Esihistoriallisen ajan "jääkaappeja" ja muita löytöjä Penikoilta

Martimoaavalla on liikuttu jo esihistoriallisella ajalla, siitä ovat merkkeinä muinaisjäännökset alueen länsiosassa Penikoiden vaarajaksolla. Penikoiden laajat rakkakivikot ovat tarjonneet muinaiselle ihmiselle raaka-ainetta työkalujen tekemiseen, suojaisia leiriytymispaikkoja sekä mahdollisuuden ravinnon varastoimiseen.

Vaarojen rinteiden rakkakivikoissa on kymmeniä ihmisen tekemiä kuoppia. Rakkakuoppia on käytetty todennäköisesti lihansäilytykseen esihistorialliselta historialliselle ajalle saakka. Muutamat kuopista on tehty rakan alla kulkevien piilopurojen päälle. Lähdepurojen kylmä vesi on pitänyt kuopat viileinä, ja ne ovat toimineet ikään kuin muinaisina jääkaappeina. Talvella kuopissa säilytetty liha on jäätynyt, ja kuopan päälle kasatut kivet ovat estäneet petojen pääsyn lihaan käsiksi.

Penikoilta on löydetty myös halkaisijaltaan lähes kymmenmetrinen, pyöreähkö kivivalli, jonka lähellä on useita rakkakuoppia sekä kasa palaneita kiviä. Tämän jo 1800-luvun loppupuolella löydetyn kivikehän käyttötarkoitus on arvailujen varassa. Sitä on arveltu muinaisten hylkeenpyytäjien tukikohdaksi, ja onpa sen ajateltu liittyvän muinaisten saamelaisten uskontoonkin.

Penikoiden länsiosasta on löydetty pieniä kvartsilouhoksia. Rakkakivikon kvartsilohkareista on käyty irrottamassa raaka-ainetta kivikauden kvartsityökaluihin. Martimoaavan muinaisjäännösten ikää ei voida tietää varmasti. Sijaintikorkeutensa perusteella moni kohteista voi olla peräisin jo varhaisimmalta kivikaudelta.

Näkymä Keski-Penikalta. Kuva: Niina Sankari

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Savottaelämää

Saunasaaren kämppä sijaitsee Rakkamaalla, alueen läpi kulkevan retkeilyreitin varrella. Se on nimensä mukaisesti 1950-luvulta peräisin oleva, vanha savottasauna. Tuvalla voi palata entisaikojen tunnelmiin. Pihapiiriin on myös rakennettu uudempi kämppä, Saunasaaren autiotupa, palvelemaan retkeilijöitä.

Saunaan liittyi alun perin hirsinen savottapirtti ja talli, jotka on sittemmin siirretty muualle. Savottapirtti oli mitoitettu 24 miehelle, ja siihen kuului lavereilla varustettu pirtti, keittiö ja kuivaushuone. Lämpö saatiin kamiinasta ja valonlähteenä toimivat tilley-lamput ja petromaksit.

Hakkurit olivat pääasiallisesti savotalta toiselle kierteleviä kulkumiehiä, ajomiehet enimmäkseen paikallisia. Kesällä lähimetsissä tehtiin pinotavaraa ja talvella tukkeja. Raskas työ vaati veronsa. Illat kuluivat lepäillen, justeeria ja pokasahaa teroittaen, uutta kirvesvartta vuollen sekä korttia lyöden.

Pirtureitti

Soidensuojelualueen maastoissa on kulkenut kieltolain aikaan vanha pirtureitti. Pirtua salakuljetettiin Ruotsin kautta Suomeen Perämeren karikkoisia vesiä pitkin. Pirtujobbarit olivat liikemiehiä, joiden alaisuudessa työskentelevät kantajat olivat heidän palkkarenkejään. Ns. pirtukaravaanit kuljettivat pirtua kantamalla reppuselässä 10 litran kanistereita salaista Maksniemi - Sompujärvi - Tervola - Arppee - Kauhanen - Rovaniemi -reittiä pitkin. Reitti kulki aivan Simon ja Tervolan pitäjien rajaa ja näkyy maastossa vieläkin.