Rapolassa kohoaa Suomen suurin ja tunnetuin linnavuori, joka on rakennettu viikinkiajalla. Linnavuoren alapuolella on ainutlaatuinen ja laaja rautakautinen muinaisjäännösalue, johon kuuluu muinaispelto, uhri- eli kuppikiviä, asuinpaikkoja sekä kalmistoja.

Asutuksen alkuajat: ihmiset asettuvat Rapolaan
Merovingiaika ja viikinkiaika: linnavuori kohoaa harjulle
Keskiaika: vauraita kyliä
Moderni aika: matkailijoita ja kulttuuriperinnön vaalimista

Asutuksen alkuajat: ihmiset asettuvat Rapolaan

Rapolanharjun seutuvilla on ollut pienimuotoista viljelyä jo pronssikauden lopulla, yli 700 vuotta ennen ajanlaskumme alkua. Näiltä ajoilta Rapolasta on löytynyt tekstiilikeramiikkaa ja muita saviastian paloja.
 
On epävarmaa, asuttiinko Rapolassa ajanlaskumme alun vuosisatoina. Alueen vanhimmat kalmistot – Matomäki ja Hirvikallio – on ajoitettu 400–500-luvuille. Ne osoittavat Vanajaveden pohjoisrannalle syntyneen pysyvää asutusta viimeistään tuolloin.

Kalmistoista löydetty esineistö kertoo, että Rapolan asukkailla oli kaupankäynnin kautta yhteyksiä kaukaisiinkin maailmankolkkiin. Hirvikallion kalmistosta on löydetty esimerkiksi pronssinen kelloriipus, jolle löytyy vastineita lähinnä Oka- ja Kamajokien alueelta kaukaa Itä-Venäjältä.

Merovingiaika ja viikinkiaika: linnavuori kohoaa harjulle

Merovingiajalla eli 500–700-luvuilla Rapolan asukkaat siirtyivät hautaamaan vainajansa Rupakallion polttokenttäkalmistoon. Suurin osa tämän kalmiston löydöistä ajoittuu vasta viikinkiajalle eli 800–1000-luvuille ajanlaskumme jälkeen. Myös Rapolan muinaispelto on ajoitettu viikinkiajan alkupuolelle. Hiiltyneiden jyvälöytöjen perusteella rapolalaiset viljelivät pellollaan erityisesti ohraa mutta myös vehnää, kauraa ja ruista.

Rautakauden ihmisten uskonnosta tiedetään melko vähän. Kiinnostavia muistoja esikristillisistä uskonnoista ovat uhri- eli kuppikivet, joiden pintaan on koverrettu koloja. Niihin on liitetty vainajia ja maanviljelystä koskevia uskomuksia. Kuppikiviä tunnetaan Rapolanharjun ympäriltä ainakin neljä.

Viikinkiajalla rapolalaiset varustivat Rapolanharjun linnavuoreksi, mahdollisesti osaksi Vanajaveden varrella sijaitsevien muinaislinnojen ketjua. Harjun lakea kiersi noin kilometrin pituinen, pääosin puinen varustus. Siitä on jäljellä tuki- ja perustuskivien muodostama matala valli, jossa on ollut ainakin kolme porttia. Vallien tuntumassa on heittokivikasoiksi tulkittuja kivikasoja ja kymmenkunta isoa liedenperustusta. Harjulta on löytynyt myös noin 90 asumuksen pohjiksi tulkittua painannetta.

Rapolan linnavuori oli ilmeisesti käytössä vielä keskiajalla. Linnoitus on kiihottanut tutkijoiden mielikuvitusta, ja 1900-luvulla jotkut pitivät sitä jopa hämäläisen heimon keskuslinnana. Nykyään varustuksen merkityksestä esitetään varovaisempia tulkintoja. On mahdollista, että linnaa on käytetty lyhytaikaisesti useina eri aikakausina, ja myös sen käyttötarkoitus lienee vaihdellut. Linnoituksen merkityksen parempi ymmärtäminen edellyttäisi mittavia arkeologisia tutkimuksia – alueesta on kaivettu vasta osa.

Kuppi- eli uhrikivi Rapolassa. Kuva: Valkeakosken matkailu

Keskiaika: vauraita kyliä

Rapolan ja Vuopaalan kylät olivat huomattavia ja vauraita jo keskiajalla. Ne mainitaan ensimmäistä kertaa kirjallisissa lähteissä paavi Benedictus XII:n vuonna 1340 antamassa bullassa eli käskykirjeessä. Siinä 25 kymmenysverojen maksussa niskoitellutta sääksmäkeläistä asetettiin interdiktiin, eli heiltä kiellettiin useimpiin kirkollisiin toimituksiin osallistuminen kunnes rikkomus olisi sovitettu. Näiden joukossa oli kuusi miestä Voipaalan ja kolme Rapolan kylästä.

Keskiajan ja uuden ajan alun taitteessa Rapolassa oli seitsemän taloa ja Voipaalassa peräti 12.  Harju muinaislinnoineen ja asutusjäänteineen oli kylien lähimetsää, jota hyödynnettiin niin aidas-, rakennus- ja polttopuun hakkuussa kuin karjan metsälaitumena.

Moderni aika: matkailijoita ja kulttuuriperinnön vaalimista

Rapolanharjun jylhät maisemat houkuttelivat 1800-luvun puolivälistä alkaen matkailijoita. Heitä innostivat Vanajavedelle avautuvat jylhät maisemat ja erämainen luonto. Oma merkityksensä oli paikan kiehtovalla menneisyydellä osana hämäläisten historiaa. Osa matkailijoista piti linnavuorta jopa Rapolan kuninkaan linnana. Rapolan-kävijöiden joukossa oli muun muassa taiteilija Axel Gallén-Kallela.

Rapolaa alettiin myös intensiivisesti tutkia jo 1800-luvulla. Nykyisin alue on suojeltu muinaismuistolailla ja luonnonsuojelulailla, ja Metsähallituksen luontopalvelut vastaa sen hoidosta. Hoidossa on tärkeää palauttaa ja pitää yllä avoimia peltomaisemia ja perinnemaisemia sekä suojella muinaisjäännöksiä, rakennettua kulttuuriympäristöä ja alueen harvinaisia luonnonarvoja.