Kansallispuiston alueella on paljon kauniita ja erikoisia paikkoja. Ihmisen työ ja luovuus ovat jättäneet näkyviä merkkejä metsien uumeniin ja järvien rannoille. Vanhimmat jäljet ovat kivikaudelta.

Julma-Ölkky

Julma-Ölkyn kanjoni on useita kilometrejä pitkä murroslaakso, johon on muodostunut Julma-Ölkyn rotkojärvi. Järvi on noin kolme kilometriä pitkä ja kapeimmillaan vain 10 metriä leveä. Järvellä on syvyyttä noin 50 metriä ja sen pinnasta kohoaa kallioseinämä jopa 50 metrin korkeuteen. Kapean kannaksen jälkeen kanjonihalkeama jatkuu vielä kilometrin verran Pikku-Ölkyn järvenä ja Ölkynlampena.

Julma-Ölkyn rotkojärven voi ylittää riippusiltaa pitkin. Kuva: Hannu Huttu.

Julma-Ölkyn keskiosassa on pieni kalliomaalaus, joka esittää kahta ihmistä ja hirveä tai peuraa. Se on pohjoisin Suomesta löytyneistä kalliomaalauksista ja sen pääsee näkemään vain vesiltä tai talvella jäältä. Kanjonijärven pohjoisosassa sijaitsee holvimainen kalliohalkeama, Pirunkirkko. Tarinan mukaan tietäjä piti kalliohalkeamaa kirkkonaan ja taikomispaikkanaan.  

Julma-Ölkky on Oulujoen vesistön Hyrynsalmen reitin ylin järvi. Vedet päätyvät Kiantajärven ja Oulujärven kautta Perämereen. 

Julma-Ölkyn kanjoni on murroslaakso, joka on syntynyt kallioperän liikkumisen yhteydessä satojen vuosimiljoonien kuluessa. Seinämät ovat pääosin pystysuoria, jyrkkiä ja karuja kallioita, jotka ovat paikoin rapautuneet komeiksi rakkakivikoiksi.  

Rotkon itäreunalla on kaltevia kalliopintoja ja louhikoita. Kalliopintaa peittävät monet rupijäkälät paikoin laajoina mattoina. Kallioraoissa ja onkaloissa kasvaa kosteassa ja viileässä viihtyvät sammallajit, kuten härmäsammal ja kantolaakasammal.

Retkeilijä Julma-Öllkyn kalliolla. Kuva: Hannu Huttu.

Rotkolaakson suot on pienialaisia karuja rämejuotteja ja keskiravinteisia korpia, jotka rajautuvat järveen virtaavien purojen varsiin. 

Rotkolaakson yläpuolisilla kankailla olevat suot ovat niukkaravinteisia, vähäpuustoisia rämeitä ja korpia. Alueen metsät ovat enimmäkseen kuivahkoa mäntykangasta, paikoin myös kuivaa kangasta. Luonnontilaisia metsiä koristavat kelot ja vanhat lehtipuut.

Värikallio

Väarikalliolle johtaa näköalasilta. Kuva: Sirke Seppänen.

Somerjärven Värikallion kalliomaalaukset ovat peräisin nuoremmalta kivikaudelta. Ne ovat ainakin 3500 vuotta vanhoja. Maalausryhmässä on yli 60 tunnistettavaa kuviota. Maalaukset liittyvät kivikauden pyyntikulttuuriin ja maailmankuvaan. Kuten monet Suomen merkittävät kalliomaalaukset, se sijaitsee vesireitin varrella. 

Lue lisää Värikalliosta.

Video Värikalliosta

 

Pirunkirkko, Sateenkaarilähde ja kalliomaalauksia

Julma-Ölkyn rotkojärvi on itsessään komea nähtävyys. Se on noin kolmen kilometrin mittainen, kapea kanjonijärvi, jonka kallioseinät kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen veden pinnasta. Rotkolaakson pohjalla aaltoileva tumma järvi on kymmenien metrien syvyinen.  
Kanjonijärven pohjoisosassa sijaitsee holvimainen kalliohalkeama, Pirunkirkko. Tarinan mukaan tietäjä piti kalliohalkeamaa kirkkonaan ja taikomispaikkanaan 1600-luvulla. Tästä kertoo Julma-Ölkyn balladi. 

Pirunkirkon luona kallionjyrkänteeltä laskevaa puroa kutsutaan Sateenkaarilähteeksi. Purosta näkeekin kaikki sateenkaaren värit auringonsäteiden osuessa virtaavaan veteen. Kanjonijärven keskiosan kallioseinämästä on löydetty Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset. Ne näkee parhaiten kanootista tai veneestä. Kuvakentässä esiintyy kaksi ihmishahmoa ja yksi eläinhahmo joka voi olla joko hirvi tai peura. Lisää kalliomaalauksia on lähistöllä sijaitsevan Hossan kansallispuiston Värikalliolla.

Muikkupuro

Muikkupuro on kapea ja erittäin kirkasvetinen puro, joka yhdistää kaksi järveä, Iso-Valkeaisen ja Keski-Valkeaisen. Käärmemäisesti kiemurteleva hiekkapohjainen puro hurmaa kauneudellaan. Puron luona on Muikkupuron laavu, jonne johtaa esteetön polku. 

Hossan Muikkupuro. Kuva: Sini Salmirinne.

Lounatkoski

Lounatkoski on Hossan vuolain koski. Sen yläpuolella on uittopato, venevaja ja neulavarasto. Neulat ovat uittopadon virtausaukon säätelemisessä käytettyjä parruja, joita säilytettiin erityisessä neulavarastossa.   

Lounatkoskella on myös viljan jauhamisessa käytetty mylly. Vanha uittomiesten kämppä on nykyisin vuokrakämppänä.   

Lue lisää Lounatkoskesta

Lounatkosken mylly. Kuva: Päivi Tervonen.

Moilasenvaara

Kansallispuiston perustamisen yhteydessä alueeseen liitettiin kuusikkoinen ja soinen Moilasenvaaran alue, joka merkittävästi lisää kansallispuiston luonnon ja maisemien monimuotoisuutta.

Papinpetäjä

Keihäslammen rannassa, tien varressa on Papinpetäjäksi nimetty merkkipuu, johon on veistetty vuosilukuja ja muita kaiverruksia. Vanhin tunnistettava vuosiluku on 1750. Nimen kerrotaan tulevan siitä, että ennen teiden rakentamista papit kulkivat syrjäkylillä vesitse ja tapasivat kansaa rannoilla. Papinpetäjä on ollut papin kulkureitin merkki ja sen juurella kerrotaan kastetun lapsia.

Papinpetäjä. Kuva: Oili Räihälä.

Porotallit ja muut pororakenteet

Kesän sääskiaikoina porot menevät mielellään joukolla mataliin porotalleihin. Verta imevät hyönteiset eivät viihdy porojen kanssa niin pienessä tilassa. Kokalmuksen ympärillä on kolme porotallia.

Honkavaarassa on hirsirakenteinen vanha poroerotusaita. Se lienee rakennettu 1800-luvun loppupuolella ja on jäänyt käytöstä 1960-luvulla.

Lipposensalmella sijaitsee porokatiska. Katiskoiksi kutsutaan pieniä aitauksia, joihin poroja kerättiin ennen syystalven varsinaista erotusta.

Lähiseudun nähtävyyksiä   

Hossa time lapse

Hossa time lapse
www.youtube.com

Panoraamakuva luontokeskuksen ympäristöstä

www.matkallakainuussa.fi

Panoraama Värikalliosta


www.matkallakainuussa.fi