Kulhanvuoren luonto ja nähtävyydet

Jyrkkärinteinen Kulhanvuori

Kekomainen Kulhanvuori kohoaa ympäristöstään 60 metrin korkeuteen, meren pinnasta korkeutta tulee 260 metriä. Kulhanvuori on osa jääkauden kasaamaa 7 km pitkää kaakko-luode -suuntaista harjuselännettä. Vuori syntyi jään ja veden kasatessa paikalle poikkeuksellisen korkean kummun isoista siirtolohkareista ja hiekasta.
Kuva: Markku Könkkölä

Kulhanvuoren rinteet ovat jääneet jyrkiksi, sillä jääkauden jälkeen vesi ulottui korkeimmillaan noin 220 m merenpinnan yläpuolelle jättäen vuoren rinteet veden loiventavan kulutustyön ulottumattomiin. Merkkinä muinaisen rannan korkeimmasta kohdasta Kulhanvuoren etelärinteeltä löytyy aaltojen huuhtoma kivivyö 223 metrin korkeudella merenpinnasta.

Syväojanrotko

Syväojanrotkon seinämät kohoavat lähes pystysuorina puiden latvojen tasalle. Rotkon pohjalla on louhikkoa, jonka keskellä virtaa Syväoja. Kuru on kaikkiaan noin kilometrin pituinen ja syvimmillään parikymmentä metriä. Rotkon seinämät eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kun koillisseinämää hellii auringon valo, pysyy lounaisseinämä kosteana ja kylmänä. Tälle varjoisalle seinämälle syntyy talven aikana mahtava paannejääseinämä, jonka jäänteitä näkee vielä heinäkuussakin. Rotkon pohjalla maasto pysyy aina tasaisen kosteana ja tuulettomana.

Kulhan alueen vanhimmat metsät löytyvät Syväojanrotkon liepeiltä. Lahopuilla elää monia harvinaisia hyönteisiä ja sieniä. Myös lintulajisto on monipuolinen: täällä voi tavata kuukkelin, peukaloisen tai pikkusiepon. Kallionkoloista pilkistävät mm. kallioimarre ja karvakiviyrtti.

Vaihtelevia metsiä ja soita sekä harvinaisia kasveja

Kulhanvuoren luonnontilaisimmat metsät sijaitsevat itse vuorella ja Syväojanrotkon ympärillä. Näiden sekametsien puusto on pääosin kuusta, mäntyä ja koivua, paikoin myös haapaa. Eläimistöön kuuluvat mm. liito-orava ja metso. Valtaosa suojelualueen metsistä on nuorehkoja istutusmänniköitä, jotka tarjoavat syksyisin runsaan mustikka- ja puolukkasadon. Nuorissa männiköissä viihtyvät marjastajien lisäksi myös hirvet.

Monipuolisuutta Kulhan metsämaisemaan tuovat vuoren, harjun ja jyrkänteiden lisäksi erilaiset suot, kuten vähäravinteiset rämeet ja rehevämmät korvet sekä suorantaiset lammet. Kaikkein rehevimmät kasvupaikat löytyvät puronvarsien pienistä lehtolaikuista, joissa kasvaa mm. hiirenporrasta ja käenkaalia.

Kulhanvuoren alueella tavataan muutamia Keski-Suomessa uhanalaiseksi luokiteltuja kasvilajeja. Näistä rimpivihvilä viihtyy märässä nevassa, suomenlumme taas suosii pehmeäpohjaisia lampia. Kosteilla ja rehevillä niityillä tarkkaavainen kulkija saattaa huomata myös hennon vilukon valkean, tähtimäisen kukinnon.