Kärnäkosken linnoituksen historia

Kärnäkosken linnoitus rakennettiin venäläisen kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla vuonna 1791 osaksi pääkaupunki Pietarin puolustusjärjestelmää. Ruotsin vastaista rajaa turvannut linnoitus oli samalla Saimaan laivaston tukikohta. Linnoitus hylättiin tarpeettomana, kun Suomi oli vuonna 1809 liitetty osaksi Venäjää.

Keisarinna käskee turvaamaan rajan
Linnoitus ja vuorilinnoitus kohoavat
Kärnäkosken linnoitus lakkautetaan

Keisarinna käskee turvaamaan rajan

Hattujen sota Ruotsin ja Venäjän välillä päättyi vuonna 1743 solmittuun Turun rauhaan. Siinä Kaakkois-Suomi liitettiin Venäjään. Ruotsalaiset yrittivät 1700-luvun lopulla Kustaan sodassa vallata takaisin menettämiään alueita mutta eivät onnistuneet. Kärnäkoskellakin käytiin kiivaita taisteluja.

Kustaan sodan myötä venäläiset havahtuivat Ruotsin aiheuttamaan uhkaan. Keisarinna Katariina Suuren käskystä rajaa alettiin varustaa. Keisarinna lähetti vuonna 1791 kenraali Aleksandr Suvorovin rakentamaan valtakunnan luoteisrajan suojaksi linnoitusketjua. Suvorov teki työtä käskettyä, ja hänen johdollaan 1790-luvun alussa rakennettiin nopeassa tahdissa Pietaria suojaava uloin linnoitusketju. Se koostui Kyminlinnan, Liikkalan, Utin, Järvitaipaleen ja Kärnäkosken linnakkeista ja linnoituksista.

Kuva: Elias Lahtinen

Linnoitus ja vuorilinnoitus kohoavat

Kärnäkosken linnoituksen paikaksi Suvorov valitsi kosken länsirannan, josta oli helppo valvoa niin Savitaipaleelta Mikkeliin vievää maantietä kuin Saimaalle johtavaa vesiväylää. Linnoitus tarjosi myös suojan venäläisten Saimaan laivastolle.

Kärnäkoskelle rakennettiin bastionilinnoitus, jolla oli pituutta 220 metriä ja leveyttä 150 metriä. Linnoituksen ympärille rakennettiin muurit eli kurtiinit ja sisäpihalle puurakennuksia. Linnoitusalueeseen kuului myös oma Vuorilinnoitus-niminen redutti, joka oli päälinnoituksen tukena toiminut pieni linnake, Ratasalon patteri sekä Kärnäkoskesta pari kilometriä luoteeseen sijainnut Partakosken redutti.

Linnoitustöissä oli sekä venäläisiä joukko-osastoja että paikallisia talonpoikia. Päivittäin töissä oli 500–1000 sotilasta. Suuri joukko linnoitustöihin osallistuneista miehistä menehtyi sairauksien ja raskaan työn vuoksi. Linnoitus valmistui runsaassa vuodessa, ja syyskuussa 1792 Suvorov saattoi kehua sen olevan "kaunis kuin kukka". Varusväkeä linnoitukseen sijoitettiin noin 400 miestä. Pääaseistuksena oli kaksi haupitsia eli kenttätykkiä sekä aluksi 14 ja sittemmin 24 tykkiä.

Insinöörikenraali Paul van Suchtelen kritisoi vuonna 1795 Suvorovin linnoituksia ja ehdotti niiden uudenaikaistamista. Suunnitelmaa ei toteutettu, mutta uusia Kärnäkoskea koskevia ehdotuksia laadittiin jälleen 1800-luvun alussa. Niitäkään ei toteutettu. Keisari Aleksanteri I vieraili Kärnäkoskella vuonna 1803, jolloin van Suchtelen pääsi esittämään kritiikkiään paikan päällä. Tämän seurauksena eräissä muissa linnoituksissa kuten Kyminlinnassa aloitettiin uusia rakennustöitä, mutta Kärnäkoskella niihin ei ehditty ryhtyä ennen sodan puhkeamista vuonna 1808.

Kärnäkosken linnoitus lakkautetaan

Venäläiset etenivät Suomen sodassa nopeasti, eikä Kärnäkosken linnoitus koskaan joutunut sotatoimien kohteeksi. Vuonna 1809 solmitussa Haminan rauhassa Kärnäkoski menetti merkityksensä rajalinnoituksena. Kesti kuitenkin vuoteen 1835 asti ennen kuin keisari Nikolai I määräsi sisämaan linnoitukset lakkautettaviksi. Kärnäkosken linnoitus riisuttiin aseista, ja käyttökelpoiset materiaalit rakennukset mukaan lukien huutokaupattiin.

Vuoden 1918 sodassa Kärnäkosken lähiympäristössä käytiin keväällä valkoisten ja punaisten välillä useita taisteluita.

Kärnäkosken linnoituksen rakenteita ja erityisesti sortuneita muureja ja valleja on korjattu 1960-luvulta alkaen kolmeen otteeseen. Nykyisin kohdetta hoitaa Metsähallituksen luontopalvelut.

Lisätietoja