Purola on ollut asuintilana 1950–1960-luvulla. Tilasta on nykyisin jäljellä rakennuksen kivijalka ja viljelyjäänteinä puutarhakasveja.
Purolan vanhaa pihapiiriä ja sen pohjoispuolella sijaitsevaa niittyä on avattu raivaamalla kuusia koneellisesti talvella 2013. Hakkuutähteet poltettiin seuravana keväänä, mistä näkyy jälkiä muutamissa hiiltyneissä männynrungoissa ja kannoissa.
Niitty vaatii säilyäkseen vuosittaista niittoa ja haravointia. Niittyjen kasvilajisto on kehittynyt vuosikymmenten aikana vuorovaikutuksessa perinteisen karjatalouden kanssa. Vuosittainen niitto köyhdyttää niityn ravinnetasoa ja ylläpitää monipuolista, niiton aiheuttamaan häiriöön sopeutunutta kasvilajistoa. Niityn kukista hyötyvät puolestaan monet perhoset ja pistiäiset. Esimerkkejä Purolan niityn kasvilajeista ovat ketoneilikka (Dianthus deltoides), rantaminttu (Mentha arvensis), kissankello (Campanula rotundifolia), ketokaunokki (Centaurea scabiosa) ja hirvenkello (Campanula cervicaria) (kts. myös rasti 5.)
Sitkeä vieraslaji komealupiini (Lupinus polyphyllus) on alun perin istutettu Purolan puutarhaan. Nykyään se yrittää vallata avointa pihapiiriä. Sitä torjutaan kaivamalla kasveja juurineen maasta. Lupiini leviää voimakkaasti sekä juurien että siementen avulla ja syrjäyttää alkuperäisiä niittylajeja. Hernekasvina lupiini myös rehevöittää maaperää juurinystyröidensä typensitojabakteerien avulla ja heikentää niittyä elinympäristönä.
På svenska
4. Purola gårdstun och äng
Purola var en bebodd lägenhet på 1950–1960-talet. Numera finns bara byggnadens stenfot kvar av lägenheten och trädgårdsväxter som odlingsrest.
Det gamla gårdstunet på Purola och ängen på norra sidan öppnades genom att man röjde granarna maskinellt vintern 2013. Hyggesresterna brändes följande sommar, av vilket man ser spår av i några förkolnade tallstammar och stubbar.
Ängen kräver årlig slåtter och räfsning för sitt fortbestånd. Växtarterna på ängen har utvecklats under flera årtionden i växelverkan med den traditionella boskapsskötseln. Den årliga slåttern utarmar näringsämnesnivån på ängen och underhåller en mångsidig flora som har anpassat sig till den störning slåttern ger upphov till. De många fjärilarna och steklarna drar å sin sida nytta av ängsblommorna. Exempel på växtarter på ängen på Purola är ängsnejlika (Dianthus deltoides), åkermynta (Mentha arvensis), blåklocka (Campanula rotundifolia), väddklint (Centaurea scabiosa) och skogsklocka (Campanula cervicaria) (se också kontroll 5.)
Den seglivade främmande arten blomsterlupin (Lupinus polyphyllus) har ursprungligen planterats i trädgården på Purola. Idag försöker den erövra det öppna gårdstunet. Den bekämpas genom att man gräver upp växterna med rötter. Lupinen sprider sig kraftigt både med rötter och med frön och tränger undan de ursprungliga ängsarterna. Som ärtväxt berikar lupinen också jordmånen med hjälp av de kvävebindande bakterierna i sina rotknölar och gör ängen till en sämre livsmiljö.
In English
4. The Purola farmyard and meadow
Purola was a homestead in the 1950s and 1960s. The stone base of the farmhouse remains, as well as garden plants as relics of agriculture.
The old farmyard of Purola and the meadow on its north side has been opened up by mechanical felling of spruce in the winter of 2013. The felling waste was burned in the following spring, as evidenced by charring of the trunks of a few pine trees and stumps.
The meadow requires annual mowing and raking to remain in its state. The array of plant species has developed over the decades in interaction with traditional cattle-raising. The annual mowing weakens the nutrient level of the meadow and maintains a diverse selection of plant species adapted to the disturbance caused by the mowing. Meanwhile, many lepidoptera and hymenoptera benefit from the flowers in the meadows. Examples of plant species in the Purola meadow include the maiden pink (Dianthus deltoides), the field mint (Mentha arvensis), the harebell (Campanula rotundifolia), the greater knapweed (Centaurea scabiosa), and the bristly bellflower (Campanula cervicaria) (see also point 5).
The tenacious invasive species, the bigleaf lupine (Lupinus polyphyllus) was originally planted in the Purola garden. Today it is trying to take over the open farmyard area. Fighting against its spread involves digging the plants up by their roots. The lupine spreads both through its roots and through its seeds, displacing original meadow species. As a leguminous plant the lupine causes the soil to eutrophy the soil owing to the bacteria on the nodules of its roots which absorb nitrogen, thereby weakening the meadow as a habitat.
