Kruununmetsätorppa

Ensimmäinen tieto Levävaarasta on peräisin Metsähallituksen verotustiedoista vuodelta 1846. Kirkonkirjoista vuodelta 1850 on peräisin tieto, että tilaa asuttivat Pehr ja Walbourg Komulainen, jotka ilmeisesti nälkävuoden 1863 jälkeen muuttivat muualle. Lapsia perheessä on ollut kuusi.

Levävaaran kruununmetsätorpassa on Komulaisten aikaan ollut peltoa yksi hehtaari, lisäksi oli kaskimaita. Niittyä oli 9 hehtaaria ja se antoi rehua kolmelle lehmälle, hevoselle ja neljälle lampaalle.

Metsänvartijatila

Vuonna 1869 taloon muutti uusi väki, Haveristen perhe. Isäntä Tuomas tunnettiin laajalti myös Levävaaran ukkona. Hän oli kuuluisa peuran ja karhun metsästäjä. Vaimona hänellä oli Lucia Pääkkönen. Kolmen Levävaaraan mukana muuttaneen lapsen lisäksi heille syntyi vielä kolme lasta. Kahdeksan vuoden talonpidon jälkeen Tuomas sai tehtävän metsänvartijana ja tilasta tuli metsänvartijatila.

Lue lisää metsänvartijasta ja Kainuun vaara-asutuksesta.

Levävaaran talousrakennuksia. © Risto Sauso

Tila menestyi ilmeisen hyvin ja vaaralle nousi suuren asuinrakennuksen lisäksi iso joukko talousrakennuksia. Karjaa oli enimmillään lähemmäs kaksikymmentä päätä. Väkeä talossa asui enimmillään parikymmentä. Talon kolmen sukupolven lisäksi Matti Kyllösen perhe asui siellä loisena ja Hilda Malinen oli piikana. Loiset olivat asunnottomia ihmisiä, jotka saivat asua taloissa työtä vastaan.

Itsellinen maatila

Niitty- ja kalasauna. Kuva: Suomen peura / Martti MontonenTuomas luopui 1912 metsänvartijan työstään ja sitä jatkoi hänen poikansa Matti muutaman kilometrin päässä Latvavaarassa. Kun Tuomas vuonna 1918 kuoli, Levävaaraa alkoi isännöidä hänen poikansa Jussi, joka vaimonsa Marian kanssa sai 10 lasta. Jussin perhe asui tilaa aina sotaan saakka.

Sodan jälkeen tila jouduttiin rakentamaan uudelleen. Sen ostivat 1946 Heikki ja Anna Kinnunen, jotka rakensivat nykyisen asuinrakennuksen ja pitivät tilaa aina vuoteen 1965 saakka. Lapsia tilalla varttui neljä.

Luonnonsuojelukohde

Sittemmin tilan metsät hakattiin ja maat myytiin valtiolle. Levävaaran pihapiiri tuli osaksi Elimyssalon luonnonsuojelualuetta kun Ystävyyden puisto perustettiin vuonna 1990. Metsähallitus kunnosti päärakennuksen ja rakensi puron varren vesimyllyn uudelleen. Tilan peltoja ja pihapiiriä niitetään, jotta niittyjen harvinaistuva lajisto menestyisi.

Vesimylly. © Kaarlo Mikkonen

Uutta eloa Levävaarassa

Perinteisen, laidunnukseen perustuvan karjatalouden väheneminen on tehnyt niityistä ja niiden lajistosta harvinaisia . Niittyjen ja perinnemaisemien hoidon apureiksi ovat tulleet lampaat. Aivan yksin lampaat eivät tule toimeen, vaan Metsähallituksen Luontopalvelut tarjoaa vapaaehtoisille mahdollisuuden lammaspaimenviikkoon. Lampaiden hoidon ohessa paimenet pääsevät viettämään elämyslomaa erämaisissa oloissa.

Lammaspaimenviikkoja järjestetään kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla eri puolilla Suomea. Elimyssalolla Levävaaran tilalla lammaspaimennus aloitettiin vuonna 2016.