Rokuanvaara

Rokuanvaara säilyi pitkään asumattomana, sillä karuutensa vuoksi se oli huonosti viljelykäyttöön sopivaa aluetta. Vaaran jäkäläkankaat olivat lappalaisten viimeisiä eteläisiä porolaitumia 1800-luvun puoliväliin saakka.

Pookivaara 

Karu ja kuiva Rokuanvaara on äärimmäisen paloherkkää aluetta. Jäkäläkankaat ovatkin ennen tehokkaan palontorjunnan aikaa palaneet 50-60 vuoden välein. 194,2 metriä merenpinnan yläpuolelle ja noin 50 metriä ympäristöään korkeammalle kohoava Pookivaara, Rokuan korkein kohta, oli erinomainen paikka metsäpalojen vartiointiin. Vaaran laelle rakennettiin palovartiotorni ja palovartijan tupa vuonna 1936. Sota-aikana tornia käytettiin ilmavalvonnassa. Palovartiointikäytössä Pooki oli 1970-luvun puoliväliin asti. Nykyinen käytöstä poistettu palotorni on jo kolmas paikallaan. Palovartijan tupa toimii nykyisin autiotupana.

Rokuan korkeimmalla kohdalla, Pookivaaralla, sijaitsee vuonna 1936 rakennettu palovartijan maja ja vanha, käytöstä poistettu palotorni. Torni on sittemmin kunnostettu ja avattiin uudelleen keväällä 2013, tornissa on nyt myös avattavat liukulasit, joten maisemien ihailua ja valokuvausta ei tarvitse enää tehdä suttuisen lasin läpi. Ylimpään kerrokseen pääsee tutustumaan ainoastaan opastetusti. Lisätietoja voit kysyä Liminganlahden luontokeskuksesta

Keisarintie

Puiston etelärajaa kulkeva Keisarintie oli 1600-luvulta 1800-luvun lopulle tärkeä postitie Tukholman ja Viron välillä ja ainoa maantie Oulusta Kajaaniin. Nimensä reitti sai 1800-luvun lopulla Venäjän tsaarin mukaan, vaikka perimätiedon mukaan tämän suunnitelmat tietä pitkin matkaamisesta kariutuivatkin Oulujärvellä nousseeseen myrskyyn. 

Rokuan 60-vuotinen historia kansallispuistona

Rokuan taival kansallispuistoksi

Rokuan alueen maita annettiin metsähallituksen hallintaan isonjaon aikaan vuonna 1868, ja jo vuosien 1927 - 29 metsätalouden tarkastuksen yhteydessä huomattiin Rokuan alueen luonnonsuojelullinen arvo. Viimein vuonna 1956 annetulla lailla perustettiin Rokuan kansallispuisto, joka on nykyisin maamme tärkein karukkokankaiden suojelualue. Puiston alkuperäinen pinta-ala on 4,2 km². Viime vuosikymmeninä on hankittu useita lisäalueita puistoon liitettäväksi, ja puiston pinta-ala on noussut 9,9 km2:iin. Kansallispuisto on osa Rokuavaaran harjualuetta ja se on 42,4 km²:n laajuisen, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan alueen ydinosa.

Presidentti Kekkonen seurueineen tutustui Rokuaan hiihtoretkellä 1960-luvulla. Kuva: Rokua-seura

Tulevaisuuden haasteet

Rokuan kansallispuiston perustamisen tarkoituksena oli säilyttää osa Rokuanvaaran ainutlaatuisesta harju- ja dyynimuodostumasta ja suojella luonnontilaista jäkälikköä sekä erikoista kasvilajistoa. Vuosikymmenten jälkeen nuo samat päämäärät ovat edelleen keskeisimmällä sijalla Rokuan alueen hoidon suunnittelussa. Niiden lisäksi pyritään suojelemaan alueella esiintyviä uhanalaisia kasvi-, lintu- ja hyönteislajeja ja luontotyyppejä sekä suojelemaan alueen herkkää luontoa kulumiselta.

Kansallispuistoa ympäröivän, Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan Rokuanvaaran harjualueen (www.ymparisto.fi) tärkeimmät käyttöarvot ovat virkistyksessä. Alue on yksi Oulun merkittävimmistä matkailukeskuksista, jossa käy vuosittain noin 100 000 kävijää. Rokuanvaaralla on monipuolisia matkailupalveluja, mm. kuntokeskus kylpylöineen ja hotelleineen, erämaahotelli, kaksi leirikeskusta sekä opastus- ja varauskeskus.

Tulevaisuudessakin luonnon virkistyskäytön mahdollisuudet säilytetään, mutta luontoa kuluttavat virkistyskäyttömuodot pyritään ohjaamaan kulutusta paremmin kestäville paikoille. Tavoitteena on myös matkailun edellytysten kehittäminen ja sitä kautta aluetalouden tukeminen.

Rokuan kansallispuisto

  • Perustettu 1956
  • Pinta-ala 10 km²

Rokuan kansallispuiston tunnus - leppälintu

Rokuan kansallispuiston tunnus on leppälintu