Liimanninkosken geologiaa

Muhosjoen laakso sijaitsee ns. muhos-muodostuman alueella. Alueen maaperä on tasalaatuista hiekkaa, johon joki on aikojen saatossa uurtanut syvän eroosiolaakson. Liimanninkoskella laakson syvyys on noin 25 m ja profiililtaan uoma on paikoin hyvin jyrkkäreunainen.

Muhosjoki. Kuva: Metsähallitus

Tasalaatuisesta maa-aineksista johtuen joen uomat ovat kehittyneet mutkaisiksi eli meanderoituneet. Liimanninkosken luontopolun varrella meanderointi näkyy hyvin, kuten myös joen luonteen vaihtuminen koskista suvantoihin.

Joen muinaisesta reitistä ja veden virtauksen maaperää kuluttavasta voimasta on alueella muistona vanha soistunut joen mutka eli juolua. Juolua on syntynyt joen oikaistessa uomansa, jolloin vanha mutka on jäänyt eristyksiin muusta joesta. Liimanninkosken juolua sijaitsee joen pohjoispuolella noin 6-7 metriä nykyisen uoman yläpuolella.

Kasvillisuus ja alueen hoito

Muhosjoen eroosiolaaksoissa kasvillisuus on erittäin rehevää, mikä johtuu alueen ravinteikkaasta maaperästä ja suotuisista kosteusoloista. Joen mutkien pensaslajistoon kuuluvat mm. lehtokuusama ja korpipaatsama, mutta myös puna- ja mustaherukka. Jokiuomassa on lähteitä ja joen rannoilla paikoitellen tulvaniittyjä. Alueelle tyypillisiä puulajeja ovat kuusi, hieskoivu, haapa, harmaaleppä ja rauduskoivu. Lisäksi laakson jokiuomassa tuoksuu keväisin tuomi.

Rehevää kasvillisuutta. Kuva: Metsähallitus

Liimanninkosken lehtojensuojelualueen tavoitteena on säilyttää sen monet luontoarvot, jotka tekevät siitä arvokkaan tutkimus- ja opetuskohteen. Peltoja ja niittyjä pidetään avoimena laiduntamalla, jotta maisema ja vaateliaat niittykasvit säilyisivät.
Liimanninkosken lehtojensuojelualue kuuluu sekä Natura2000 -alueeseen sekä valtakunnalliseen lehtojensuojeluohjelmaan.

Peltojen hoitajan työssään. Kuva: Metsähallitus