Aiemmin Perämerellä ja sen saarilla on ollut suuri merkitys paikallisten asukkaiden elinkeinoille. Rantoja ja saaria laidunnettiin ja niitettiin. Kalastusretket ulottuivat merelle ja kalasaunoja rakennettiin saariin kauas kotirannoista. Rannikkovesillä pyydettiin lohta, joka nousi aikoinaan esimerkiksi Oulu- ja Iijokeen.

Rannikolle syntyneen teollisuuden myötä paikallinen väestö sai työtilaisuuksia mm. puun kaukokuljetuksen ja jalostuksen sekä laivan lastauksen piirissä. Näiden työyhteisöjen elämästä on kirjoitettu historiaan värikkäitä kuvauksia, joita löytää mm. Iin Röytän saaren historiaan perehtyessään. Nykypäivänä hiihtäjät, huviveneilijät, mökkeilijät, kotitarve- ja virkistyskalastajat sekä moottorikelkkailijat näkyvät maisemassa trooli- tai valtamerialusta useammin.

Merenkulun merkkejä

Satakarin pohjoisrannan Loisto. Kuva: Päivi VirnesRöytän saaren historiaan liittyy merenkulkua ja lastaustoimintaa. Rannoilla ja syvemmällä saaren sisällä on nähtävissä vanhoja kivistä rakennettuja aallonmurtajia. Saaren entisen luotsiaseman rakennukset ovat nykyisin Metsähallituksen omistuksessa. Röytän luotsiasema oli vilkkaassa käytössä 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Röytässä on myös jäänteitä purjelaivojen aikakaudelta: painolastikenttiä, joihin purjelaivat tyhjensivät laivan painona olleen maa-aineksen.

Ulompana merellä sijaitsevilla saarilla on vanhoja kalastustukikohtien rakennuksia. Näiden sijoille on rakennettu myös palvelurakenteita retkeilijöille.

Oulun edustalla Laitakarinsaarella voi ohikulkeva veneilijä havaita punahelmaisen pookin, vanhan merimajakan. Puiset tai kiviset pookit olivat purjelaivakauden tärkein merimerkki, joka näytti merenkulkijoille väylän alkupisteen ja luotsiaseman paikan. Muilla saarilla, kuten Härkäletossa, Krunneilla ja Kriisillä on nuorempia, vuosisadan alun merimajakoita eli loistoja.