Aurorassa pohjoisen luontoa tarkkaillen

Pohjoisen valot 

 Jos pääsisi tarkastelemaan maapalloa avaruudesta käsin, silloin näkisi, kuinka pyöreä maapallo kiertää aurinkoa ellipsin muotoista rataa pitkin. Koko ajan etäisyys aurinkoon pysyy lähes samana. Yhteen kierroksen kuluu yksi vuosi.

Maapallon kiertäessä radallaan 23,5 asteen kulmassa suhteessa aurinkoon, tulee auringonvaloa epätasaisesti pallon pinnalle. Kiertämisen aikana eteläinen ja pohjoinen pallonpuolisko ovat vuorotellen aurinkoon päin. Kun Suomessa on talvi, on Argentiinassa kesä. Näin selittyy auringonvalon epätasainen jakautuminen maapallolle ja vuodenaikojen vaihtelu.

Ihmeellinen aurinko antaa valoaan myös kelmeälle kuulle ja taivaalla tuikkiville tähdille. Myös revontulet saavat alkunsa auringosta.

Apujoukkojenvaara ja Joukhaispää. Kuva: Petteri Polojärvi
 

Pohjoisen luonto on ihmeellinen. Aurinko, joka on kaiken elämän perusedellytys, antaa valoaan ja lämpöään pohjoisessa epätasaisesti. Talvella auringonvaloa on vähän ja sydäntalven aikaan aurinko pysyttelee jonkin aikaa täysin piilossa.

Kesällä aurinko paistaa läpi vuorokauden. Talvinen luonto ei kuitenkaan ole mustaa, synkkää ja täysin valotonta, vaan kuulaan kaunista. Tuolloin maisemaan tuovat valoa valkeana hohtava lumihanki, tähdet, kuu ja revontulet. 

"Kahden hengen ilma". Täysikuu yöttömässä yössä. Kuva: Niina Pehkonen
 

Pohjoisen luonto on karua ja vähälajista. Pohjoisen eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet ankariin olosuhteisiin. Tunnusomaista pohjoisen luonnolle on vuodenaikojen voimakas vaihtelu.

Talvi on kaikkein määräävin vuodenaika. Saariselällä talvi kestää yli puolet vuodesta. Keskellä talvea on kaamosaika. Silloin aurinko ei näyttäydy ollenkaan. Kevät ja syksy ovat lyhyitä ja kiihkeitä ajanjaksoja. Kesällä auringonvaloa on runsaasti. Saariselällä, 250 km päässä Napapiiristä pohjoinen luonto esittäytyykin parhaimmillaan. 

Kaamos 

Pohjoisen talvi on pitkä, kylmä ja pimeä. Talvella auringonvaloa on vähän ja sydäntalvelle ajoittuu kaamos eli polaarinen yö. Kaamos on ajanjakso, jolloin Napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla ei nähdä auringonvaloa ollenkaan. Kaamoksen aikaan aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle.

Kaamos tunturissa. Kuva: Petteri Polojärvi
 

Mitä lähemmäksi Pohjoisnapaa mennään, sitä pidempi kaamos on. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa kaamos kestää lähes kaksi kuukautta 25.11.-17.1. välisen ajan. Saariselällä kaamos on 3.12.-11.1. Kaikkein kauimpana auringosta ollaan talvipäivänseisauksen aikaan, noin 21. päivänä joulukuuta. Siitä päivä alkaa jälleen pikkuhiljaa pidentyä ensin noin 5 min. viikossa. 

Talvipäivä Lupukkapäällä Urho Kekkosen kansallispuistossa. Kuva: Petteri Polojärvi
 

Kaamoksen aikaankaan pohjoisen luonto ei ole synkkää ja täysin pimeää. Valoa kaamokseen tuovat valkeana hohtava lumihanki, kelmeä kuu, tuikkivat tähdet ja taivaanrantoja pitkin juoksentelevat revontulet.

Talvi ja kaamos eivät ole poikkeustila pohjoisen eläimille, kasveille ja ihmisille. Eläimet ja kasvit ovat sopeutuneet elämään talven yli "säästöliekillä". Ihmiset toimittavat normaalia elämänkulkua töineen ja harrastuksineen, mutta unen tarve voi pimeän aikaan olla suurempi.

Kaamoksen jälkeen valoa kinoksissa. Kuva: Tapio Tynys

Revontulet – luonnonnäytelmä, jossa on useita näytöksiä

Taivaalla loimottavat revontulet herättävät runsaasti mielenkiintoa ja helposti siivittävät lentoon myös mielikuvituksen. Revontulet saavat alkunsa auringosta. Auringosta peräisin olevat hiukkaset kulkeutuvat maata kohti kiertyen maan magneettikentän mukana kohti napa-alueita. Kun hiukkaset osuvat maan ilmakehään ja törmäilevät ilmamolekyylien kanssa, niistä vapautuu energiaa. Näin syntyy upea valoilmiö, jota voimme ihastella napaseuduilla. 

Revontulet. Kuva: Juha Kaipainen
 

Aluksi, kuin vaivihkaa taivaalle ilmestyy vihertävänkeltaisia kaarimaisia revontulia. Parin tunnin kuluessa värit kirkastuvat, muodot terävöityvät ja loimottava liike lisääntyy. Taivaankannella pitkin-poikin juoksentelevissa revontulissa voi nähdä myös punaisia, sinisiä ja violetteja värisävyjä. Välillä revontulet rauhoittuvat keskelle taivasta muotoutuvaksi kruunuksi eli revontulikoronaksi. Tämä näytelmä voi toistua aamuun saakka. 

Revontulia esiintyy jopa 200 iltana/yönä vuodessa. Kesällä auringon paistaessa revontulia ei juurikaan erota taivaalta. Revontulet näkyvät yleisesti klo 18-02 välisenä aikana, jos sää ei ole pilvinen. Komeimmillaan revontulet ovat klo 21-23 maissa. Ihmisen silmä vaatii noin puolituntia tottuakseen näkemään pimeässä. Halutessaan tarkkailla revontulia, onkin syytä mennä pois keinovalosta.

Pohjantähden alla

Tähtitaivaan katseleminen on aina kiehtovaa puuhaa. Pilvettömällä taivaalla voi kerrallaan tuikkia tuhansia tähtiä. Aurinko on maapalloa lähinnä oleva tähti. Tähtien esiintymisajat sekä sijainti taivaalla vaihtelevat vuoden- ja vuorokauden aikojen sekä katsojan maantieteellisen sijainnin mukaan.

Tähdet eivät ole ikuisia; ne syntyvät, elävät ja kuolevat. Nuorimmat tähdet eivät ole edes miljoona vuotta vanhoja!

Revontulet ja tähtitaivas. Kuva: Juha Kaipainen
 

Kirkkaimpana taivaalla loistavat maapalloa lähinnä olevat planeetat Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Jos öistä tähtitaivasta tarkkailee pimeässä, voi nähdä myös. ns. Linnunradan vyön. Se sisältää lukemattoman määrän kaukaisia, heikkovaloisia tähtiä.

Orion on yksi tähtikuvio, jonka voi nähdä myös Suomessa. Orionissa on useita kirkkaita tähtiä ja sen voi nähdä talvi-iltaisin eteläisellä taivaalla.

Tarkkaan katsellen voi nähdä erilaisia tähtien muodostamia kuvioita. Pohjoisen tähtitaivaan tunnetuin tähtikuvio lienee Otava, joka on osa yhtä taivaan suurinta tähtikuviota Iso Karhua (Ursa Major). Kirkkaana loistavan Otavan seitsentähtinen kuvio muodostaa kauhan näköisen kuvion. Kauhan varren kahdesta viimeisestä tähdestä saa suoraan suunnan kohti kirkasta Pohjantähteä.

Pohjantähti on Pikku Karhun (Ursa Minor) kirkkain tähti. Pikku Karhua kutsutaan myös Pikku-Otavaksi, koska sen muodostama tähtikuvio muistuttaa Otavaa. Pohjantähti on ankkuroitunut lähes keskellä taivaankantta ja se sijaitsee lähimpänä taivaannapaa. Kaikkien tähtien sanotaan kiertävän taivaannapaa.

Perinteisesti Pohjantähteä on sanottu myös pohjannaulaksi, koska se näyttää kiinnittyneen taivaankanteen ja jopa kannattelevan sitä. Pohjantähdestä näkeekin aina, missä on pohjoinen. Pohjantähden paikantaminen ja yleensä tähtitaivas ovat auttaneet ihmisiä suunnistamaan. Myös lintujen sanotaan suunnistavan tähtitaivaan avulla. 

Uskomuksen mukaan tähdenlennon eli meteorin nähdessään voi mielessään esittää salaisen toiveen, jonka uskotaan toteutuvan. 

Halo – jääkiteiden valo

Kun auringon tai kuun valo taittuu ilmassa leijailevista jääkiteistä, syntyy optinen haloilmiö. Halot voivat näkyä taivaalla kaarimaisina, täydellisinä renkaina tai epämääräisen muotoisina kirkastumina. Halomuotoihin vaikuttaa kiteiden rakenne ja niiden leijailuasento sekä valonlähteen korkeus. 

Haloilmiö Sokostin rinteellä huhtikuussa. Kuva: Kristiina Aikio
 

Yleisimmin halot esiintyvät auringon, kuun tai keinovalojen lähettyvillä. Suotuisissa olosuhteissa voi erilaisia halomuotoja näkyä taivaan täydeltä. Tavallisimpia haloja esiintyy jopa satana päivänä vuodessa. 

Ihminen on aina tarkkaillut luontoa, lukenut luonnon omia merkkejä ja ennustanut tulevia säitä pidemmälle tai lyhyemmälle aikavälille. Kansanperinteen mukaan kuun ympärillä oleva kehrä, rengas eli halo tarkoittaa, että lähipäivinä on tulossa lumituisku. 

Yötön yö

Kevätpäiväntasauksen aikaan 21. tai 22. maaliskuuta päivä ja yö ovat yhtä pitkiä kaikkialla maailmassa. Siitä lähtien päivä pitenee "pitkin loikin" useita minuutteja päivittäin. Auringon valo lisääntyy huomattavasti, kuljetaan kohti kesää ja yötöntä yötä. 

Kuvat: Tapio Tynys
 

Terminen kesä alkaa silloin, kun vuorokauden keskilämpötila on yli +10 astetta. Terminen kesä Saariselällä kestää vain kaksi kuukautta. Läpi yön paistava aurinko tuo lisäpituutta kasvukaudelle. Yötön yö, jolloin aurinko ei laske horisontin alapuolelle laisinkaan on Saariselällä 22.5.-20.7. 

Runsas auringonvalo mahdollistaa kaikenlaisen toimimisen, työnteon ja vapaa-ajanvieton myös öiseen aikaan. Kesällä voi myös tuntua, että ihmisen unentarve on vähäisempi kuin talvella. Kesäyössä tehty onkireissu tai patikkaretki on aina elämyksellinen. 

Tauko tunturissa kesäyössä. Kuva: Tapio Tynys
 

Poromiehet työskentelevät perinteisesti pari viikkoa öisin vasanmerkintäaikaan, koska päivällä on liian kuumaa pitää poroja aidassa. Loppukeväästä syntyneiden poronvasojen merkitseminen on kovaa työtä, mutta samalla myös omalla tavallaan "keskiyön auringon juhlaa".

Poroja ja sääskiä kesäyössä. Kuva: Aini Magga

Kuu, kiehtova kiertolainen

Kuu on tähtitaivaan toiseksi kirkkain kohde auringon jälkeen. Kuulla itsellään ei ole valoa, vaan kuu heijastaa auringonvaloa. Kuusta on aina sama puoli kääntyneenä maata kohti. Kuun eri vaiheet riippuvat siitä, minkä osan aurinko valaisee. Katsojalle kuu näyttäytyykin useimmiten kelmeänvaaleana ja siksi se vaikuttaa salaperäisen kiehtovalta. 

Kuu on kiertolainen, joka kiertää maata ellipsin muotoisella radallaan. Maa puolestaan kiertää aurinkoa ja käyttää yhteen kiertoon vuoden. Kuu kiertää maan 12 kertaa vuodessa ja yhteen kiertoon kuulla kuluu aikaa noin kuukausi eli 27 vuorokautta 7 tuntia ja 43 minuuttia.

Täysikuu on silloin, kun aurinko paistaa maan takaa kuuhun. Kierron jatkuessa tulee puolikuu eli pienenevä kuu. Uusi kuu on silloin, kun auringon valoa ei tule ollenkaan maahan näkyvälle kuun osalle. Kierron jatkuessa seuraa jälleen puolikuu eli kasvava kuu. 

Kuu Kiertämäpäällä. Kuva: Petteri Polojärvi


Kuun vaiheita on seurattu kautta aikojen. Kansanperinteen mukaan tietyt työt on hyvä tehdä nousevaan kuuhun. Esim. saunavastasta eivät lehdet irtoile, kun se tehdään nousevan kuun aikaan. Saamelaisen perinteen mukaan karvakenkien sisällä käytettävät, talvella jalkaa lämmittävät kenkäheinät tulee leikata kesällä nousevan kuun aikaan. 

Kuinka tietää taivaalle katsoessaan, milloin kuu on pienenevä, milloin kasvava? Sanotaan, että "kuu valehtelee", ja se on hyvä muistisääntö tässä asiassa. Kun näet taivaalla kuun - minkä kokoisen tahansa - vedä sen vasempaan laitaan mielessäsi pystyviiva.  Mikäli siitä muodostuu P-kirjain, se tarkoittaa kasvavaa, ei pienenevää. Mikäli siihen muodostuu K-kirjain, se tarkoittaa pienenevää, ei kasvavaa. 

"Kuu valehtelee". Kuva: Kristiina Aikio