Venäjän keisari Aleksanteri III ja hänen tanskalaissyntyinen puolisonsa Dagmar, (keisarinna Maria Fjodorovna) kävivät Dagmarin lähteellä huvipurrellaan viisi kertaa 1800-luvun lopussa. Keisaripariskunnan vierailu herätti suurta huomiota ja kiinnostusta paikallisten keskuudessa. Vierailuilla täydennettiin vesivarastoja ja nautittiin luonnosta ja kauniista kesäpäivistä, mutta nautittiin myös vapaammasta elämästä Suomen suuriruhtinaskunnassa verrattuna keisaripariskunnan tarkasti säänneltyyn elämään Venäjällä. 

Källvikenin alueen silloinen omistaja Mauritz Hisinger pyysi sen ajan nimekkäimpiin arkkitehteihin kuuluvia Jac. Ahrenbergiä ja Magnus Schjerfbeckiä suunnittelemaan ja rakentamaan muistomerkin kertomaan historiallisesta arvovierailusta. Kun keisaripariskunta ali seuraavana vuonna saaristopurjehduksellaan Källvikeniin, muistomerkki ja laituri olivat valmiit. 

Kun Mauritz Hisinger myi laajat omistuksensa Hankoniemellä Fiskars-yhtiölle vuonna 1891 hän esitti kaupan yhteydessä toivomuksen, että Källvikenin alue hoidettaisiin myös jatkossa puistomaisesti. Tämän toiveen yhtiö on noudattanut siten että hakkuut ja raivaukset on tehty maisema-, luonto- ja virkistysarvoja korostaen.