Lehdossa laulavat linnut

Suurin osa luonnonsuojelualueesta on leppien ja koivujen kasvumaina olevia lehtimetsiä tai tuoreita kankaita. Telkkämäen alueella on kolme puroa, joiden kosteikoissa viihtyvät muun muassa rehevät saniaiset. Metsien suojassa voi kuulla pajulintujen, peippojen ja mustarastaiden laulua. Alueella esiintyy myös hieman harvinaisempia lapin- ja idänuunilintuja.

Vanhoja peltoja ja kukkaniittyjä

Kun kaskipellon kasvuvoima ehtyy, niin metsään raivataan uusi kaskialue. Vanha pelto muuttuu karjan laitumeksi ja alue täyttyy värikkäistä luonnonkukista sekä ahomansikasta. Vähitellen talon pihapiiriä ympäröivä viljely- ja laidunalue laajenee. Kaskikulttuurin asutuksen myötä syntyikin sananparsi "Oma maa mansikka, muu maa mustikka". Laitumien pikkuhiljaa metsittyessä ahomansikka häviää ja mustikka valtaa alaa. Kaskettu metsä poltetaan uudelleen 20 - 40 vuoden kuluttua ja kierto alkaa jälleen alusta.

Puna-ailakki. Kuva: Jouni Borgman

Laiduntamisen ja niittämisen ansiosta Telkkämäen piha-alueet säilyvät kauniina ketoina. Telkkämäellä on jo muutaman vuoden laiduntamisen jälkeen havaittavissa niittylajiston lisääntyminen ja monipuolistuminen. Tämän myötä myös perhoset ovat lisääntyneet. Kaskiaholajeista yleisimpiä ovat kesämaitiainen, ruusuruoho ja siankärsämö. Runsaslukuisista niittykukista tavallisimpia ovat maitohorsma, karhunputki ja niittyleinikki. Luontopolulle väriloistoa antaa esimerkiksi puna-ailakki.

Telkkämäessä kasvaa myös valtakunnallisesti uhanalainen hirvenkello. Hirvenkello kukkii vaaleansinisenä heinäkuussa avoimilla kasvupaikoilla, kuten teiden varsilla. Hirvenkellon maitiaisnestettä on ennen vanhaan käytetty lääkeaineena.

Metsähallituksen julkaisuja Telkkämäestä (julkaisut.metsa.fi)

Muita verkkopalveluja