Reheviä lehtoja ja rantoja

Harola on monipuolinen ja rehevä lehtomaisten kankaiden, lehtojen, kangasmetsien, soiden ja rantojen muodostama kokonaisuus. Varsinaisia lehtoja alueella on 22 ha. Näistä erityisen hienoja ovat pähkinälehdot, jotka ovat upeimmillaan toukokuussa vuokkojen, kiurunkannusten ja kevätlinnunherneiden kukkiessa. Muita erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat rantalepikot ja -niityt, sekä Peiniemen tervaleppäluhta. Nämä ranta-alueet ovat tärkeitä mm. monille alueen vaateliaista linnuista.

Kuva: Museovirasto/Leena Koivisto 2006.

Harolan alue on kallioperältään pääosin rapakivigraniittia. Alueen rehevyys selittyy graniitissa olevilla diabaasijuonteilla. Diabaasi on emäksinen kivilaji, josta liukenee rapautumisen yhteydessä maaperään kasveille tärkeitä ravinteita.

Monipuolinen eläimistö

Harolan eläimistöön kuuluvat yleisinä mm. hirvi, supikoira, valkohäntäkauris (ent. valkohäntäpeura) ja kontiainen (ent. maamyyrä). Myös liito-orava viihtyy alueen lehtipuuta ja kuusia kasvavissa metsissä. Linnustollisesti rikkaimpia alueita Harolassa ovat rannat ja lehdot. Yleisesti tavattavia rantalintuja ovat mm. silkkiuikku, sinisorsa, härkälintu, telkkä ja punasotka. Harvinaisempia tuttavuuksia ovat rantalepikoissa viihtyvät pikkutikka ja pyy sekä rantaniityllä pesivä kurki. Harolan linnustoon kuuluvat myös pähkinähakki, peukaloinen, puukiipijä, tiltaltti, pikkusieppo, kultarinta ja palokärki.

Pähkinähakki. Kuva: Jari Kostet

Kukkien juhlaa

Keväällä ennen pähkinäpensaiden ja metsälehmusten lehtien puhkeamista lehto näyttäytyy juhla-asussaan ensin sinivuokkojen ja heti perään valkovuokkojen esiinmarssissa. Vuokkojen lisäksi Harolassa kasvaa myös muita lehtolajeja, kuten lehtokuusamaa, lehtotähtimöä, imikkää ja tesmayrttiä. Rautakautisen asutuksen seuralaislajeista tavataan ainakin jalkasaraa, törrösaraa, mäkikauraa ja keltamoa.

Ennallistamista ja luonnonhoitoa

Suurin osa Harolan lehdoista, kangasmetsistä, soista ja rannoista saa rauhassa kehittyä yhä luonnontilaisemmiksi. Tietyt alueet ovat kuitenkin ihmistoiminnan voimakkaasti muuttamia, ja niillä tarvitaan kertaluonteisia ennallistamistoimia luonnontilaisuuskehityksen palauttamiseksi. Tällaisia ennallistamistoimia ovat mm. ojien tukkiminen ojitetuilla alueilla, vieraiden puulajien - kuten pihtakuusien - poistaminen sekä istutettujen kuusikoiden poisto. Esimerkiksi kalmistoalueen entinen kuusiviljelmä on nyt entistetty niityksi.

Harolan lampaat tekevät luonnonhoitotyötä. Kuva: Jukka Mattila

Tietyt alueet Harolassa vaativat puolestaan jatkuvaa hoitoa. Lehdoissa tällainen hoitotoimenpide on kuusten harventaminen, millä edistetään niiden varjostuksesta kärsivien pähkinäpensaiden, metsälehmusten ja muiden lehtolajien kasvuolosuhteita. Kalmistoalueen pähkinälehdon itäistä osaa hoitavat puolestaan lampaat. Lampaiden laidunnus pitää maiseman avoimena ja parantaa siten valoa vaativien niitty- ja lehtolajien elinmahdollisuuksia. Lähivuosina laidunnus on tarkoitus ulottaa myös torpan pihapiiriin, jota on niitetty yhtäjaksoisesti 1990-luvulta lähtien. Luonnonhoidolla pyritään edesauttamaan myös muinaismuistojen säilymistä: kiviröykkiöiden päälle kasvaneita puita poistetaan, jotta puiden juuret ja puiden kaatuminen eivät vaurioittaisi röykkiöitä.