100 itsenäisyyden vuotta Hossassa

3.3.2021
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Vanhassa mustavalkoisessa kuvassa kolme naista ja yksi mies istuu kalliojyrkänteellä. Naisilla on yllä housut ja rintaliivit, miehellä paita heitetty rennosti hartioille. Alhaalla kanjonijärvi, vastarannalla kohoaa jyrkkä kallio.

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi perustettu Hossan kansallispuisto henkii monin tavoin Suomussalmen ja koko Kainuun historiaa maamme itsenäisyyden vuosikymmeniltä.

Tutustu alueen historian vuosikymmeniin aina itsenäisyyden idean synnystä kansallispuiston perustamiseen saakka.

Tekstit: Anna-Leena Rauhala.

Itsenäisyyden idea
Torppareista maanviljelijöiksi, pelloilta koulunpenkille
Sota saa otteen elämästä
Toivon ja työn aika
Sähköistyvä korpi, sammuvat savut
Matkailu orastaa
Kohti kansallispuistoa

Itsenäisyyden idea 

”Olihan me kuljettu kokouksissa jo aikaisemmin, mutta ei tällaisissa.”

Suomen itäraja vedettiin Hossan korkeudella nykyiselle paikalleen Täyssinän rauhassa 1595. Kun Suomessa viriää ajatus itsenäisyydestä, rajan yli riittää kulkijoita: laukkukauppiaita ja sukulaisten sekä tuttavien luona vierailijoita rajan molemmin puolin. 

Elias Lönnrotin työ innostaa kansanperinteentutkijoita tutustumaan rajaseutuun.  Kuljettavana on maa, joka kasvattaa kansanrunoja ja joka ”on itse mieli ja ajatus, ne siemenet, joista sikiävät, kaikkinaiset mielenvaikutukset.” (Kantelettaren esipuhe)

Näihin aikoihin suomenkieliselle Suomelle hahmottuu esihistoria ja historia sekä kansallinen muinaisuus, jonka varaan rakentaa tulevaisuus. 

Kevättalvella 1917 Suomussalmelle kantautuu tieto Venäjän vallankumouksesta. Helsingin kaupoista loppuu punainen silkkinauha, kun ihmiset tunnustavat vallankumouksen väriä ruusukkeilla rintapielissään. 

Kenelle valta kuuluu, kun tsaari on kukistettu? 

Huhtikuun 7. päivä vuonna 1917 Suomussalmen kirkonkylällä sataa räntää. On pääsisäislauantai. Porvareiden ja työläisten yhteisen vallankumouskomitean koolle kutsuma kansalaiskokous täyttää Suomussalmen kirkon. Alttarille levitetty punalippu viestii vallankumouksesta ja vapaudesta. 

Pöytäkirjaan kirjataan kokouksen yksimielinen päätös: Suomi itsenäiseksi ja Vienan Karjala osaksi Suomea. Näin Suomen itsenäisyyttä vaaditaan ensimmäisen kerran julkisessa kokouksessa. 

Helsingissä ajatusta itsenäisyydestä pidetään hullunrohkeana, kunnes bolsevikit nousevat valtaan Venäjällä ja ehditään joulukuuhun 1917. 

Kuuntele tarina 1, Nainen 1917:

Porvareiden ja työläisten välit kiristyvät

Myös Suomussalmella porvareiden ja työläisten välit kiristyvät sisällissodan alla, mutta vuoden 1918 taistelut käydään etäällä Kainuun korpipitäjästä. Suojeluskuntalaiset vangitsevat Suomussalmen punakaartin päällikön.

Itärajan yli pakenee satoja suomussalmelaisia. Osa pakenijoista on punakaartilaisia, osa pakenee valkoisen Suomen kutsuntoja keväällä 1918. 

Sota vaatii Suomussalmella kolme uhria: yhden punaisten ja kaksi valkoisten riveissä taistellutta. 

Kun sota päättyy, kansan kahtiajako ei katoa. Suojeluskunnan paikallisosastojen ja työväenyhdistysten toiminta on vilkasta. Kommunistien maanalaisessa toiminnassa vaalitaan vallankumouksen ajatusta. 

Punaisten kulku Neuvosto-Venäjälle jatkuu etappiteitä pitkin, vaikka Tarton rauhansopimuksen jälkeen itärajasta tulee suljettu rajalinja. Suomessa sitä vartioi kevättalvella 1919 perustettu rajavartiolaitos.

Torppareista maanviljelijöiksi, pelloilta koulunpenkille 

”Lapset juoksivat pellolla olevien aikuisten luo ja huutavat ’nyt se tuli!’ Minua on osattu odottaa.” 

Hossaa asuttavat torpparit, jotka käyvät omaa taisteluaan puutetta vastaan. Monessa torpassa asuu lapsirikas perhe. Torpan navetassa on ehkä kaksi lehmää ja muutama lammas, viljeltyä maata noin hehtaarin verran. Pellolla kasvaa perunaa, ohraa ja ruista. 

Luonto tarjoaa osansa ravinnosta. Kalalla, metsän riistalla ja marjoilla on sijansa ruokapöydissä. Savotat ja uitot tarjoavat lisätienestiä. Joissakin taloissa poltetaan yhä tervaa, vaikka sen kysyntä on romahtanut, kun puulaivojen aika jää taakse. 

Torpparilaki vuodelta 1918 ja Lex Kallio vuodelta 1922 vauhdittavat torppareiden itsenäistymistä. Pieni pala isänmaata on lupa lunastaa omaksi. Lainsäädäntö uudistuu, ja tilojen lunastus jatkuu Suomussalmella 1950-luvulle asti. 

Tila nimeltä Hossa on iso, lähes 1 000 hehtaarin kantatila, jolla harjoitetaan maatalouden rinnalla porotaloutta. Aikanaan kantatilasta muodostetaan 11 erillistä tilaa. 

Itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä porot tarjoavat Hossan selkosilla turvaa nälkää vastaan. 

Kansakouluopetus alkaa Suomussalmen kylillä 

Oppivelvollisuuslaki tulee voimaan 1921, mutta se antaa maaseutupitäjille 16 vuotta aikaa lain toteuttamiseen.Moni Suomussalmen syrjäisten kylien lapsi oppii lukemaan ja laskemaan kiertokoulussa. Juntusrannassa kansakoulua on käyty jo yli 30 vuotta, kun Selkoskylän koulu aloittaa toimintansa vuonna 1928. 

Kuuntele tarina 2, Opettaja vuonna 1928:

Hossan pirttikoulussa opetus alkaa 1946, mutta omaa koulutaloa kylälle ei koskaan rakenneta. Useat hossalaiset sota-ajan lapset saavat ensituntuman koulunpenkkiin talvisodan evakkoreissulla.

Poliittiset erimielisyydet kärjistyvät, kun ehditään kesään 1930. Lapualaishenki elää, kun Suomussalmen valtuusto valkaistaan kesällä 1930. Kommunistiaktiivi muilutetaan rajalle. Uhkailu luo varjonsa elämää. Kommunisteilla on etappitiensä, jotka avaavat polun Neuvosto-Venäjälle. Hiljalleen tieto Stalinin vainoista ja vangittujen suomalaisten sekä karjalaisten kohtalosta vaimentaa muuttoliikettä.

1930-luvun oikeistoradikalismi yltää myös Suomussalmelle. Kaksi työväenliikkeen aktiivia muilutetaan rajalle, joskus muilutus jää ajatuksen tai uhkailun ja joskus yrityksen asteelle.

Kuuntele tarina 3, Rajamies 1930-luku:

Sota saa otteen elämästä

”Saimme käskyn, että lähtiessämme meidän on sytytettävä heidän kotitalonsa. Jos puna-armeija vielä tulee yli rajan, suojaa he eivät löydä.”

Marraskuun viimeinen päivä 1939 muuttaa hetkessä rajakylien todellisuuden.

Kun puna-armeija hyökkää, siviilit elävät rajakylissä tavallista torstaiaamua. Asevelvollisuus iässä olevat miehet ovat lokakuussa koollekutsutuissa ylimääräisissä kertausharjoituksissa.

Hossaan sanan sodan syttymisestä tuovat ensimmäisenä puna-armeijaa pakenevat siviilit. Kylälle ehtivät suomalaissotilaat ohjaavat siviilit evakkoon, mutta syrjäisempiä taloja sana sodan syttymisestä ei tavoita.

Talvisodan taisteluissa moni suomussalmelaismies puolustaa isänmaataan kotipitäjässään. Raatteen tien taistelut piirtävät jälkensä kansalliseen muistiin.

Viimeiset siviilit lähtevät Hossassa evakkoon tammikuussa 1940, kun kiivaimmat taistelut ovat Suomussalmella jo ohi. Suomalaiset sotilaspartiot saavat tehtäväkseen polttaa rajaseudun asuinrakennukset, jotta mahdolliselle hyökkääjälle ei jää suojaa.

Kuuntele tarina 3b, Rajamies 1939-1940:

Evakosta palaavia siviilejä odottaa keväällä 1940 karu näky. Kodeista ovat jäljellä vain rauniot.

Moskovan rauhassa 1940 itäraja jää Hossan korkeudella entiselle paikalleen, mutta Kuusamo menettää itäisen osansa, noin 2100 asukkaan kotikylät, yli 1 600 km².

Jatkosodan vuodet siviilit asuvat kodeissaan Hossassa. Syrjäisimmät talot jätetään öisin autioksi partisaanivaaran vuoksi.

Ruhtinansalmella toimii suuri huoltokeskus. Kylältä löytyy pian pesula, sotasairaala, korjaamo, elokuvateatteri ja oma sähkölaitos. Saksalaiset rakentavat Ruhtinansalmelle makkaratehtaan.

Talvi- ja jatkosodan vuosina porokarja riutuu hoitamattomana, kun miehet viipyvät rintamalla. Poromäärää leikkaa myös nälkä, sillä poronliha maistuu sotilaille asepuvun väriin katsomatta.

Armeijan autokolonnat ovat tuttu näky Hossassa, johon tulee Juntusrannasta seudun vanhin tie. Armeija yhdistää pikaisesti kylätien Kuusamoon menevään maantiehen.

Rintamalinja painuu rajasta itään, mutta vuosia jatkuva sota vaikuttaa kyläläisten arkeen. Partisaani-iskut ja huhut desanteista luovat pelkoa. Yölliset jäljet, katoavat ruokatarpeet ja pistimellä vaiennettu vahtikoira kertovat itänaapurin kulkevan samoja polkuja.

Sota koskettaa myös lasten maailmaa.

Kuuntele tarina 4, Lapsi 1940-luku:

Kun taistelu puna-armeijaa vastaan on ohi, rajaseudun asukkaat eivät saa iloita rauhasta. Syyskuussa 1944 alkaa uusi evakkomatka. Lapin sodan alla kaikki Suomussalmen rajaseudun asukkaat evakuoidaan.

Saksalaiset polttavat vetäytyessään Juntusrannan kylän, mutta Hossa ja Selkoskylä säästyvät tuholta. Vetäytyvät saksalaiset räjäyttävät tiestön sillat.

Puna-armeija miehittää Suomussalmen itäosaa 17.9.1944 – 21.11.1944. Rajakylien asukkaita käy kotona korjaamassa syksyn satoa erityisluvilla.

Osa hossalaisista palaa kotiin jo syystalvella 1944, osa seuraavana vuonna. Vetäytyvien saksalaisten miinoittama maasto aiheuttaa lähiseudulla tuhoja vielä keväällä 1945.

Talvi- ja jatkosodan jälkeen Suomussalmen sankarihaudoissa lepää 312 vainajaa. Sotaorpoja on lähes 300, sotaleskiä yli 100.

Toivon ja työn aika

”Ovat niin ahkeria kalansyöjiä, että matokuureille on täällä yhä tarvetta. Sen tietää, että jos pitää mateen mätiä herkkuna, matokuuriin saa kohta varautua.”

Orastava toivo paremmasta huomisesta ja työ kantavat elämää eteenpäin sotavuosien jälkeen.

Hossassa kyläyhteisö opettelee rauhan ajan elämään. Maamiesseuran kursseilta saadaan uutta oppia tilanpitoon, ja tanssit ovat niin suosittuja, että Hossan parakin lattia kaipaa pian uusimista.

Väkiluku kasvaa nopeasti. Äidit kantavat yhä suuren vastuun kodeista, kun moni rintamalta kotiutunut isä tekee pitkiä viikkoja töitä savotoilla.

Juntusrannassa toimii Punaisen Ristin sairasmaja. Rajakylillä avun moneen taloon tuo veneellä, polkupyörällä, jalan, hevoskyydillä tai suksilla korpitaipaleita kulkeva terveydenhoitaja tai kätilö.

Kuuntele tarina 5, Terveydenhoitaja 50-luvulla:

Tie Juntusrannasta Hossan kylälle valmistuu jo vuonna 1923.

1930-luvulla tuota 30 kilometrin tieosuutta kuljetaan kylän ensimmäisellä autolla, mutta pitemmälle tieyhteys ei vie. Sulan aikana Alku-laiva liikennöi Juntusrannasta Suomussalmen kirkonkylälle kaksi kertaa viikossa.

Hossan seudulla eletään vielä 1950-luvulle tultaessa monin paikoin talviteiden, vesireittien, polkujen ja pitkospuiden varassa. Erityisen vaikea tilanne on naapurissa Selkoskylällä. Sen tietää myös pääministeri Urho Kekkonen, joka tekee selkosiin patikkaretken ja saa retkensä jälkeen itärajan tiemurheista kertovia kirjeitä.

1950-luvulla rakennetaan työsiirtoloiden vankityönä kaksi kekkostietä: Juntusrantaan tuova kekkoskakkonen valmistuu 1956 ja viitostieltä Hossaan tuova kekkosviitonen 1959.

Linja-autoliikenne avaa yhteydet taajamiin. Valtion kustantama teiden talviauraus alkaa 1950-luvulla. Postiautot kuljettavat matkustajia 1960-luvulta alkaen.

Sähköistyvä korpi, sammuvat savut

”Hiihdettiin kaverin kanssa Valkeisen vaaralla umpea niin, että näytti jo siltä, että tämä susi se taitaa jäädä. Vaan ajattelin, että kunhan päästään vaaran päälle, niin mäkihän se velkansa maksaa.”

Hossan porotaloudessa koetaan 1960-luvun alussa suuri murros. Poroja katoaa susien suuhun aiemmin kokematonta vauhtia.

Susivuosien alla, talvella 1960 – 1961, Hossan paliskunnassa on 1 336 merkittyä lukuporoa. Talvella 1965 -1966 lukuporoja kirjataan 311. Tuho koettelee poromiesten taloutta, sillä petokorvauksia ei tunneta.

Moni poromies suunnittelee elinkeinonsa hylkäämistä, ja osa taloista lopettaa koko porokarjansa.

Kuuntele tarina 6: Poromies 60-luvulla.

Eletyt vuosikymmenet ovat opettaneet hossalaiset omavaraisiksi. Lähikylien kaupoista kaivattiin lähinnä suolaa, sokeria ja tarvittaessa jauhoja sekä kahvia. Apua löytyy myös naapurista: joku taitaa sepän, joku suutarin työt. Myös parantajien taidot tunnetaan.
Omaa kauppaa kylälle ei milloinkaan tule, mutta tiestön ja autokannan kehitys tuo uuden palvelun: kauppa-autot tuovat tavaraa lähes kotiovelle.

Naapuriin Selkoskylälle tulee oma puhelinasema 1965, mutta Hossassa puhelin soi vielä vain rajavartiostolla.Sähköverkon rakentaminen etenee Hossaan vuonna 1972.

Elämänusko on pientiloilla kiinni maassa, omassa karjassa ja raivatuissa pelloissa. Tiet mahdollistavat maidon myynnin meijeriin, ja maitolavat ilmestyvät teiden varsille. Maaseudun asutuksen ja maatalouden tehostumisen hintana on ylituotanto. Vuosina 1969 -1974 valtio solmii pellonvaraussopimuksia ylituotannon hillitsemiseksi. Vaikka pakettipelloista tulee taloudellista korvausta, henkisesti ratkaisu on vaikea.

Metsätyöt teknistyvät 1960-luvulta alkaen. Työt keskittyvät ammattimiehille. Maa- ja metsätaloudesta vapautuvalle väelle ei löydy kotikylästä työpaikkoja, kun teollisuutta ei ole. Hossan seudun nuoriso elää viikot taajamissa koulujen asuntoloissa. Kouluvuosien päätyttyä monet nuoret hakeutuvat opiskelemaan ja valmistuttuaan oman alansa töihin kasvukeskuksiin.

Tilojen määrä Suomussalmella vähenee. 1970-luvun alussa Suomussalmella kirjataan tilastoon 242 autioitunutta taloa. Asutus alkaa keskittyä taajamiin, ja Suomussalmelta muutetaan myös kaupunkiseuduille sekä Ruotsiin.

Matkailu orastaa

”Monessa paikassa polku seuraa porojen jälkiä. Ne kun tietävät, mistä on helpoin kulkea.”

Vaikka asukkaiden määrä Hossassa vähenee, kylä löytää uuden tulevaisuudenpolun. Ensimmäiset loma-asunnot nousevat erämaisten järvien rannoille 1960-luvulla ja pian matkailu tarjoaa ensimmäiset työpaikat: kylällä avaa ovensa mökkimajoitusta tarjoava kahvila-ravintola, josta kasvaa myöhemmin hotelli. Pieniä matkailuyrityksiä syntyy pian lisää.

Vapaa-ajan kalastajat oppivat tuntemaan Hossan kirkkaat vedet. Metsähallituksessa pohditaan alueen tulevaisuutta. Alueelle perustetaan 1960-luvulla virkistyskalastusalue.

Hossan seudulla on kalastettu ikiajat. Oulussa syötiin hossalaisia kapahaukia ehkä jo 1400-luvulla. Ennen seudun asutusta Oulujokivarren pitäjäläisillä oli nautintaoikeus erämaan kalavesiin.

Myös presidentti Urho Kekkonen tiedetään Hossan ystäväksi.

Kuuntele tarina 7: Kekkonen 70-luvulla.

Paikalliset tuntevat Värikallion punaiset kuviot, mutta kalliopiirrosten koko tarina alkaa avautua opiskelijoiden keväisen hiihtoretken jälkeen kevättalvella 1977.

Ison sysäyksen matkailun kehitykselle antaa Hossan retkeilyalueen perustaminen vuonna 1979. Valvojan toimisto avaa ovensa Jatkonsalmen kämppäkartanolla, savotan vanhassa kaupparakennuksessa.

Monet retkeilypolut löytävät paikkansa luontaisilta, porojen valmiiksi valitsemilta paikoilta. Puihin ilmestyy sinisiä, punaisia ja keltaisia täpliä, jotka ohjaavat kulkijat oikeille reiteille.

Hossassa huomio kiinnitetään myös alueen kulttuurihistoriaan. Vanhat uitto- ja savottakämpät saavat uuden tehtävän matkailijoiden majoitustiloina. Värikallio on suosittu hiihtoretkien kohde. Hotelli tarjoaa matkailijoille ohjelmapaketteja.

Kuuntele tarina 8. Retkeilyalueen työntekijä 80-luvulla.

Kostamuksen kaupungin ja kaivoksen rakentaminen merkitsee monelle suomussalmelaiselle reissutöitä vuosina 1977 – 1985, mutta kaikkia rajapitäjäläisiä Kostamuskaan ei nappaa mukaansa 1980-luvun nousukauteen.

Suomussalmi etsii sinnikkäästi elinvoiman lähteitä aktiivisille, rakennetyöttömyyden koettelemille kylilleen 1980-luvulla. Vuonna 1981 kunta julistautuu maailman ensimmäiseksi ekokunnaksi. Maatalouden liitännäiselinkeinoista tavoitellaan maaseudun tulevaisuuden turvaajia.

Retkeilyaluetta kehitetään ja pidetään matkailijoita ilahduttavassa kunnossa työllisyysvaroin. Matkailuyrittäjät hiovat yhteistyötään ja kehittävät uusia tapahtumia.

Kuuntele tarina 9. Matkailuyrittäjä 90-luvulla.

Presidentti Mauno Koivisto tulee pian valintansa jälkeen tarkastamaan, miltä edeltäjänsä esiin nostaman Hossa näyttää. Jatkonsalmen kämppäkartanon saunaremontti tehdään kiireesti loppuun, jotta presidentti pääsee kunnon löylyihin.

Kohti kansallispuistoa

”Nyt tiedän, millaisia ovat hiljaisuuden äänet ja miltä näyttää väri nimeltään valkoinen.”

Pedot vierailevat yhä Hossan porokarjassa. EU-aikaan vuonna 1995 astuva Suomi hioo petolainsäädäntöään eurooppalaisen luontodirektiivin mukaiseksi.

Petotuhojen määrä kasvaa, ja oikeudenmukaisesta järjestelmää tuhojen korvaamiseksi etsitään. Porolle etsitään sijaansa matkailuelinkeinossa.

Vuosituhannen ensimmäisellä kymmenellä Hossaan löytää joka talvi yhä useampi keskieurooppalainen matkailija. Ranskalaiset matkailuyrittäjät ovat tulleet Hossaan jäädäkseen.

Suomussalmi etsii Hossan pitkäjänteisen kehittämisen suuntaviivoja. Seudun yleiskaava valmistuu 2006. Matkailulle, lomarakentamiselle ja palvelujen kehittämiselle luodaan pelisääntöjä.

Kylän ohjelmapalveluihin uuden lisän tuo Hossan Poropuisto, joka avaa ovet asiakkailleen 2006.

Hossan kirkkaat vedet ovat avainasemassa. Kylälle rakennetaan oma vesi- ja viemäriverkosto vedenpuhdistamoineen vuosina 2007 -2008. Hossa saa valokuituyhteyden vuonna 2010, ensimmäisenä Suomussalmen kylistä. Tietoliikenneyhteydet mahdollistavat etätyön ja helpottavat matkailupalveluiden kehittämistä.

Monipuolinen retkeilykohde saa kiitosta: Hossa valitaan Vuoden retkikohteeksi 2011 ja Vuoden luontokohteeksi 2014. Vuonna 2014 perustetaan Kalevalapuisto, joka yhdistää retkeilyalueen ja Suomussalmen rajaseudun merkittävät luontokohteet.

Lähes jokainen talo Hossassa on tavalla tai toisella mukana matkailussa, ja kylä saa uusia, nuoria matkailuyrittäjiä. Matkailukylän tulevaisuuden suuntaviivoja linjaava master plan valmistuu vuonna 2015.

Aitous ja alkuperäisyys, luonnon koskemattomuus puhuttelevat uusia matkailijaryhmiä. Talven suosio matkailusesonkina vahvistuu. Itärajan retkeilyreitillä järjestetään opastettuja vaelluksia eri vuodenaikoina

Kuuntele tarina 10, Ulkomaalainen matkailija 2000-luvulla:

Linja-autoliikennettä Hossaan ei enää ole. Kotisairaanhoito ja kirjastoauto tuovat kylälle omat palvelunsa. Porot palkivat kuolinpannat kaulassaan. Leijonanosan porotalouden tuloista muodostavat petokorvaukset.

Tammikuussa 2016 saadaan uutinen, joka asettaa pisteen retkeilyalueen hakkuista aika ajoin käydylle keskustelulle: Hossaan perustetaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kansallispuisto.

Syksyn ja talven 2016 aikana Hossan hiljaisuus antaa hetkeksi tilaa vasaranpaukkeelle. Kylän matkailuyritykset investoivat uusiin majoitustiloihin, ja metsähallitus uudistaa tulevan kansallispuiston palvelurakenteita.

Kesäkuussa 2017 Hossassa juhlitaan Suomen 40. kansallispuiston avajaisia.