Liesjärven luonto

21.8.2020
Koronaviruksen takia luonnossakin on syytä pitää turvavälit ja noudattaa erityistä käsihygieniaa mm. tuvilla, tulentekopaikoilla ja huussikäyntien jälkeen. Metsähallituksen linjauksia ja ohjeita päivitetään, kun yleiset koronaohjeet tarkentuvat. Ks. tilanne sivultamme www.luontoon.fi/koronavirusohjeet.

Ylhäältä päin kuvattuna järvimaisema auringonpaisteessa.

Liesjärven kansallispuistoon mahtuu pienestä koostaan huolimatta suuri määrä luontoa. Kuvankaunis Kyynäränharju mutkittelee jään etenemissuuntaa mukaillen.

Näin huolehdimme luonnosta

Eri-ikäisia metsiä, kauniita rantoja ja arvokkaita suoalueita

Vanha kuusimetsä, jossa sammaleista maastoa ja suuria puita.

Melkoinen osa Liesjärven kansallispuiston metsistä on jo toistasataa vuotta vanhoja. Alueen luonnontilaisimpia aarniometsiä, Ahonnokkaa ja Isosaarta, on suojeltu jo 1920-luvulta lähtien. Myös nuoria ja keski-ikäisiä metsiä on paljon, sillä suuri osa alueesta oli metsätalouskäytössä kansallispuiston perustamiseen asti.

Metsistä lähes puolet on kuusivaltaisia. Alueelle tyypillisiä ovat kangasmetsät, joilla viihtyvät mustikka ja puolukka. Kansallispuistosta löytyy myös suoalueita, harjuja, rantoja ja kaunista järvimaisemaa. Rantaviivaa puiston alueella on liki 50 kilometriä. Vuonna 2005 kansallispuiston alue lähes kaksinkertaistui, kun mukaan liitettiin soidensuojelualueita ja vanhoja aarnimetsäkohteita.

Koe ainutlaatuinen Kyynäränharju

Syksyinen järvimaisema ilmasta kuvattuna. Ruskan värjäämää rantametsää sekä Kyynäränharjun kapea kannas.

Kansallispuiston tunnetuin luonnonnähtävyys on matala ja hiekkarantainen Kyynäränharju. Tämä noin kilometrin mittainen kapea kannas erottaa Kyynärä- ja Liesjärven toisistaan. Järvet ovat yhteydessä toisiinsa vain parin metrin matkalta, jonka retkeilijä voi ylittää siltaa pitkin. Sokkeloinen järvimaisema ja luonnontilaiset rannat kuuluvat kansallispuiston tärkeimpiin suojeluarvoihin. Harjut ovatkin jääkauden lopun aikaisia taidonnäytteitä, jotka muotoutuivat massiivisen jään sulaessa. 

Lähikuvassa rukiintähkä.

Ruiskukkia ja rukiintähkiä

Liesjärven kansallispuiston tunnus on rukiin tähkä ja ruiskukka. Ruis kuvaa vanhasta kaskikulttuurista juontanutta viljelyä. Ruiskukka puolestaan on rukiin kaunis rikkakasvi, joka hyötyy perinteisestä riihipuinnista. Korteniemen perinnetilalla voit tavata näiden lisäksi myös muita niittyjen ja ketojen lajeja, kuten ketoneilikoita. 

Oletko kasvien ystävä? Korteniemen pihapiiristä voit löytää myös ketonoidanlukon, kissankäpälän, peltokurjennokan ja nurmikohokin. Kannattaa tutustua myös pellavaan, hento sininen kukka on lumoavan kaunis.

Rikas linnusto kutsuu kiikaroimaan

Palokärjet puussa.

Liesjärven metsät ovat täynnä elämää. Linnut ovat tyypillisiä havumetsien asukkaita. Vanhojen ja lahoavien puiden suuren määrän ansiosta kolopesijöitä tavataan runsaasti. Vanhat metsät ja rantojen puustot ovat muun muassa tikkojen suosiossa. Palokärjen ja käpytikan lisäksi metsissä pesivät pohjantikka, harmaapäätikka ja pikkutikka. Haukkoja alueella pesii peräti kuusi lajia. Sopivaan aikaan puistossa liikkuva saattaa kuulla helmipöllön puputusta ja huuhkajan huhuilua. Korteniemen perinnetilalla taivaalla liihottavat puolestaan haarapääskyt ja järveltä kantautuu kuikan huuto.

Huomaamaton yöeläjä

Liito-orava kurkistaa lepän rungon takaa.

Jos sinulla on onnea, saatat nähdä vanhojen metsien ujon asukin, liito-oravan. Rantojen isot kolohaavat tarjoavat liito-oravalle sopivia pesäpaikkoja. Tätä yöeläjää näkee harvoin, mutta merkkejä sen olemassaolosta on silti löydettävissä: keltaisia papanoita pesähaavan juurella ja hampaanjälkiä haavanlehdissä.

Liesjärven mielenkiintoinen hyönteismaailma 

Kauniin sininen perhonen levähtää kuusen oksalla, siipien kärjet ovat mustat ja tuntosarvet erottuvat hienosti.

Paatsamasinisiipi on pieni sininen kevään lentäjä. Tuohon aikaan vuodesta ei muita sinisiipiä käytännössä vielä lennä, joten lajin voi tunnistaa melko helposti. Vuonna 2017 kansallisperhoseksi valittua paatsamasinisiipeä voi nähdä koko maassa ja se on yleinen varsinkin Etelä- ja Keski-Suomessa. Koiraan siipien yläpinnat ovat kokonaan siniset, naaraalla puolestaan etusiipien yläpintojen kärjet ovat tummat. Siipien alapinnat ovat molemmilla vaaleanharmaat - siis lähes sinivalkoinen perhonen. Laji viihtyy monenlaisissa ympäristöissä ja usein liihottelee korkealla. Paatsamasinisiiven toukka elää korpipaatsamalla ja orapaatsamalla.

Sinitoukohärkä on sinisenkiiltävä, kömpelön oloinen kovakuoriainen. Toisin kuin kovakuoriaiset yleensä, ei aikuinen sinitoukohärkä ole lentokykyinen. Sen pienet toukat kiipeävät kukille ja matkustavat kukasta erakkomehiläisen kyydissä tämän pesään elämään loisena. Naaras voi tehdä parittelun jälkeen pitkänkin munintavaelluksen maata myöten liikkumalla. Sinitoukohärän aikuisia voi tavata esimerkiksi Korteniemen pihaniityillä ja valoisissa harjumetsissä.

Kulokauniainen ja kaskilatikka ovat vaatimattoman näköisiä hyönteisiä. Kulokauniainen on mustanpuhuva kovakuoriainen ja kaskilatikka on lude. Kulokauniainen havaitsee aisteillaan metsäpalon jo kaukaa ja saapuu paloalueelle heti metsäpalon jälkeen. Näiden lisäksi palaneella puulla tai sillä kasvavilla sienillä elää myös useita muita uhanalaisia hyönteisiä.

Takaisin kohti luonnontilaa

Liesjärven kansallispuiston maisemassa näkyy yhä ihmisen kädenjälki. Alueelta löytyy merkkejä pitkään jatkuneesta metsätaloudesta ja perinteisestä maataloudesta. Perinnetilana hoidetulla Korteniemen metsänvartijatilalla vaalitaan yhä 1910-luvun elämänmenoa. Korteniemen pienet, hajallaan sijaitsevat pelto- ja niittyaukeat tuovat mielenkiintoisen lisän kansallispuiston maisemaan.

Metsä, joka on tulessa ja savun peitossa.
 

Aiempina vuosikymmeninä talouskäytössä olleita metsiä myös ennallistetaan.  Ennallistamiseksi (metsa.fi) kutsutaan toimenpiteitä, joilla pyritään nopeuttaman kohteen kehittymistä luonnontilaisen kaltaiseksi. Yksi ennallistamisen menetelmä on luontaista metsäpaloa jäljittelevä metsän polttaminen. Korteniemestä Kopinlahteen johtavan retkeilyreitin varrella sekä puiston pohjoisosassa Ilvesreitin varrella voit tarkkailla metsän luontaista kehitystä metsäpalon jälkeen.

Liesjärvellä on myös padottu ja tukittu vanhoja metsäojia, jotta suo ekologisesti palautuu ojitusta edeltävän ajan tasalle. Lisäksi eläviä puita on kaulattu ja kaadettu lahopuun lisäämiseksi. Ennallistamisesta hyötyvät monet lahopuusta riippuvaiset hyönteiset ja sienet. Myös korvet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Esimerkiksi Soukonkorpi on Suomen tutkituin ennallistettu korpi.  

Laidunnus ylläpitää avointa maisemaa

Kolme lehmää makoilee laitumella. Taustalla metsää.

Monet perinneympäristön lajit hyötyvät niittämisestä ja laiduntamisesta. Korteniemen perinnetilalla ja sinne johtavien reittien varsilla saatat tavata maisemanhoitajat työssään. Alkuperäisrotuiset lampaat ja pari lehmää ovat laitumilla vaihtelevasti riippuen kesästä ja kasvukauden pituudesta. 

Lisätietoja Liesjärven kansallispuistosta

  • Perustettu 1956
  • Pinta-ala n. 22 km²

Liesjärven kansallispuiston piirretty tunnus. Soikeassa tunnuksessa on kuvattu ruiskaunokki ja rukiintähkä. Tunnuksen ulkoreunoilla kiertää teksti: Liesjärvi kansallispuisto nationalpark.

Liesjärven kansallispuiston tunnus on ruiskaunokki ja rukiintähkät