosteista kuusikoista ja vehmaista lehdoista. Jouhtenisen kasvillisuuden erikoisuuksia ovat ns. metsälehmukset, joiden arvellaan olevan jäänteitä noin 5000 - 7000 vuotta sitten olleelta lämpimältä ilmastojaksolta. Jouhtenisessa voi tavata myös valkokukkaisen kanervan.

Korkean harjusaaren erilaiset vyöhykkeet

Jouhtenisen harjusaari on valtakunnallisesti arvokas harjualue, joka on osa Salpausselkää. Kookas harjujakso on syntynyt luultavasti jääkauden loppupuolella sulavan mannerjään keskelle avautuneeseen halkeamaan. Saari on harjuineen tärkeä pohjavesialue. Harjujen kangasmetsät vaihtelevat tuoreista kangasmetsistä kuiviin kanervien ja puolukoiden kirjomiin mäntykankaisiin.

Sirnitsanharjulla metsät ovat säilyneet lähes luonnontilaisina. Pitkät, vanhat petäjät huojuvat tuulella jyrkässä rinteessä ja maassa lojuu lahopuita. Harjujen painanteissa ja supissa kasvaa isoja mustikanvarpuja ja saniaisia. Varjoisten lampien kätköistä voi pulahtaa esiin vesilintuja.

Näkymä Jouhtenisen rantavyöhykkeelle ja Höytiäiselle. Kuva: Marko Haapalehto

Muinaisrannan penkereen alapuolinen, suhteellisen nuori rantavyöhyke (ns. vesijättömaa) poikkeaa puustoltaan huomattavasti saaren ns. vanhoista metsistä. Vesijättömaa on niukkapuustoista ja sen hietikolla kasvaa pääasiassa kitukasvuisia käkkärämäntyjä. Haapojen ja kuusien värittämät vähäiset kuusiryhmittymät ovat lisääntyneet erikoisesti oksaversoista.

Omaleimaiset vesijättömaat ovat kasvillisuudeltaan vielä kehityksensä alkuvaiheessa ja ne muuttuvat alati rantavoimien vaikutuksesta. Saaren eteläpään rantavyöhykkeellä on hietikoita ja eroosion muodostamia törmiä. Pohjois- ja länsirannan vesijättömaan lohkareikkoja peittävät monet erilaiset jäkälät. Vesijättömaat hohtavatkin usein vaaleana poronjäkäläkasvustona.

Erikoisuutena samettimuurahaiset

Samettimuurahainen on Jouhtenisen yleisin asukas. Ne muodostavat suuria yhdyskuntia, joille vesijättömaan hietikot ovat ihanteellisia elinpaikkoja. Jouhtenisen samettimuurahais-esiintymä onkin Suomen suurin. Lajin uskotaan olevan jäänne noin 5000 - 7000 sitten vallinneelta lämpimältä ja kuivalta ilmastokaudelta.

Jouhtenisen samettimuurahaisesiintymä on Suomen suurin. Kuva: Matti Pihlatie

Samettimuurahaisen tunnistaa takaruumiin samettisesta nukasta. Myös lajin pesäkolot ovat erikoisia. Maan pinnalla voi näkyä pesän suuaukkojen ympärille kasattuja hiekkakehiä, jotka ovat laajuudeltaan noin 15 cm. Hiekkakehän korkeus vaihtelee parista senttimetristä aina 15 cm:iin asti. Kehän tarkoituksena on estää pintakasvillisuuden leviäminen.