Jääkauden jälkiä

Kirkasvetisiä järviä

Monimuotoista metsäluontoa

Amerikanmajava Isojärvellä

Jääkauden jälkiä

Viimeisin jääkausi päättyi Suomessa noin 10 000 vuotta sitten. Se jätti jälkeensä siirtolohkareita, silotteli alueen graniittikallioita sekä siirteli maa-aineksia. Isojärven alueella lohkareiden ja maa-ainesten kasaantumista ohjasivat jään sulamisen ohella murroslaaksot, jotka estivät mm. pitkien harjujaksojen syntymisen. Alueen murroslinjat ovat luode - kaakkosuuntaisia, ja ne repesivät maankuoren liikehtiessä 200 miljoonaa vuotta sitten. Kansallispuiston yleisin maalaji on moreeni. Moreeni syntyi jäätiköiden pohjalla, missä kallioperästä irronneet kivet ja vanha maaperä jauhautuvat ja sekoittuivat.

Isojärven kansallispuisto on keskimäärin 100 - 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja kuuluu vedenjakaja-alueeseen. Lortikanvuoren pohjoispuoliset vedet virtaavat Päijänteeseen ja eteläpuoliset Längelmäveteen.

Kirkasvetisiä järviä

Seudun järvet ovat pääosin syviä, karuja ja kirkasvetisiä. Esimerkiksi Isojärvi on kapea, maankuoren murtumaan syntynyt järvi, joka on paikoin jopa 80 metriä syvä. Järven rannat ovat kallioiset. Muun muassa kuikka on tyypillinen pesijä alueen karuilla järvillä.

Kuikka. Kuva: Kari Leo

Pienten, soistuvien metsälampien rantoja reunustaa rahkasammal, ja lammet ovat hiljalleen kasvamassa umpeen. Syrjäisillä metsälammilla viihtyy esim. kaakkuri.

Vesialueet on rajattu kansallispuiston ulkopuolelle.

Monimuotoista metsäluontoa

Valtaosa kansallispuiston metsistä on kangasmetsiä. Lehtoa on vain runsaan hehtaarin verran. Metsien ytimen muodostaa entinen Lortikan luonnonhoitometsä, joka sijaitsee kansallispuiston itäosassa ulottuen kiilana Isojärven rannasta Hevosjärven kaakkoispuolelle. Tällä alueella on erilaisia hyvin säilyneitä metsiä pienistä, rehevistä lehdoista karuihin kalliolakimänniköihin. Kansallispuiston muita metsiä on hakattu liki puiston perustamisvuoteen asti. Amerikanmajava (ent. kanadanmajava) on 1990-luvun alusta tehnyt omaa savottaansa rantametsiköissä ja puronvarsinotkelmissa.

Yksi puiston arvokkaimpia alueita on Latokuusikon aarniometsälehto, joka edustaa keskisuomalaista kuusivaltaista lehtoa tyypillisimmillään. Latokuusikon puusto on järeää ja kuuset ovat liki 30 m pitkiä. Kuusikon seassa kasvaa jättiläismäisiä haapoja ja jokunen pienempi lehmus. Lahoavaa puuta on runsaasti ja puiden rungoilla viihtyvät monet vanhojen metsien kääpälajit.

Lehtomaista kasvillisuutta esiintyy Latokuusikon lisäksi jyrkänteiden alapuolella ja kapeina nauhoina purojen varsilla. Lehtojen lajeista mainittakoon mm. metsälehmus, tuomi, mesiangervo, kotkansiipi, hiirenporras, soikkokaksikko, mustakonnanmarja, valkolehdokki ja sananjalka.

Amerikanmajava Isojärvellä

Alkuperäinen majavamme, euroopanmajava, metsästettiin sukupuuttoon maassamme 1800-luvun puolivälissä. Sen turkki oli arvostettua kauppatavaraa ja majavan perärauhasen eritteestä, hausteesta, saatiin taianomaista lääkettä. Suomeen tuotiin 1930-luvulla euroopanmajavia Norjasta ja amerikanmajavia (ent. kanadanmajava) Kanadasta.

Majava Isojärvellä. Kuva: Pekka Koski

Isojärven kansallispuistossa ja sen ympäristössä asuvat majavat ovat amerikanmajavia. Ensimmäiset havainnot niistä tehtiin puiston alueella 1980-luvun lopulla, jolloin ne asuttivat itärajalla sijaitsevan Salmijärven. Salmijärveltä majavat levittäytyivät laajemmalle ja ovat pesineet 1990-luvulla mm. Kaatkorven puronotkelmassa, KurkilammillaHevosjärvelläMutkalammilla ja muilla pienillä lammilla. Majavat ovatkin käyneet jättämässä jälkensä jo melkein jokaisen järven ja lammen rantametsiin. Vuoden 2000 jälkeen majavakanta on pienentynyt kansallispuiston alueella.

Majavat asuttivat Salmijärven uudelleen vuonna 2003. Majaville on luonteenomaista kiertää asuinalueelta toiselle. Ruoan loppuessa pesälammelta siirrytään vesistöä pitkin seuraavalle, kunnes joku sukupolvi mahdollisesti tulee takaisin lähtöpisteeseen sitten, kun ruokamaat siellä taas kukoistavat. Majava käyttää ravinnokseen lehtipuun kuorta ja lehtiä sekä vesikasveja ja niiden juuria. Patoamalla vesireittejä se ulottaa ruokamatkansa alkuperäistä rantaa laajemmalle alueelle. Vesi on majavan elementti ja vedessä sillä on harvoja vihollisia. Pesän oviaukko on veden alla, joten sinne kuljetaan sukeltamalla.

Isojärven kansallispuistossa on kuollut melko vähän metsää majavien aiheuttamien tulvien vuoksi, koska maasto on mäkistä ja maastokuviot pienimuotoisia. Majavan muokkaamasta maisemasta hyötyvät monet lajit. Muun muassa kolopesijöille syntyy hyviä pesäpuita, vesilintupoikueet löytävät ryteiköistä suojaisia paikkoja, hyönteismäärä lisääntyy ja kalat uivat syömään toukkia. Paikoitellen kansallispuiston reittejä on jouduttu linjaamaan uudestaan patojen takia, ja muutamissa kohdin majava on ottanut oikeudekseen käyttää osia pitkospuista omiin rakennelmiinsa.

Majavat liikkuvat ilta- ja yöaikaan. Majava on arka eläin, mutta kansallispuiston kanta on tottunut kulkijoihin. Hiljaisella odotuksella eläimen rakennuspuuhia, ruuanhakumatkoja tai painiotteluita pääsee näkemään. Majava on rauhallinen ja väistää ihmistä, mutta äärimmilleen ärsytettynä ja ahdistettuna sekin puolustaa pesäänsä ja poikasiaan.

 

Isojärven kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 22 km²

Isojärven kansallispuiston tunnus - kanadanmajava

Isojärven kansallispuiston tunnus on kanadanmajava