Liesjärven historia

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Karu salomaa säilytti pitkään perinteisen elämänmenonsa

Liesjärven kansallispuisto sijaitsee Lounais-Hämeessä, Tammelan syrjäseuduilla. Tämä Tammelan ylängöksi kutsuttu moreeniperäinen alue on aina ollut karuna tunnettu ja harvaan asuttu alue viljavien maatalousmaiden keskellä. Vanhat elinkeinot ja tavat, kuten kasken, tervan ja syden eli puuhiilen poltto sekä savupirttiasutus säilyivät ylängöllä pidempään kuin ympäröivillä alueilla. Syrjäisyydestään huolimatta ylänkö on aina ollut eränkävijöiden suosiossa: tästä kertovat kansallispuiston hiekkarannoilta löytyneet kivikautiset asuinpaikat kiviesineineen.

Etualalla vanha puusta rakennettu aita, jonka takana vanha puurakennus, puita ja järvi.

Vanhimmat tiedot kansallispuiston metsien käytöstä ovat 1700-luvun lopulta. Tuolloin kaskitalous ja tervanpoltto olivat vielä voimissaan Tammelan ylängöllä. Kasken- ja tervanpoltto ja niistä levinneet kulot olivat tuhoisia alueen metsille, ja sen ajan talousasiantuntijat kauhistelivat metsien tilaa niin Tammelassa kuin Etelä-Suomessa yleensä.

Sahateollisuuden vapautuminen 1800-luvun alussa alkoi nostaa puutavaran arvoa ja tällöin kaskeamista ja muuta puun "tuhlausta" ryhdyttiin rajoittamaan. Samalla tiukennettiin lainsäädäntöä ja perustettiin metsähallinto huolehtimaan valtionmetsistä. Liesjärven alueella kaskea ja tervaa poltettiin vielä pitkään rajoitusten voimaantulon jälkeenkin. Alueen päädyttyä valtion haltuun vuonna 1878 Korteniemen torpparista tuli Metsähallituksen metsänvartija, jonka tehtävänä oli valvoa metsän käyttöä.

Korteniemen perinnetilalla voi tutustua menneen ajan tunnelmiin

Liesjärven kansallispuisto edustaa pienoiskoossa Tammelan ylängölle leimallisia piirteitä: salometsää, suota, järvimaisemaa ja syrjäseudun vanhaa asutusta. Tällaisesta perämetsien elämänmenosta antaa hyvän kuvan Korteniemen metsänvartijatila. Korteniemi on kivikautinen asuinpaikka. Nykyisin perinnetilana toimivassa Korteniemessä vaalitaan menneen ajan elämäntapaa työtapoineen sekä perinteisine kasvi- ja eläinlajeineen. Korteniemi on kesäaikaan auki yleisölle, mutta sen pihapiiriin pääsee tutustumaan läpi vuoden.

Kolme miestä vetävät köyttä nurmella. Taustalla kesäistä luontoa.