Päivääniemen röykkiökalmiston historia

Kuolleet haudattiin rautakaudella usein röykkiöihin erityisesti Hämeessä ja Satakunnassa. Päivääniemen kalmiston haudoista useimmat ovat 600- ja 700-luvuilta ajanlaskumme alun jälkeen eli merovingiajalta. Haudoista löytyneet esineet ulottuvat kuitenkin 200-luvulta aina 1000-luvulle, historiallisen ajan kynnykselle.

Kuva: Henrik Jansson

Runsaasti hautoja ja esineitä

Päivääniemen kalmistosta on löytynyt noin 130 röykkiötä viidessä rykelmässä. Eri talot ja suvut kenties hautasivat vainajansa omille alueilleen. Yksittäisen hautaröykkiön halkaisija vaihtelee 3 ja 11 metrin välillä. Osassa on silmäkivi eli iso kivi, jonka ympärille röykkiö on rakennettu. Monien hautojen keskellä on nykyisin myös kuoppa, joista ainakin osa lienee myöhempien aikojen haudanryöstäjien tai uteliaiden kaivajien tekemiä.  

Päivääniemen vainajat pääosin poltettiin ja haudattiin omiin hautoihinsa. Osaa röykkiöistä arvellaan uhriröykkiöiksi. Kalmistosta on löytynyt  kiinnostavia esineitä, kuten:

  • Aseita: keihäänkärkiä ja nuolenkärki, kilvenkupura, miekka ja miekan katkelmia,  miekantupen hela ja väkipuukkoja.
  • Asumiseen liittyviä esineitä: saviastian paloja, värttinänpyörä ja pinsetit.
  • Hevosiin liittyviä esineitä: kuolaimet ja piiskanvarsi.
  • Koruja: pronssinen spiraalisormus, kaularengas ja paimensauvaneula.
  • Solkia: käärme-, hevosenkenkä-, kaari- ja rapusoljet sekä kaksi tasavarsisolkea.
  • Karhunkynsiä.

Päivääniemen elämää rautakauden jälkeen

Rautakauden päättyessä hautaaminen loppui Päivääniemen kalmistossa. Keskiajalla Päivääniemi jäi laidun- ja hakamaaksi. Aivan vieressä oli 1500-luvulla kolmen talon pieni kylä, nykyäänkin tunnettu Hietaniemi. Kylä autioitui vähitellen, kunnes se sai 1700-luvun lopulla jälleen asukkaan, kun lähikylän suutari sai sieltä itselleen torpan paikan.