Karu tunturi, koti pohjoisen lajeille

Mikä onkaan se nariseva ääni tunturissa? Milloin sopuleita (Lemmus lemmus) voi nähdä? Mistä Kiilopään koivun (Betula pubescens ssp. czerepanovii var. appressa) tunnistaa? Viihtyykö tunturipöllö (Nyctea scandiaca) Kiilopäällä?

Kiilopäällä kiertelevän Kiirunapolun opastetaulut kertovat karusta tunturiluonnosta, sen kasveista, linnuista ja eläimistä. Polun nimikkolajin kiirunan voi jopa tarkkaavainen kulkija nähdä tai kuulla sen narisevan äänen retkellään. Kiilopään alue on suotuisa paikka tämän arktisen lintulajin bongaukseen.

Kiilopää ja kiilopäänkoivu. Kuva: Tapio Tynys

Kiiruna (Lagopus muta) viihtyy puuttoman avotunturin alueella. Karusta tunturista kiiruna löytää ravintoa itselleen. Kivikkoisesta tunturinrinteestä kiiruna löytää myös turvapaikan.

Vähäluminen tunturi tarjoaa kiirunalle lumikiepin, minne suojautua. Karun ja kivikkoisen tunturin rinteellä voit tavata tämän linnun, joka syystäkin määritellään aidosti arktiseksi lajiksi.

Kolme kiirunaa lennossa. Kuva: Pasi Nivasalo

Kiiruna sulautuu erinomaisesti ympäristöönsä. Talvella kiiruna on lumenvalkea. Kesäpuvussa lintu on ympäristönsä värinen ruskeanharmaa.

Kiilopään ympäristö on erinomainen paikka tavata tämä arktinen laji, kunhan pitää silmänsä ja korvansa avoinna. Joskus lintu paljastaa olinpaikkansa narisevalla äänellään.

Talvipukuinen kiiruna kotonaan tunturissa. Kuva: Pertti Turunen

Kiiruna on hieman pienempi kuin sukulaislintunsa riekko. Elinympäristö kuitenkin paljastaa, kummasta lajista on kyse; kiiruna narisee puurajan yläpuolelle, riekko nauraa päkättää puurajan alapuolelle.

Vain silloin, kun kiirunaemo hautoo munia, voi kiirunakukko laskeutua puurajan tuntumaan. Sieltä se kuitenkin palaa takaisin perheensä pariin myöhemmin kesällä vietettyään "isyyslomaa" puurajan tuntumassa.

Kiiruna pesällä. Kuva: Pertti Turunen

Kiirunan latinankielinen nimi on Lagopus muta. Lagopus viittaa sukuun ja se tarkoittaa jäniksenjalkaa. Kiirunan, ja myös riekon, jalat ovatkin kokonaan höyhenpeitteiset. Talviaikaan voi nähdä näitä höyhenpeitteisten jalkojen jälkikuvioita.

Muta taas tarkoittaa mykkää, äänetöntä. Se ei kiirunan kohdalla pidä paikkaansa, sillä retkeilijä voi kuulla linnun narisevan äänen. Kesällä kiiruna on aika peloton ja voi helposti tallentua retkeilijän kameraan.

Kiirunat. Kuva: Pertti Turunen

Kiirunapolulla kerromme myös muuttolinnuista, jotka palaavat aina kevään korvalla tunturiin pesimään. Samoin kerromme yhdestä kiertolaisesta, tunturipöllöstä.

Tunturipöllö ei kuulu Urho Kekkosen kansallispuiston säännöllisesti pesivien lintujen lajistoon. Tunturipöllö, niin kuin muutkin pöllöt, ovat kiertolaisia. Pöllöt asettuvat pesimään silloin, kun on riittävästi ravintoa saatavilla.

Sinirinta. Kuva: Tapio Tynys

Monista hyvistä myyrä- ja sopulivuosista huolimatta tunturipöllö ei ole asettunut pesimään Saariselän tunturialueelle. Yksin on vaikea pesiä, jos ei löydä puolisoa.

Todella onnekas retkeilijä voi nähdä tunturipöllön liitelevän tämänkin tunturialueen yllä, mutta pesähavainto olisi todella suuri luontouutinen!

Joskus tunturipöllön on nähty istuskelevan Kiilopään rinteellä. Sekin on iso uutinen ja vetää puoleensa lintuharrastajia. Kookkaan, yleisväritykseltään valkean pöllön näkeminen on ikimuistoinen luontokokemus.