Untamalan Myllymäen historia

Yhteyksiä meren yli – hautakumpuja Ruotsin malliin
Rautakautisia asuinaluita
Vanhoja viljelyterasseja ja kuppikiviä
Merkilliset bautakivet
Keskiaikainen Untamala
Myllymäki
Tarinoita Untamalasta
Kahteen osaa jaettu

Yhteyksiä meren yli – hautakumpuja Ruotsin malliin

Untamalassa on löydetty nelisenkymmentä matalaa hautakumpua. Ne ovat omanlaisiansa, vastaavia ei löydy muualta Suomessa kuin Laitilan Kansankoulunmäeltä. Hautaustapa on itäruotsalainen ja kertoo yhteyksistä Pohjanlahden yli. Kumpukalmistojen aikana meri ulottui vielä Untamalan kylän lounaispuolelle.  

Hautaukset ajoittuvat pääasiassa vanhemmalle roomalaisajalle (0-200 jKr), mutta kalmistoa on käytetty vielä kansainvaellusajalla (400-600 jKr). Osaan on haudattu poltettuja, osaan polttamattomia vainajia. Vielä 1930-luvulla kumpuja oli jäljellä 30-40, mutta 1960-luvulle tultaessa suuri osa oli tuhoutunut soranoton ja rakentamisen vuoksi. Jäljellä on kymmenisen kumpua.

Kumpukalmistoista on 1900-luvun alussa tutkittu 15 hautakumpua. Näistä 11 sijaitsi Myllymäellä ja loput neljä Vuorenharjunmäellä. Kummut olivat alle metrin korkuisia ja halkaisijaltaan noin 5 metriä. Ne olivat maansekaisia mutta selvästi rakenteellisia. Joissakin kummuissa vainaja oli aseteltu kiviladelman alle kuoppaan, osassa hautaus oli tehty varsinaiselle maanpinnalle. Kalmistoista on löydetty esimerkiksi pari pronssirannerengasta, ns. silmäsolki, rautaveitsiä ja keramiikkaa.

Hautakumpu. Kuva: Laura Lehtonen

Rautakautisia asuinpaikkoja

Untamalasta tunnetaan kolme rautakautista asuinpaikkaa. Yksi on Myllymäen-Vuorenpään kumpukalmiston kohdalla kylätien lounaispuolisella pellolla, toinen Arkeologiakeskuksena toimineen navetan takana ja kolmas noin 200 metriä kirkolta lounaaseen. Luultavasti rautakautista asutusta on ollut myös tiheään rakennetun kyläraitin alueella.

Vanhoja viljelyterasseja ja kuppikiviä

Myllymäen-Vuorenpäänharjun koillisrinteessa on nurmettuneita peltoterasseja. Niiden muoto, sijainti ja yli puolimetrinen ruokamultakerros viittaavat siihen, että ne olivat olleet käytössä jo rautakaudella. Läheisiltä soilta otetutuista sedimenttinäytteistä on voitu päätellä että  paikalla on ollut viljelyä jo ennen ajanlaskua. Rukiin viljelyn leviäminen Untamalassa ajoittuu 700-800  -luvuille.

Untamalan alueelta tunnetaan peräti kuusi uhrikiveä, joihin on kaivettu pieniä kuoppia. Näihin ns. kuppikiviin on uhrattu elannon varmistamiseksi esimerkiksi osa viljasadosta tai hiven lehmän ensimaidosta. Kalmistojen lähellä kuppikivien käyttöön liitetään myös vainajien palvonta. Oletettavasti kuppikiviin kertynyttä vettä on voitu käyttää myös parannustarkoitukseen.

Kuppikivi. Kuva: Laura Lehtonen

Merkilliset bautakivet

Untamalan kyläraitin eteläpuolella Myllymäen-Vuorenmäenharjan lounaissivua reunustaa joukko vanhan tien viereen maahan miltei säännölliseen riviin pystytettyjä kivipaaseja. Ne eivät ole hautamuistomerkkejä. Tämän kaltaiset paadet ovat yleisiä Ruotsissa, missä niitä kutsutaan bautakiviksi. Suomessa ne ovat harvinaisia.

Keskiaikainen Untamala

Keskiajalla meri oli jo vetäytynyt Untamalan kyläkeskuksen lähitienoilta, mutta kylän rautakaudelta periytynyt vauraus jatkui. Untamala oli keskiajalla Laitilan keskus jopa siinä määrin että 1400-luvulla koko pitäjää kutsuttiin usein Untamalaksi. Vielä 1500-luvun puolivälissä kylän 26 taloa muodostivat Varsinais-Suomen suurimman kylän. Laitilan kylään rakennettiin 1400-luvun lopulla kivikirkko ja vähitellen pitäjän keskus siirtyi uuden kirkon ympärille.

Myllymäki

Kalmistomäki sai keskiajan lopulla uudenlaista käyttöä kun sille alettiin rakentaa tuulimyllyjä, joista mäki sittemmin sai nimensä. Jo vuonna 1585 Untamalassa oli seitsemän tuulimyllyä – ainoastaan Houtskarin Björkön kylässä oli niitä enemmän. Vielä 1920-luvulla Myllymäellä oli kolme tuulimyllyä ja vuosisadan alussa tutkimuksia tehneet arkeologit kirjoittivat, että myllyjen siipien suhina ja kolke olivat osa Untamalan äänimaisemaa. Nykyään harjun laelta on erotettavissa kolmen myllyn perustukset.

Myllyjä tarvittiin ympäristön pelloilta saadun viljan jauhamiseen. Niemen länsipuolella luonto antoi viljavia peltomaita meren vetäytyessä kauemmaksi. Niemen itäpuolella ihmiset puolestaan kuivasivat laajan Valkojärven useassa osassa 1890-1950 -lukujen välillä. Nykyään tiet ja laajat peltoaukeat kehystävät muinaista mereen työntynyttä niemeä. 

Tarinoita Untamalasta

Perimätieto pitää Untamalaa Laitilan vanhimpana kylänä. Tarinoiden mukaan Untamalasta Laitilan kirkolle vievä harjujen jono on muinaisten jättiläisten eli Kalevanpoikien työtä. Kyläläiset olivat sopineet jättiläisten kanssa, että nämä rakentavat sillan Untamalasta Laitilaan. Työ eteni niin ripeästi, että kyläläiset alkoivat katua lupaamansa palkkion suuruuta ja alkoivat tinkiä siitä. Jättiläiset suuttuivat ja lopettivat työnsä. Harjujen silta ei valmistunut koskaan.

Untamalan kirkkomaalla sijaitsee yli kaksimetrinen hautapaasi, ns. Kalevan pojan viikatteentikku. Vanhan kansanperinteen mukaan se oli Kalevanpojan eli muinaisen jättiläisen viikatteen hiomiseen käyttämä kovasin. Tarina kertoo, että Kalevanpoika hioi viikatettaan Euran niityllä ja lähetti vaimonsa hakemaan vettä. Kun tätä ei ajoissa kuulunut takaisin, viskasi Kalevanpoika suutuspäissään kovasimen vaimon perään. Se lensi aina Untamalan kirkolle asti ja jäi maahan pystyyn.

Kahteen osaan jaettu

Valtio on ostanut Myllymäen-Vuorenpäänharjun alueita vuosina 1980, 1996 ja 2011. Myllymäen-Vuorenpäänharjun  muinaisjäännösalue siirtyi 1.1.2014 Metsähallituksen hallintaan. Mäen pohjoisosassa sijaitseva entinen Arkeologiakeskus ja sen ympäristö siirtyi samaan aikaan Senaatti-kiinteistöille.