Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemaa hallitsevat arvokkaat tunturit sekä niitä ympäröivät luonnontilaiset metsät ja suot. Tuntureiden, vanhojen metsien ja soiden kasvi- ja eläinlajisto antaa kävijälle oivallisen kuvan Lapin luonnosta.

Vanhan vuoriston perintö

Noin kolme miljardia vuotta sitten Suomen halkaisi Alppien kaltainen poimuvuoristo, Svekokarelidit. Nykyisin vuoristosta on jäljellä enää kuluneet juuriosat eli nykyiset tunturit. Svekokarelideista syntyneiden kvartsiittivaarojen ja -tunturien ketju ulottuu Länsi-Lapista Pohjois-Karjalaan, ja myös kansallispuiston tunturit kuuluvat siihen. 

Aakenuksen Vareslaella. Kuva: Seija Olkkonen

Kvartsiitti on peräisin satojen miljoonien vuosien takaa. Merenpohjaan ja jokisuihin kerrostunut hiekka muuttui kulutusta kestäväksi liuskeiseksi kiveksi joutuessaan maankuoren kuumiin sisuksiin. Eteläisistä kvartsiittituntureista tunnetuin on Kuusamon Rukatunturi (491 metriä), pohjoisista Yllästunturi (718 metriä) ja Ounastunturit (723 metriä). Pallas-Yllästunturin alueella on ollut muinoin myös aktiivisia tulivuoria, joiden jäljiltä kansallispuistosta voi yhä nähdä tummaa, vulkaanista kiveä.

Havumetsiä, tunturikoivikkoa ja paljakkaa

Länsi-Lapin tuntureilla havumetsä nousee noin 400–500 metrin korkeuteen merenpinnasta. Sen yläpuolella tunturikoivikko kehystää puutonta paljakkaa kapeana vyöhykkeenä. Paljakalla selviytyvät ainoastaan tuntureiden sitkeät varpukasvit, kuten pohjanvariksenmarja, riekonmarja ja sielikkö sekä tuulisilla lakialueilla uuvana.

Karujen tunturikankaiden vastapainona ovat kurujen rehevät puronvarsilehdot saniaiskasvustoineen. Pallas- ja Ounastuntureita erottavat vaikeakulkuiset Pahakuru ja Hannukuru, joissa kohtaavat monet eteläiset ja pohjoiset kasvi- ja eläinlajit. Ounastunturit muodostuvat Suomen tunturien yleisimmistä kivilajeista: kvartsiitista ja graniitista. Pallastunturin kerot ovat amfiboliittia.

Matkalla Pahakurulle. Kuva: Seija Olkkonen

Luonnonsuojelua ja tutkimusta

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on merkittävä luonnonsuojelu- ja virkistyskohde, mutta sen monimuotoinen luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös tutkimustoiminnalle. Puistossa onkin käynnissä yli sata tutkimushanketta. Osa hankkeista liittyy kansainvälisiin ilmanlaadun mittaus- ja seurantatutkimuksiin, sillä tunturialueen ilma on Maailman puhtainta. Muita tärkeitä tutkimusaiheita ovat metsänrajametsät, matkailun ympäristövaikutukset sekä myyräpopulaatioiden ekologia ja kannanvaihtelut. 

Kansallispuiston kasvillisuus

Kansallispuiston korvaamattoman arvokkaat vanhat metsät ja luonnontilaiset suot tarjoavat elinympäristöjä monille pohjoisille kasvilajeille. Ylläs-Aakenuksen alueella kasvaa ainakin 28 uhanalaista putkilokasvia ja 108 kääpälajia, mikä on merkittävä määrä Lapin oloissa. 

Tuntureilla riekonmarjaa ja uuvanaa

Kansallispuiston tuntureilta voit löytää lähes kaikki Pohjois-Lapin kasvilajit kalkkipitoista maaperää vaativia lajeja lukuun ottamatta. Tutuimpia kasveja ovat sielikkö, riekonmarja, kurjenkanerva, uuvana, tunturivihvilä ja tunturilieko.

Uuvanoita Pallastuntureilla. Kuva. Maarit Kyöstilä

Soilla sarojen kirjoa

Puiston soilla kasvaa monipuolinen kasvilajisto rämeiden ja korpien vaatimattomista kasveista vaateliaisiin kalkkipitoisen maaperän lajeihin. Kalkkipitoisen maan kasveista saatat tunnistaa kämmekät, joita esiintyy melko yleisesti tunturijonon itäpuolella, erityisesti Ylläs-Aakenuksen alueella. Kansallispuiston soilla kasvavat myös monet sarat, yleisimpinä jouhisara ja pullosara. Märkien rimpien kasveja ovat raate, leväkkö ja mutasara.

Taigan vaihteleva metsäluonto

Tunturiketjun metsät sijoittuvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen eli taigan länsiosiin. Erityisen arvokkaita ovat kansallispuiston luonnontilaiset vanhat metsät. Korkeuserojen ja vaihtelevan maaperän ansiosta luonto on täällä ympäröiviä alueita rikkaampaa. Metsistä kohoavat tunturit näyttävät kävijälle kaikki pohjoiset metsätyypit peräpohjalaisista kuusikoista ja Metsä-Lapin männiköistä Tunturi-Lapin koivikoihin ja puuttomiin paljakoihin. Monet pohjoiset lajit elävät tuntureilla elinpiiriään etelämpänä.

Pyhäjoen luontopolun kotkansiipikasvustoa. Kuva: Maarit Kyöstilä

Kangasmaita hallitsevat tutut metsämarjat mustikka ja puolukka. Kosteissa ja ravinteikkaissa laikuissa viihtyvät rehevän ympäristön kasvit, kuten metsäkurjenpolvi ja metsäimarre. Lehdoista löydät punaherukkaa, tuomea, näsiää ja tähtitalvikkia. Erityisen näyttäviä puronvarsilehtojen kasveja ovat kotkansiipi, väinönputki ja pohjansinivalvatti.

Runsas eläinlajisto

Kansallispuiston vaihtelevat elinympäristöt – metsät, suot ja tunturikankaat – tarjoavat asuinpaikan erityisen runsaalle eläinlajistolle. Lajisto vaihtuu ympäristön mukaan, minkä saatat huomata erityisen selvästi metsänrajalla alkukesästä, kun linnut aloittelevat pesimäpuuhiaan.

Kiirunakoiras paljakalla. Kuva: Seija Olkkonen

Pulmusia ja muita siivekkäitä

Keväällä puistoon saapuu ensimmäisten muuttolintujen joukossa pulmunen, joka on kansallispuiston tunnuslintu. Kesäisin alueella voi tavata jopa 150 lintulajia. Talven hiljaista luontoa elävöittävät avotuntureiden kiirunat, tunturikoivikon riekot sekä metsien kuukkelit, käpylinnut ja lapintiaiset. 

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslintu, pulmunen, on puuttomien tunturiylänköjen asukas. Tunturien lisäksi tuo Suomen arktisin varpuslintu elää Jäämeren rannikkoalueilla. Pulmunen on kivitaskun tavoin tyypillinen rakkakivikoiden lintulaji, joka tekee pesänsä kivenlohkareiden suojiin. Voit kuulla pulmusen laulun kiirivän tuntureiden huipuilla kesäkuun alussa. Elokuussa lentopoikueet kokoontuvat reheviin puronvarsiin ruokailemaan ja vilkastuttamaan pyrähtelyllään loppukesän hiljentyvää tunturiluontoa.

Pulmusparvi. Kuva: Markus Varesvuo

Vinkki: Haluatko tietää, mitä lintuja Pallas-Yllästunturin alueella on viime aikoina nähty? Katso tuoreimmat lintuhavainnot. Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän avulla.

Karhuja ja pikkunisäkkäitä

Karhu ja ilves kuuluvat suurpedoista kansallispuiston vakituisiin asukkaisiin. Ahma ja susi liikkuvat puistossa satunnaisesti. Kansallispuistossa elää poikkeuksellisen runsas pikkunisäkkäiden kirjo.

Kärppä tunturissa. Kuva: Maarit Kyöstilä

Hyönteisiä

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hyönteislajisto on erittäin runsaslajinen. Lue lisää Pallastuntureilla sijaitsevan Röyninkurun sääskilajiston selvitystyöstä (julkaisut.metsa.fi).

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ikikuusikoissa elelee myös pohjanharmoyökkönen, laji esiintyy myös Urho Kekkosen kansallispuiston alueella.

 

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

  • Perustettu 2005
  • Pinta-ala 1020 km²

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnus - pulmunen

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnus on pulmunen

Metsähallituksen julkaisuja Pallas-Yllästunturilta (julkaisut.metsa.fi)

Muita julkaisuja

  • Ahola, J. 2015: Pallas Hetta, Retkeilyopas ja kartta. Karttakeskus, Helsinki, 80 s.