Pallas-Yllästunturin luonto

Riekko elää ympäri vuoden tunturikoivikoissa ja soiden laitamilla. Kuva: Seija Olkkonen.
Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tuntureilla moni eteläinen laji elää pohjoisimmilla rajoillaan. Kuusen esiintymisen pohjoisraja kulkee Pahakurun kautta.

Näin huolehdimme luonnosta

Tunturit valloittavat kulkijan

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemaa hallitsevat arvokkaat tunturit sekä niitä ympäröivät luonnontilaiset metsät ja suot. Tuntureiden, vanhojen metsien ja soiden kasvi- ja eläinlajisto antaa kävijälle oivallisen kuvan Lapin luonnosta.

Noin kolme miljardia vuotta sitten Suomen halkaisi Alppien kaltainen poimuvuoristo, Svekokarelidit. Nykyisin vuoristosta on jäljellä enää kuluneet juuriosat eli nykyiset tunturit. Svekokarelideista syntyneiden kvartsiittivaarojen ja -tunturien ketju ulottuu Länsi-Lapista Pohjois-Karjalaan, ja myös kansallispuiston tunturit kuuluvat siihen. 

Tunturit ovat muinaisten vuoristojen kuluneita jäännöksiä. Kuva: Valtteri Hyöky

Kvartsiitti on peräisin satojen miljoonien vuosien takaa. Merenpohjaan ja jokisuihin kerrostunut hiekka muuttui kulutusta kestäväksi liuskeiseksi kiveksi joutuessaan maankuoren kuumiin sisuksiin. Eteläisistä kvartsiittituntureista tunnetuin on Kuusamon Rukatunturi (491 metriä), pohjoisista Yllästunturi (718 metriä) ja Ounastunturit (723 metriä). Pallas-Yllästunturin alueella on ollut muinoin myös aktiivisia tulivuoria, joiden jäljiltä kansallispuistosta voi yhä nähdä tummaa, vulkaanista kiveä. Ounastunturit muodostuvat Suomen tunturien yleisimmistä kivilajeista: kvartsiitista ja graniitista. Pallastunturin kerot ovat amfiboliittia.

Taigametsiä ja tunturikankaita

Länsi-Lapin tuntureilla havumetsä nousee noin 400–500 metrin korkeuteen merenpinnasta. Sen yläpuolella tunturikoivikko kehystää puutonta paljakkaa kapeana vyöhykkeenä. Paljakalla selviytyvät ainoastaan tuntureiden sitkeät varpukasvit, kuten pohjanvariksenmarja, riekonmarja ja sielikkö sekä tuulisilla lakialueilla uuvana. Karujen tunturikankaiden vastapainona ovat kurujen rehevät puronvarsilehdot saniaiskasvustoineen.

Pallas- ja Ounastuntureita erottavat vaikeakulkuiset Pahakuru ja Hannukuru, joissa monet eteläiset ja pohjoiset kasvi- ja eläinlajit elävät pohjoisimmilla tai eteläisimmillä elinalueillaan. 

Pahakurulla sijaitsee kuusen levinneisyysalueen pohjoisraja. Kuva: Seija Olkkonen.

Tunturiketjun metsät sijoittuvat pohjoisen havumetsävyöhykkeen eli taigan länsiosiin. Erityisen arvokkaita ovat kansallispuiston luonnontilaiset vanhat metsät. Korkeuserojen ja vaihtelevan maaperän ansiosta luonto on täällä ympäröiviä alueita rikkaampaa. Metsistä kohoavat tunturit näyttävät kävijälle kaikki pohjoiset metsätyypit peräpohjalaisista kuusikoista ja Metsä-Lapin männiköistä Tunturi-Lapin koivikoihin ja puuttomiin paljakoihin. Monet pohjoiset lajit elävät tuntureilla elinpiiriään etelämpänä.

Kangasmaita hallitsevat tutut metsämarjat mustikka ja puolukka. Kosteissa ja ravinteikkaissa laikuissa viihtyvät rehevän ympäristön kasvit, kuten metsäkurjenpolvi ja metsäimarre. Lehdoista löydät punaherukkaa, tuomea, näsiää ja tähtitalvikkia. Erityisen näyttäviä puronvarsilehtojen kasveja ovat kotkansiipi, väinönputki ja pohjansinivalvatti.

Pulmunen tuo kevään

Keväällä puistoon saapuu ensimmäisten muuttolintujen joukossa pulmunen, joka on kansallispuiston tunnuslintu. Kesäisin alueella voi tavata jopa 150 lintulajia. Talven hiljaista luontoa elävöittävät avotuntureiden kiirunat, tunturikoivikon riekot sekä metsien kuukkelit, käpylinnut ja lapintiaiset.

Pulmunen on Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslintu. Kuva: Markus Varesvuo.

Voit kuulla pulmusen laulun kiirivän tuntureiden huipuilla kesäkuun alussa. Elokuussa lentopoikueet kokoontuvat reheviin puronvarsiin ruokailemaan ja vilkastuttamaan pyrähtelyllään loppukesän hiljentyvää tunturiluontoa.

Tuulenpieksemä uuvana

Kansallispuiston korvaamattoman arvokkaat vanhat metsät ja luonnontilaiset suot tarjoavat elinympäristöjä monille pohjoisille kasvilajeille. Ylläs-Aakenuksen alueella kasvaa ainakin 28 uhanalaista putkilokasvia ja 108 kääpälajia, mikä on merkittävä määrä Lapin oloissa.

Kansallispuiston tuntureilta voit löytää lähes kaikki Pohjois-Lapin kasvilajit kalkkipitoista maaperää vaativia lajeja lukuun ottamatta. Tutuimpia kasveja ovat sielikkö, riekonmarja, kurjenkanerva, uuvana, tunturivihvilä ja tunturilieko.

Sielikkö kasvaa tunturien avoimilla paljakoilla. Kuva: Heikki Sulander / Rinkkaputki.com

Puiston soilla kasvaa monipuolinen kasvilajisto rämeiden ja korpien vaatimattomista kasveista vaateliaisiin kalkkipitoisen maaperän lajeihin. Kalkkipitoisen maan kasveista saatat tunnistaa kämmekät, joita esiintyy melko yleisesti tunturijonon itäpuolella, erityisesti Ylläs-Aakenuksen alueella. Kansallispuiston soilla kasvavat myös monet sarat, yleisimpinä jouhisara ja pullosara. Märkien rimpien kasveja ovat raate, leväkkö ja mutasara.

Etelän ja pohjoisen rajoilla

Kansallispuiston vaihtelevat elinympäristöt – metsät, suot ja tunturikankaat – tarjoavat asuinpaikan erityisen runsaalle eläinlajistolle. Lajisto vaihtuu ympäristön mukaan, minkä saatat huomata erityisen selvästi metsänrajalla alkukesästä, kun linnut aloittelevat pesimäpuuhiaan.

Karhu ja ilves kuuluvat suurpedoista kansallispuiston vakituisiin asukkaisiin. Ahma ja susi liikkuvat puistossa satunnaisesti. Kansallispuistossa elää poikkeuksellisen runsas pikkunisäkkäiden kirjo.

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hyönteislajisto on erittäin runsaslajinen. Lue lisää Pallastuntureilla sijaitsevan Röyninkurun sääskilajiston selvitystyöstä (julkaisut.metsa.fi).

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ikikuusikoissa elelee myös  pohjanharmoyökkönen, joka esiintyy myös Urho Kekkosen kansallispuiston alueella.

Tutkimuksen pitkät perinteet

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on merkittävä luonnonsuojelu- ja virkistyskohde, mutta sen monimuotoinen luonto tarjoaa hyvät mahdollisuudet myös tutkimustoiminnalle. Puistossa onkin käynnissä yli sata tutkimushanketta. Osa hankkeista liittyy kansainvälisiin ilmanlaadun mittaus- ja seurantatutkimuksiin, sillä tunturialueen ilma on Maailman puhtainta. Muita tärkeitä tutkimusaiheita ovat metsänrajametsät, matkailun ympäristövaikutukset sekä myyräpopulaatioiden ekologia ja kannanvaihtelut.

Ilmatieteenlaitoksen Pallaksen tutkimusasemalla on mitattu maailman puhtainta ilmaa. Kuva: Valtteri Hyöky.

Maailman puhtainta ilmaa

Hengitä sisään Lapin raikasta ilmaa, samalla kun nautit Pallas-Yllästunturin henkeäsalpaavista maisemista. Tästä osasta Suomea löytyy koko maailman puhtain ilma. Näin kertovat paikalliselta tutkimusasemalta ilmanlaatunäytteitä keränneet tutkijat. 

Puhtaan ja saastumattoman ilman hengittäminen on näinä päivinä harvinainen nautinto. Suurin osa, etenkin kaupungeissa elävistä ihmisistä, altistuu jatkuvasti suurelle määrälle erilaisia ilmansaasteita. Nämä saasteet aiheuttavat terveyshaittoja, kuten astmaa tai hengityselinten sairauksia.

Suomen Lappi on mainio paikka tarjota keuhkoillesi hetken hengähdystauko puhtaassa ilmassa. Täällä ei ole myöskään melu- tai valosaastetta. Voit nauttia unohtumattomista kokemuksista, kuten täydellisestä hiljaisuudesta sekä miljoonien tähtien täplittämästä yötaivaasta.

Tapaninpäivän iltana revontulia ja tähtiä kuvaamassa. Kuva: Heikki Sulander / Rinkkaputki.com.

Pallas-Yllästunturin muita luonnon vetonauloja ovat kauniin koskemattomat maisemat. Voit kiivetä kansallispuiston korkeille puuttomille tuntureille ja nauttia upeista näkymistä yli Lapin laajojen metsien ja välkkyvien järvien. Koska ilma on niin puhdas, joka suuntaan voi nähdä monen kilometrin etäisyydelle ja kokea olevansa Euroopan viimeisimpien laajojen erämaiden sydämessä.

Pallas-Yllästunturin kansallispuisto

  • Perustettu 2005
  • Pinta-ala 1020 km²

Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslintu on pulmunen.

Julkaisuja 

Metsähallituksen julkaisuja Pallas-Yllästunturilta (julkaisut.metsa.fi)