Reheviä lehtoja ja rantoja

Harola on monipuolinen ja rehevä lehtomaisten kankaiden, lehtojen, kangasmetsien, soiden ja rantojen muodostama kokonaisuus. Varsinaisia lehtoja alueella on 22 ha. Näistä erityisen hienoja ovat pähkinälehdot, jotka ovat upeimmillaan toukokuussa vuokkojen, kiurunkannusten ja kevätlinnunherneiden kukkiessa. Muita erityisen arvokkaita elinympäristöjä ovat rantalepikot ja -niityt, sekä Peiniemen tervaleppäluhta. Nämä ranta-alueet ovat tärkeitä mm. monille alueen vaateliaista linnuista.

Kuva: Museovirasto/Leena Koivisto 2006.

Harolan alue on kallioperältään pääosin rapakivigraniittia. Alueen rehevyys selittyy graniitissa olevilla diabaasijuonteilla. Diabaasi on emäksinen kivilaji, josta liukenee rapautumisen yhteydessä maaperään kasveille tärkeitä ravinteita.

Monipuolinen eläimistö

Harolan eläimistöön kuuluvat yleisinä mm. hirvi, supikoira, valkohäntäkauris (ent. valkohäntäpeura) ja kontiainen (ent. maamyyrä). Myös liito-orava viihtyy alueen lehtipuuta ja kuusia kasvavissa metsissä. Linnustollisesti rikkaimpia alueita Harolassa ovat rannat ja lehdot. Yleisesti tavattavia rantalintuja ovat mm. silkkiuikku, sinisorsa, härkälintu, telkkä ja punasotka. Harvinaisempia tuttavuuksia ovat rantalepikoissa viihtyvät pikkutikka ja pyy sekä rantaniityllä pesivä kurki. Harolan linnustoon kuuluvat myös pähkinähakki, peukaloinen, puukiipijä, tiltaltti, pikkusieppo, kultarinta ja palokärki.

Pähkinähakki. Kuva: Jari Kostet

Kukkien juhlaa

Keväällä ennen pähkinäpensaiden ja metsälehmusten lehtien puhkeamista lehto näyttäytyy juhla-asussaan ensin sinivuokkojen ja heti perään valkovuokkojen esiinmarssissa. Vuokkojen lisäksi Harolassa kasvaa myös muita lehtolajeja, kuten lehtokuusamaa, lehtotähtimöä, imikkää ja tesmayrttiä. Rautakautisen asutuksen seuralaislajeista tavataan ainakin jalkasaraa, törrösaraa, mäkikauraa ja keltamoa.