Kappelniityn historia

Kappelniitty osana Yläneen kartanon maita

Varhaisimmat ihmistoiminnan merkit Kappelniityllä ajoittuvat tuhansien vuosien taakse. Asutusta siellä on varmuudella ollut rautakaudella. Kappelniitty on osa rautakauden lopulla, viimeistään 800-900 jKr. Säkylän Pyhäjärven eteläosaan muodostunutta keskuspaikkaa, johon kuului useita asuinpaikkoja ja kalmistoja. Niistä alkoi tähän päivään yltänyt asutus.  

Rautakauden ja keskiajan taitteessa alueella on ollut vajaa 20 taloa. Näistä yhdestä muodostui suurtila, Yläneenkartano eli Yläneen Vanhakartano (www.poytya.fi). Varhaisin varma maininta kartanosta on vuodelta 1381. Kartanoon kuuluivat Yläneenjoen varrella, kartanon eteläpuolella sijaitsevat Mäenpään, Vainionperän, Lietsan, Haverin sekä Savon lampuotikylät. Kappelniitty sijaitsee silloisen Mäenpään lampuotikylän tontilla. Pohjoisessa kartanon maiden raja kulki jo keskiajalla käytössä olleella Köyliön ja Nousiaisten välisellä tiellä. Tie on jo varhain on tunnettu Pyhän Henrikin tienä koska sen varrelle sijoittui useita Pyhän Henrikin kulttiin liittyviä paikkoja.

Keskiaikainen kappeli

Yläneen pitäjänkirkko sijaitsee noin kilometrin päässä Kappelniitystä. Se on vuodelta 1782 ja sillä on samalla paikalla ollut varmuudella ainakin kaksi edeltäjää. Perimätieto tuntee lisäksiYläneeltä kaksi muinaista kirkon paikkaa, joista Vimmanmäen paikkaa pidetään nykyisin epäluotettavana. Kappelniityn kirkkoa tai kappelia ei ole kyseenalaistettu. Tarkempaa tietoa kappelin rakentamisajankohdasta tai sen tuhoutumisesta ei ole saatavilla.

Lounais-Suomelle on tyypillistä, että varhaiset pitäjänkirkot ovat syntyneet rautakautisen suurtilan tai keskiaikaisen kartanon maille. Yläneellä tällainen yhteys näkyy selvänä ja konkretisoituu juuri Kappelniityllä.

Merkkejä menneisyydestä  

Kappelniitystä on tiedetty jo pitkään, mutta varsinaisia tutkimuksia paikalla ei tehty ennen 1990-lukua, jolloin alue tuli kaavoittamisen vuoksi ajankohtaiseksi. Koekaivauksissa löytyi paksun kulttuurimaakerroksen ohella muun muassa kivirakenteita ja muinaispeltoja. Jo ennen kaivauksia paikallinen asukas oli löytänyt alueelta rautakautista keramiikkaa. Paikkakuntalaisten avustuksella löytyi mahdollisen kirkkotarhan aidan perustus vuonna 2000. Tutkimusten perusteella kohde todettiin niin merkittäväksi, että muinaisjäännösalue lunastettiin kahdessa osassa vuosina 1995 ja 2000.

Kappelniitty on Suomessa ainoita paikkoja, joissa muinaisten peltoterassien rajoja erottuu maanpinnalle. Löydettyjen ohran ja pölkkyvehnän jyvistä on päätelty, että paikalla on ollut viljelyä jo merovingi- ja viikinkiajan taitteessa eli 700- ja 800-lukujen vaihteessa.

Kappeli oli aikoinaan rakennettu Mäenpään keskiaikaisen lampuotikylän tontin tuntumaan. Kylässä oli keskiajan lopulla kaksi taloa, joista toinen katosi 1700-luvun kuluessa ja toinen on yhä maatilana. Kappelniityn eteläosassa on jäännöksiä rakennuksista, jotka luultavasti liittyvät Mäenpään autioituneeseen taloon. Alueen pohjoisosassa puolestaan on muita muinaisjäännöksiä myöhempi tervahauta.

Nykyään kasvillisuus on vallannut suuren osan alueesta ja menneisyyden merkkien havaitseminen voi etenkin kesällä olla vaikeaa.