Jääkauden jälkiä

Viimeisin jääkausi päättyi Suomessa noin 10 000 vuotta sitten. Se jätti jälkeensä siirtolohkareita, silotteli alueen graniittikallioita sekä siirteli maa-aineksia. Isojärven alueella lohkareiden ja maa-ainesten kasaantumista ohjasivat jään sulamisen ohella murroslaaksot, jotka estivät mm. pitkien harjujaksojen syntymisen. Alueen murroslinjat ovat luode - kaakkosuuntaisia, ja ne repesivät maankuoren liikehtiessä 200 miljoonaa vuotta sitten. Kansallispuiston yleisin maalaji on moreeni. Moreeni syntyi jäätiköiden pohjalla, missä kallioperästä irronneet kivet ja vanha maaperä jauhautuvat ja sekoittuivat.

Isojärven kansallispuisto on keskimäärin 100 - 150 metriä merenpinnan yläpuolella ja kuuluu vedenjakaja-alueeseen. Lortikanvuoren pohjoispuoliset vedet virtaavat Päijänteeseen ja eteläpuoliset Längelmäveteen.

Kirkasvetisiä järviä

Seudun järvet ovat pääosin syviä, karuja ja kirkasvetisiä. Esimerkiksi Isojärvi on kapea, maankuoren murtumaan syntynyt järvi, joka on paikoin jopa 80 metriä syvä. Järven rannat ovat kallioiset. Muun muassa kuikka on tyypillinen pesijä alueen karuilla järvillä.

Kuikka. Kuva: Kari Leo

Pienten, soistuvien metsälampien rantoja reunustaa rahkasammal, ja lammet ovat hiljalleen kasvamassa umpeen. Syrjäisillä metsälammilla viihtyy esim. kaakkuri.

Vesialueet on rajattu kansallispuiston ulkopuolelle.

Monimuotoista metsäluontoa

Valtaosa kansallispuiston metsistä on kangasmetsiä. Lehtoa on vain runsaan hehtaarin verran. Metsien ytimen muodostaa entinen Lortikan luonnonhoitometsä, joka sijaitsee kansallispuiston itäosassa ulottuen kiilana Isojärven rannasta Hevosjärven kaakkoispuolelle. Tällä alueella on erilaisia hyvin säilyneitä metsiä pienistä, rehevistä lehdoista karuihin kalliolakimänniköihin. Kansallispuiston muita metsiä on hakattu liki puiston perustamisvuoteen asti. Amerikanmajava (ent. kanadanmajava) on 1990-luvun alusta tehnyt omaa savottaansa rantametsiköissä ja puronvarsinotkelmissa.

Yksi puiston arvokkaimpia alueita on Latokuusikon aarniometsälehto, joka edustaa keskisuomalaista kuusivaltaista lehtoa tyypillisimmillään. Latokuusikon puusto on järeää ja kuuset ovat liki 30 m pitkiä. Kuusikon seassa kasvaa jättiläismäisiä haapoja ja jokunen pienempi lehmus. Lahoavaa puuta on runsaasti ja puiden rungoilla viihtyvät monet vanhojen metsien kääpälajit.

Lehtomaista kasvillisuutta esiintyy Latokuusikon lisäksi jyrkänteiden alapuolella ja kapeina nauhoina purojen varsilla. Lehtojen lajeista mainittakoon mm. metsälehmus, tuomi, mesiangervo, kotkansiipi, hiirenporras, soikkokaksikko, mustakonnanmarja, valkolehdokki ja sananjalka.

Linnut

Katso alueen tuoreimmat lintuhavainnot (www.tiira.fi). Palvelun tarjoaa Metsähallituksen Luontoon.fi-verkkopalvelu. Sivu on tuotettu BirdLife Suomen Tiira-lintuhavaintojärjestelmän www.tiira.fi avulla.

Isojärven kansallispuisto

  • Perustettu 1982
  • Pinta-ala 22 km²

Isojärven kansallispuiston tunnus - kanadanmajava

Isojärven kansallispuiston tunnus on kanadanmajava